Bratslav (, 1300-luvulla Braslavl, vuonna 1362 Brjaslavl tai Briaslavl) on kaupunkityyppinen taajama tasaisella kukkulalla Etelä-Bugin oikeanpuolisella rannalla, Tultšynin piirissä, Vinnytsjan alueella Ukrainassa.
Bratslav on yksi historiallis-etnografisen Podolian alueen vanhimmista asutuskeskuksista. Muinaisina aikoina se oli yksi Oikean rannan Ukrainan taloudellisista, kulttuurisista ja hallinnollisista keskuksista, kuninkaallinen kaupunki, samannimisen voivodikunnan keskus ja hasidilaisuuden kehto.
Vuodesta 1924 lähtien kylä on kaupunkityyppinen taajama.
Sijainti Bratslavin sijaintipaikkaa strategisten teiden risteyksessä pidettiin Nikolai I:n hallituskautena niin merkittävänä, että aiottiin uudelleenrakentaa sen 1700-luvun jälkipuoliskolla-1800-luvulla rappeutunut linnoitus. Vuonna 1832 laadittiin suunnitelma uudesta linnasta, mutta hanketta ei kuitenkaan toteutettu.
Tämä kaupunkimainen asutuskeskus Nemyrivin, nykyisessä Tultšynin piirissä Vinnytsjan alueella sijaitsee Etelä-Bug-joen ja Vinnytsja-Jampil-valtatien varrella, 60 kilometriä kaakkoon alueen keskuksesta Vinnytsjasta, 18 kilometrin päässä piirikunnan keskustasta Tultšynista ja 11, 12 tai 15 kilometriä Karolinan rautatieasemalta. Bratslav sijaitsee Etelä-Bugin ja sen oikeanpuolisen pienehkön, noin 8,5 kilometrin pituisen sivujoen Putsovakan (1552), Putsavkan (1967), Putsivkan tai Patsovakan yhtymäkohdassa. Bratslav oli keskiaikainen eurooppalainen kaupunki ja Itä-Podolian alueen hallinnollinen keskus, minkä perustajina pidetiin Puolan kuningaskunnan hallitusta ja ruhtinasta Fjodor Koriatovitšia.
Brtaslavin kautta kulkee Vinnytsja-Tultšyn-Beršad-valtatie. Nimi Ensimmäisen kerran kylän väitetään tulleen mainituksi nimellä Braslavl 1300-luvulla kronikassa ”Luettelo Venäjän kaupungeista lähellä ja kaukana”. Joidenkin lähteiden mukaan kirjallisissa lähteissä Bratslav mainitaan ensimmäisen kerran Liettuan kronikassa vuonna 1362, kun Liettuan suuriruhtinaskunnan hallitsijan Algirdaksen johtamat sotajoukot kukistivat tällä alueella hallinneet tataarit. Siirrettyään Podolian maat veljenpojilleen Koriatovitšille suurruhtinas Algirdas antoi määräyksen sekä vanhojen linnoitusten uudelleenrakentamiseen että uusien rakentamiseen.
Jo 10.–11. vuosisadalla Etelä Bugin rannalle perustettu Bratslavin linnoitus siirtyi keväällä 1394 Gediminien dynastiaan kuuluneille Podolian ruhtinaille Juri, Aleksander ja Konstantin Koriatovitšille, jotka olivat alueen ensimmäisiä kristillisiä hallitsijoita, ja jotka ennallistivat tai perustivat sinne linnoituksia. Bratslavin linnoitus oli ensimmäisten uudelleenrakennettujen joukossa, joita tarvittiin itäisten alueiden valtauskamppailua varten. Tuolloin se nimettiin Briaslavliksi tai Brjaslavliksi. Joten oletetaan, että kaupungin nimi on peräisin sanoista ”veli” ja ”kunnia” eli Koriatovitšin ruhtinaiden kunnioittavan veljellisyyden muistoksi. Toisaalta taas joidenkin mukaan sana ”Bratslav” tullee sanasta ”Brjatšislav”, mikä viittaa siihen, että kaupungin perusti slaavilais-venäläinen ruhtinas nimeltä Brjatšislav.
Toisaalta joidenkin lähteiden mukaan Dmytro Malakovin teoksessaan ”Matkalla Bratslavštšynassa” («По Брацлавщине» (1982)) väitetään, että Bratslav mainitaan Armenian aikakirjoissa jo vuonna 1059 kaupunkina, minkä kanssa armenialaiset kävivät kauppaa. Linnoituksen jäänteet ovat säilyneet tämän taajaman itälaidalla tähän päivään asti.
