Lauri Matias Toikka (28. heinäkuuta 1912 Hamina – 15. joulukuuta 1966 Hamina) oli suomalainen aktiiviurheilija lajeinaan pesäpallo ja ammunta. Pesäpallossa hän edusti Haminan Palloilijoita ja saavutti Suomen mestaruuden. Haminan Ampumaseuraa edustanut Toikka saavutti pistooliampujana kolme joukkuekultaa vuosien 1952 ja 1954 MM-kisoissa. Hän aloitti armeijan palveluksessa ennen sotia, ollen sotavuodet rintamalla ja armeijassa vielä sodan jälkeen vuoteen 1958 erotessaan kapteenina aktiivipalveluksesta.
Ura pesäpalloilijana 450px|thumb||Vuoden 1939 pesäpallomestari Haminan Palloilijat. Lauri Toikka toinen oikealta. Toikka pelasi Haminan Palloilijoiden (HP)-joukkueessa koko 1930-luvun pelipaikkanaan aina 1940-luvun lopulle ulkopelissä takakentällä kopparina. Vuoden 1932 suursarjan itälohkossa HP oli toinen eli sijoitus oli jaettu SM-pronssi. Huippuhetki hänen pesäpallourallaan oli vuoden 1939 pesäpallomestaruus lokakuisissa loppuotteluissa Toijalan Pallo-Veikkoja vastaan. Sotien jälkeen kesällä 1945 Toikka oli SM-pronssia ottaneessa HP:n joukkueessa ja seuraavana vuonna HP:n SM-hopealle tullessa joukkueessa.
Ura kansainvälisen tason pistooliampujana Lauri Toikka nousi kansalliseen kärkeen pistooliampujana sotien jälkeen. Olympiapistoolilla hän saavutti isopistoolin kuvio-osan Suomen mestaruuden vuonna 1947 ja seuraavana vuonna olympiapistoolin kaksintaistelussa SM:n. Varsinaiset menestyvuodet tulivat 1950-luvulla. Vuoden 1952 MM-kisoissa Oslossa hän oli MM-joukkuehopeaa olympiapistoolin kuvioammunnan saavuttaneessa suomalaisjoukkueessa, jossa muut ampujat olivat Väinö Heusala, Veli-Jussi Hölsö ja Leonard Ravilo. Seuraavissa vuoden 1954 Caracasin MM-kisoissa vastaavassa lajissa suomalaiset saavuttivat MM-pronssia joukkuekisassa, jossa Hölsön oli korvannut nuoseva nuori ampuja Pentti Linnosvuo. Sama nelikko saavutti näissä MM-kisoissa kultaa Venezuela-ammunnan joukkuekisassa. Hän oli mukana vielä kolmansissa MM-kisoissa Moskovassa 1958, mutta siellä ei enää tullut mitalimenestystä; Toikka oli 5. sijoittuneessa isopistoolin suomalaisjoukkueessa. EM-kisoissa hän saavutti olympiapistoolilla joukkuehopeaa niin vuoden 1955 Bukarestin kuin 1959 Milanon EM-kisoissa. SM-kisoissa Toikka saavutti isopistoolilla ja olympiapistoolilla kaikkiaan seitsemän SM-kultaa vuosien 1947-1961 aikana. thumb||Suomalaisia 1950-luvun alun huippuampujia vasemmalta Väinö Heusala, Leonard Ravilo ja Lauri Toikka. Mitalit MM-kisoissa thumb||Vuoden 1952 Oslon MM-kisoissa olympiapistoolin joukkuekisan kolme parasta, joista Suomen joukkue saavutti MM-hopeaa mestaruuden mennessä Yhdysvaltoihin.
Joukkuekilpailu Kultaa Venezuela-pistooli (1954 Caracas) Hopeaa kuvioammunta/olympiapistooli (1952 Oslo) Pronssia kuvioammunta/olympiapistooli (1954 Caracas)
Työura
Sotilaana
Lauri Toikka oli armeijan palveluksessa vuodesta 1933. Talvisotaan hän osallistui Kollaalla, jossa hän oli JR 6:n konekiväärijoukkueen johtajana. Hänelle myönnettiin Talvisodan ansioista Vapaudenristin 4. luokka. Hän kuului 109 Talvisodan sotilaaseen, joille esitettiin jälkikäteen Mannerheim-ristiä, joka perustettiin Jatkosodan sytyttyä. Asia ei kuitenkaan toteutunut kenellekään näistä Talvisodan aikaisista sotilaista. Toikka ylennettiin vuonna 1941 vänrikiksi ja seuraavana vuonna luutnantiksi. Jatkosodassa hän palveli Karjalankannaksella Linnoituspataljoona 4:n komppanianpäällikkönä ja aseupseerina. Sotien jälkeen hän nuorempana upseerina ja komppanianpäälikkönä ja vuoden 1948 lopulta lähtien kouluttajana RUK:ssa, jossa hän oli vuoteen 1958 asti.
Tämän jälkeen hän erosi armeijasta siviiliin toimien rakennusliikkeen ja pankin palveluksessa. Lauri Toikka menehtyi joulukuussa 1966 54-vuotiaana.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset ampujat Luokka:Suomalaiset pesäpalloilijat Luokka:Suomalaiset upseerit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1966 kuolleet