Gumbölenjoki () on Uudellamaan Espoossa virtaava 12 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Mankinjoen valuma-alueen 29 kilometriä pitkästä pääuomasta sen keskijuoksun osuuden.

Joen nimi Gumbölenjoki näyttäisi kartan mukaan ulottuvan Nupurinjärven korkeudelle asti. Joki ulottuu todellisuudessa Nuuksion Pitkäjärvelle asti. Joen ylintä osuutta kutsutaan yleisesti myös Brobackanjoeksi () ja Nupurinjärven jälkeen Mustapuroksi (). Yläjuoksulla on ollut käytössä myös Nupurinjoen nimi.

Joen kulku Gumbölenjoki alkaa Brobackassa Nuuksion Pitkäjärvestä, jonka luusuassa toimii vuonna 1968 rakennettu säännöstelypato. Joen ylin osuus (Brobackanjoki) on 1,4 kilometriä pitkä ja sen pudotus on 0,4 metriä. Se virtaa metsä- ja peltomaiden yli ja haja-asutuksen lomitse. Se alittaa Sahajärvelle johtavan tien ja mutkittelee tämän jälkeen kohti Nupurinjärveä. Joessa on pieni saari, jonka jälkeen joki alittaa vielä seututien 110. Nupurinjärven vedenpintaa on aikoinaan laskettu. Tämän vuoksi monet sen rannoista ovat soistuneita ja joelle on ruopattu kolme lasku-uomaa, jotka yhtyvät Gumbölenjoessa noin 150 metriä järven rannasta. Heti tämän jälkeen joki alittaa valtatien 1 ja kääntyy etelään kohti Svartbäckträsketiä, jonne on Nupurinjärveltä matkaa 1,3 kilometriä. Tätä osuutta on aikoinaan kutsuttu Mustapuroksi. Järvien välinen pudotus on 0,1 metriä. Juuri ennen Svartbäckträskiä on joen viereen kaivettu lampi, jonka edustalle on jätetty uoman virtaukselta suojaava saari. Järven luusuassa sijaitsee yksityistien silta. Joki jatkaa järven eteläpäästä Kvarnträskille lännestä koukkaavan mutkan kautta. Uomaan yhtyy täällä Forsbackan puro. Uomassa on tällä osuudella suvantomaisia laajentumia, eräs jäänne rinnakkaisesta uomasta ja ennen järveä joessa oleva jokisaari. Saari on 160 metriä pitkä ja 40 metriä leveä. Espoonkartanolta tuleva tie ylittää joen ennen sen laskemista Kvarnträskiin. Järvien välinen pudotusta 0,5 metriä. Myös Kvarnträsk on laskettu ja sillä on voimakkaasti soistuneet rannat.

Joki jatkaa itään päin ja se pujahtaa kahden korkean mäen välistä Dämmaniin. Tätä osuutta kutsutaan Stampforseniksi ja sillä on joensuussa luotomainen kalliosaari. Dämman on vuonna 1951 valmistunut tekojärvi. Stampforsenin pudotus on Dämmanin vedenpinnan korkeudesta huolimatta 0,9 metriä. Dämmanin padolta vesi putoaa noin 6 metriä alas 15 metriä pitkässä putouskoskessa, joka jakautuu kahdeksi uomaksi ennen laskemistaan suvantoon. Kosken nimi on ollut Lillfors tai Lillforsen .

Alhaalla joki virtaa laaksossa Espoo Golfin golfkentän keskellä. Väylien välissä olevassa metsäsaarekkeessa joki haarautuu muodostaen jokisaaren. Saari on 50 metriä pitkä ja 30 metriä leveä. Seuraava saari on vain 130 metrin etäisyydellä. Se on 120 metriä pitkä ja yli 10 metriä leveä. Joki saapuu Gumböleen, jossa on Myllykoskessa edelleen pato. Myllykosken pudotus on viisi metriä. Patoa kiertämään on rakennettu kalatie. Suvannon jälkeen jokeen yhtyy pohjoisesta tuleva Björnkärrsbäcken. Joki alkaa kaartamaan kohti lounasta ja se palaa peltoalueen jälkeen golfkentälle. Täällä on jokilaakso korkeiden mäkien ympäröimä ja se saapuu yli kahden kilometrin jälkeen Mynttilässä metsäalueelle. Sinne on perustettu Mynttilänkosken ympäristöön suojelualue, joka ulottuu Espoonkartanolle asti. Siellä Gumbölenjoki yhtyy Mankinjoen kanssa suuremmaksi joeksi, jota kutsutaan Mankinjoeksi. Se laskee kolmen kilometrin jälkeen Espoonlahteen.

Luontoarvoja Yleistä Gumbölenjoen vesi on Mankinjokea kirkkaampaa, mutta samalla se on lievästi humuksen värjäämää. Tulva-aikana joki samenee kuitenkin selvästi. Joen kalastoon kuuluu särki, sorva, salakka, ahven, hauki, kiiski, made, kivisimppu, ja järvessä myös ruutana ja lahna. Vaelluskaloista tavataan kolmipiikki, taimen, siika ja vimpa, sekä ympyräsuinen nahkiainen. Istutettuina saattaa löytyä puronieriä, kirjolohi ja harjus.