Vuonna 1479 kerrotaan tataarien aiheuttaneen paljon vahinkoa Podolialle ja Bratslavin lähistölle, minkä seurauksena linna paloi maan tasalle. Pian Liettuan suurruhtinas Oleksandr Jagellontšik määräsi linnan uudelleenrakennettavaksi. Vuonna 1497 Liettuan ruhtinas Aleksanteri Kazimirovitš entisöi Bratslavin linnan ja kaupunki silloin uudelleennimettiin Pyhän apostoli Pietarin kaupungiksi ja Pyhän Pietarin kuva oli kaupungin ensimmäisessä vaakunassa. Kaupungista taajamaksi Bratslavin väkiluvun kehitys1.1.2022<noinclude> 4 8721.1.2021<noinclude> 4 9951.1.2013<noinclude> 5 6812012<noinclude> 5 6312011 <noinclude> 5 6432001<noinclude> 6 0441999<noinclude> 6 4001.1.1989<noinclude> 6 3861972<noinclude> 4 40015.1.1970<noinclude> 4 3591968<noinclude> 4 50015.1.1959<noinclude> 3 96417.1.1939<noinclude> 3 97417.12.1926<noinclude> 7 7911910 <noinclude> 11 3931899<noinclude> 8 9441897 <noinclude> 7 863 tai 7 946 1600-puoliväli<noinclude> 6 4001479<noinclude> 600 1300-luvun lopusta lähtien Itä-Podoliaa alettiin kutsua Bratslavštšynaksi () ja Bratslavista tuli sen hallinnollinen keskus. Vuonna 1564 kaupunki sai Magdeburgin kaupunginoikeudet ja tuolloin alueesta tuli Ukrainan kasakkien yksi tärkein asuinalue. Vaikka rajoitetusti, kaupunkilaiset saivat maistraatin ja oikeuden valita pormestari, raatimiehet ja valtuutetut. Myös kaupungin oikeustalo perustettiin. Magdeburgin oikeuksien käyttöönotto edisti kaupan kehitystä ja kaupunkiin syntyi paikallisia markkinapaikkoja. Vuodesta 1569 lähtien Bratslav oli osa Puola-Liettuan suurvaltiota ja joutui puolalaisten magnaattien ja aatelisten hallintaan. Kaupungista tuli Bratslavin ja Vinnytsjan piirikunnista koostuneen Bratslavin voivodikunnan keskus. Jatkuvat vihollisen hyökkäykset ja vuosina 1594–1596 kestäneen porvarien kapina kaupungissa johtivat siihen, että vuonna 1598 voivodikunnan valtionvirastot siirrettiin Vinnytsjaan. Siitä lähtien Bratslavin kaupungin asema merkittävänä hallinnollisena keskuksena alkoi hiipua.
1600-luvun puolivälissä tällä paikkakunnalla oli 6 400 asukasta ja se oli yksi Oikean rannan Ukrainan suurimmista kaupungeista, käsityö- ja kauppakeskus. Vuodesta 1648 vuoteen 1712 se oli kasakkarykmenttikaupunki. Vuonna 1657 vierailunsa jälkeen turkkilainen matkailija Evliya Çelebi on kuvaillut Bratslavia suureksi kaupungiksi, missä oli linnoitus, kaksituhatta pare- ja ruokokattoista taloa ja keihäillä aseistuneen kolmentuhannen miehen kasakkavaruskunta. 1700-luvulla Bratslavin ja sen alueen historia on työväenjoukkojen jatkuvan taistelun historiaa sekä puolalaista aatelistoa vastaan että Vasemman rannan Ukrainaan yhdistymisen puolesta.
Puolan toisen jaon jälkeen vuonna 1793 Oikean ranna Ukrainan siirtymisen myötä Venäjän keisarikuntaan, Bratslavista tuli samannimisen maakunnan keskus vuosiksi 1793–1795 ja sen jälkeen se hallitsi Bratslavin kuvernoraattia vuosina 1795–1797. Kuvernoraatin lakkauttamisen jälkeen kaupunki sijaitsi vuonna 1797 Oikean rannan Ukrainaa hallinneen Podolian kuvernementin Bratslavin voivodikunnan mailla ja oli 13 piirikuntaa käsittäneen samannimisen namestnitšestvon hallinnollinen keskus. Vuodesta 1800 alkaen Podolian maakunnan kaupunki.
Bratslavissa oli merkittävä juutalainen yhteisö. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 7 863 asukkaasta oli juutalaisia 3 290, joten tästä kaupungista tuli hasidismin syntymäpaikka.
Maaliskuussa vuonna 1923 uuden hallinnollis-alueellisen jaon myötä muodostettiin Tultšynin piirikunnan Bratslavin piiri, jonka keskus sijaitsi Bratslavissa. Vuonna 1928 kaupungissa avattiin pieni vesivoimalaitos.
Vuonna 1941 saksalaiset joukot miehittivät Bratslavin ja saman vuoden lokakuussa kaupunki luovutettiin romanialaisille. Elokuussa 1942 kaupunkiin perustettiin kaksi työleiriä saksalaisia rakennusyhtiöitä Todt-Dormania ja Horst und Jessenia varten. Leirit sijaitsivat koulun ja teknillisen oppilaitoksen rakennuksessa, ja niissä asui noin 1 200 Romaniasta karkotettua ja noin 300 Ukrainan juutalaista. Bratslav vapautettiin vuonna 1944. Vuonna 1949 Bratslavin laidalle Etelä-Bugille rakennettiin 350 kW:n paikallinen vesivoimalaitos, mikä käynnistettiin vuonna 1951. Bratslavin piirin lakkauttamisen jälkeen vuonna 1962 kylästä tuli osa Tultšynin piiriä, ja vuodesta 1964 lähtien se oli osa Nemyrivin piiriä. Elokuussa 1999 kylässä avattiin Ukrainan ainoa, Bratslavin kasakkarykmentin ensimmäiselle everstille Danylo Netšaille omistettu muistomerkki.
Vuonna 2001 Bratslavin väkiluku 6 044, joista 70% on ukrainalaisia, 25% venäläisiä ja 5% juutalaisia. Tämä on pyhiinvaelluspaikka hasidien keskuudessa, jotka tulevat tänne kaikkialta maailmasta heprealaisen uudenvuoden (Roš Hašana) viettoon. Alkaen v. 2020 Bratslav kuuluu Tultšynin piiriin.
Tunnetummat asukkaat Joidenkin lähteiden mukaan vuosina 1872 tai 1873–1876 tunnettu lentokonekeksijä Aleksandr Možaiski toimi Bratslavin namestnitšestvon ja ujezdin rauhantuomarina. Ensimmäisen kenttäkeittiön keksijä Anton Turtšanovitš asui täällä tyttärensä perheessä viimeisiin elinvuosiinsa asti ja täällä hän kuoli nälkään vuonna 1943.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ukrainan kylät Luokka:Vinnytsjan alue