Nouseva kirkko ( tai Emerging Church) on kristinuskon sisäinen liike, joka pyrkii kohtaamaan nykykulttuurin innovatiivisten käytäntöjen ja teologisen pohdinnan kautta. Se korostaa yhteisöllisyyttä, vuoropuhelua sekä perinteisten uskomusten ja rakenteiden uudelleenarviointia ja kannattaa usein uskon ja jumalanpalveluksen osallistavampaa ja kokemuksellisempaa lähestymistapaa. Liike pyrkii uudistamaan kirkkoa modernista postmoderniin siirtyneen kulttuurin ja ajattelun valossa. Liike syntyi 1990-luvun lopulla pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa.
1970-luvun kirkon kasvuliikkeen jatkeena Nouseva kirkko -liike ja sen johtajat pyrkivät uudistamaan teologiaa, jumalanpalvelusta ja kirkon rakenteita korostamalla kokeellisia käytäntöjä, kuten liturgisia innovaatioita, yhteisöllistä tarinankerrontaa ja lähetystyötä nykykulttuurissa. Liikkeessä kyseenalaistettiin postmodernismin hengessä absoluuttisen totuuden olemassaoloa suhteellisten ja kokemuksellisten lähestymistapojen hyväksi. Nämä kokeelliset menetelmät herättävät toisinaan kritiikkiä konservatiivisemmilta kristityiltä.
Nouseva kirkko -liikkeen yhteisölliset piirteet vaihtelevat seurakunnittain. Jotkut kirkot ovat teologisesti progressiivisempia ja mahdollisesti kiistanalaisempia postmodernin filosofian käytössä, kun taas toiset ovat teologisesti konservatiivisia. Useimmissa tapauksissa suurin osa maallikoista ja pastoreista on nuoria kaupunkilaisia aikuisia, jotka etsivät nykymaailmassa ”merkityksellisempää” uskoa.
Merkittävä henkilö liikkeessä on ollut muun muassa pastori ja kirjailija Brian McLaren. Hänen teokset, kuten A Generous Orthodoxy, edistivät eklektistä synteesiä evankelisista, katolisista ja liberaaleista perinteistä ekumeenisen vuoropuhelun ja ihmiskeskeisen pyhiinvaelluksen painottamisen rinnalla tiukan jumalallisen ilmoituksen noudattamisen sijaan. Muut keskeiset kannattajat, kuten Doug Pagitt, Tony Jones ja Rob Bell, ovat edistäneeet ideoita, jotka keskittyivät postmodernissa ympäristössä ”Jeesuksen tietä” harjoittaviin käytännönläheisiin yhteisöihin. Näissä yhdistettiin elementtejä kuten holistinen hengellisyys ja oppiperusteisen varmuuden vähättely.
Liberaalimmat suuntaukset kyseenalaistivat avoimesti kristinuskon keskeiset opinkappaleet ja asettivat subjektiivisen kokemuksen ja kulttuurisen sopeutumisen etusijalle muuttumattoman raamatullisen totuuden sijaan. Kriitikojen mukaan tämä heikensi uskon perustavia väitteitä ja vaikutti liikkeen taantumiseen 2010-luvulle mennessä.
Lähteet
Luokka:Kristilliset liikkeet Luokka:Evankelioimisliike Luokka:Kristilliset käsitteet Luokka:Postmodernismi ja uskonto Luokka:Progressivismi