Luonnonsuojelualueita Alajuoksulla Myntinkoskien lähellä sijaitsee luonnonsuojelualue Gumbölenjoen vaahterametsikkö, jonka pinta-ala on 4,4 hehtaaria, ja Mynttilänkosken jokilaakso, jonka pinta-ala on 2,2 hehtaaria. Vaahterametsiköstä löytyy 350 vaahteraa, kymmenen vuorijalavaa ja muutama tammi, sekä runsaasti lahopuuta. Joessa on myös juolua eli makkarajärvi. Alueet on perustettu yksityisomisteisille maille. Ylempänä Kvarnträskin ympärille on merkitty Kvarnträskin rannan luonnonsuojelualue (9,9 hehtaaria). Järvellä lepää muuttoaikoina vesilintuja..

Hydrologiaa Gumbölenjoki on yläjuoksulla 3–5 metriä ja alajuoksulla 5–7 metriä leveä. Dämmanin vesiputouksessa on keskivirtaamaksi ilmoitettu 0,7 kuutiometriä sekunnissa. Suurin virtaama saattaa olla noin 7 kuutiometriä sekunnissa.

Vesistösuhteita Gumbölenjoki sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen (vesistöaluetunnus 81) Mankinjoen valuma-alueella (81.057). Joen valuma-alueen pinta-ala on 87,28 neliökilometriä, mikä on suurempi kuin Mankinjoen yläjuoksun valuma-alue 82,13 neliökilometriä . Gumbölenjoki yhtyy Espoonkartanolla Mankinjokeen, joka tulee pohjoisesta. Yhdistynyttä uomaan kutsutaan myös Mankinjoeksi.

Gumbölenjoen sivu-uomia on esimerkiksi Gumbölessä siihen yhtyvä Björnkärrsbäcken. Sen valuma-alueella sijaitsevat järvet Hakjärvi (13 ha), Sorlampi (7 ha) ja Pikku Sorlampi. Muut sivu-uomat ovat lyhyitä ojia tai puroja. Eräät ojat alkavat Ämmässuon ekoteollisuuskesksen vierestä.

Historiaa Gumbölen Myllykoskessa on ollut ikiaikainen vesimyllynpaikka, mutta varmasti sellainen on ollut vuonna 1650. Sen jälkeen tiedetään vuoden 1750 pitäjänkartassa merkitystä ratasmyllystä ja jalkamyllystä. Kirkkoherra Cajanderin aikana vanhaan myllykoskeen rakennettiin jauhomyllyn lisäksi ryynimylly (1759) ja yksiraaminen sahalaitos (1754). Vanha kylätie Gumbölestä Nupuriin kulki myllypadon kohdalta yli joen vuoden 1758 kartassa. Tiluskartasta vuodelta 1906 näkyy koskessa mylly ja pato nykyisellä paikalla. Myllyrakennus on uudistettu vuonna 1922, jolloin sitä samalla laajennettiin. Koskessa toimi vesivoimalla toiminut puimala ja saha. Gumbölen koskeen rakennettiin vuonna 2020 rinnalle kalatie, jota pitkin vaelluskalat saattaisivat nousta yläjuoksulle.

Stampforsenissa on alkuun toiminut jalkamylly ja myöhemmin tamppimylly. Tamppimyllyä hyödynsi pieni verkatehdas, jonka perustamislupa on vuodelta 1798. Sahajoessa on toiminut Sågforsenin alueella vesimylly ja sahalaitos, ja joen alajuoksulla Heikkilässä pari vesimyllyä. Myös Hakjärvenojassa on toiminut jalkamylly. Gumbölenjoen uomaa on perattu Pitkäjärvestä mereen asti uittoa varten, joka kuitenkin loppui 1930-luvulla. Samalla on laskettu Nupurinjärven ja Svartbäckträskin vedenpintaa.

Dämmenin pato valmistui vuonna 1951 tuottamaan sähköä. Myöhemmin rakennettiin järvelle vesilaitos, joka aloitti vesitoimitukset espoolaisille vuonna 1967. Nuuksion Pitkäjärveä alettiin samasta syystä säännöstelemään vuonna 1968. Vesilaitoksen toiminta päättyi vuonna 2016 ja laitoksen kiinteistöt purettiin 2020-luvun alussa. Helsingin seudun ympäristöpalvelut on säännöstellyt Nuuksion Pitkäjärveä ja Dämmenia noin 50 vuotta, mutta vuonna 2022 se ilmoitti lopettavansa tämän. Espoon kaupunki on rakentanut kosken ohittavan kalatien vuonna 2025.

Huomioita

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Mankinjoen vesistö Luokka:Espoon joet