Eino Ilmari Vaheri (vuoteen 1925 Wenell; 22. heinäkuuta 1905 Jyväskylä – 19. huhtikuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja korva-, nenä- ja kurkkutautiopin apulaisprofessori.
Vaherin vanhemmat olivat lehtori Klas Benjamin Wenell ja Matilda Jalkanen ja puoliso vuodesta 1935 koulunjohtaja Leila Ester Erämies, entinen Erander (1906–1996). Professori Antti Vaheri on heidän poikansa. Eino Vaheri tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1923 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1933 ja väitteli siellä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1938.
Vaheri oli Suomen Punaisen Ristin sairaalan nuorempi apulaislääkäri 1933–1934 ja Lahden kunnallissairaalan alilääkäri 1934–1935. Helsingin yleisessä sairaalassa hän oli korva-, nenä- ja kurkkutautien apulaislääkäri 1935–1939, vt. apulaisylilääkäri 1939, apulaisylilääkäri 1948–1958 ja bronkoesofagologian erikoislääkäri 1960–1967. Helsingin yliopiston apulaisopettaja Vaheri oli 1945–1948, dosentti 1946–1967, korva-, nenä- ja kurkkutautiopin vt. professori useaan eri otteeseen 1948–1958 ja apulaisprofessori 1967–1972. Hänellä oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Vaheri julkaisi sekä tutkimuksia että tietoteoksia, kuten kirjan Korva-, nenä- ja kurkkutaudit vuonna 1963.Kuka kukin on 1954, s. 923. Viitattu 19.11.2025.Eino Vaheri 75 vuotta tänään. Erikoismaksuluokka tarjoaa vaihtoehdon. Helsingin Sanomat, 22.7.1980, s. 10.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1991 kuolleet