VR:n makasiinit olivat joukko Töölön tavara-asemaan kuuluneita varastorakennuksia Helsingissä Mannerheimintien varrella vastapäätä Eduskuntataloa, suunnilleen nykyisen Musiikkitalon ja Kansalaistorin paikalla. Bruno Granholmin suunnittelemat makasiinit rakennettiin vuonna 1899, ja myöhemmin niitä laajennettiin ja korjattiin useaan otteeseen. Kun VR siirsi tavaraliikenteen Pasilaan vuonna 1988, makasiineihin tuli vuokralaisia.

Vuonna 2002 makasiinit päätettiin purkaa Musiikkitalon tieltä, mikä aiheutti paljon vastustusta. Purkukeskusteluun liittyivät niin kansalaiset, erilaiset järjestöt, poliitikot kuin Museovirastokin, ja makasiinien kohtalo oli myös yksi vuoden 2000 kunnallisvaalien teemoista. Purkusuunnitelmia vastustettiin tapahtumilla ja kansalaisaktivismilla, kuten rakennusten ympärille muodostetulla ihmisketjulla, ja makasiineja luonnehdittiin muun muassa kansankulttuurin symboliksi.

Toukokuussa 2006 makasiineilla syttyi vain kolme päivää ennen suunniteltua purkamista tulipalo, joka tuhosi lähes koko eteläisen makasiinin. Makasiinien eteläisen siiven palosta säilynyt osa purettiin vuonna 2018. Sen paikalle osaksi Makasiinipuistoa rakennettiin punaisista tiilistä taideteos Massa.

Historia Suunnittelu ja rakentaminen pienoiskuva|vasen|Töölön tavara-asema ja makasiinit 1930-luvulla Eduskuntatalon katolta kuvattuina. Helsingin ensimmäinen rautatie­asema valmistui vuonna 1862 Kaivokadun kohdalle.Oksanen 2006, s. 13 Kun Pietarin rata valmistui vuonna 1870, rautatiehallitus rakennutti Läntisen Viertotien eli nykyisen Mannerheimin­tien varteen raiteellisen puutavarapihan, josta kehittyi ennen pitkää Töölön tavara­rata­piha.Oksanen 2006, s. 21 Helsinkiin johtava rautatie oli aluksi tarkoitus vetää Läntisen Viertotien viertä pitkin, mutta sille valittiin toinen linjaus, koska suunnitellulla reitillä sijaitsi Hakasalmen huvila, joka olisi jouduttu purkamaan.Oksanen 2006, s. 14

Bruno Ferdinand Granholm tuli vuonna 1892 piirtäjäksi rauta­tie­hallitukseen, ja hänet nimitettiin arkkitehdiksi samana vuonna.Oksanen 2006, s. 29 Granholm suunnitteli kaksisiipisen makasiinin vuonna 1898. Hän valitsi materiaaliksi puun sijasta tiilen, mikä saattoi johtua makasiinien suuresta koosta tai siitä, että niistä haluttiin tehdä edustavat, pitkäikäiset ja paloturvalliset. Rakennusta varten Helsinkiin tuotiin yhteensä 630 000 tiiliharkkoa, todennäköisesti sisämaasta. Lastaussilloille tehtiin katokset, jotka uusittiin 1950-luvulla. Laiturit sijoitettiin samaan tasoon junien kanssa, mikä helpotti lastausta. Toimistot ja tullit sijoitettiin rakennusten päätyihin, ja niitä koristeltiin muun muassa räystäillä sekä katon harjaan kulmiin sijoitetuilla koristeilla. Makasiinien valmistuttua Rautatientorin laidalla sijainnut makasiini purettiin.

pienoiskuva|Sisäkuva vuodelta 1999. Pohjoisempi makasiini varattiin saapuvalle tavaralle ja eteläinen makasiini lähtevälle tavaralle.Makasiinityöryhmä 2001, s. 1 Pohjoista makasiinia levennettiin Granholmin suunnitelman mukaisesti vuonna 1908, ja sitä jatkettiin Albin Renforsin suunnittelemalla puuosalla vuonna 1917. Etelämakasiinin pääty valmistui vuonna 1930, ja pohjoisen makasiinin toimistopäätyä korotettiin kerroksella 1940-luvun lopulla.Oksanen 2006, s. 19 1950-luvulla rakennettiin makasiinien länsipäät yhdistävä kuorma-autojen lastauskatos.Makasiinityöryhmä 2001, s. 2 Vuoden 1964 lopulla VR rakensi makasiineihin uusia vaakakoppeja, uudisti konttorit, suurensi palveluluukut ja muutti puulämmityksen keskuslämmitykseksi.

Makasiinien vierestä lähti vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata, joka johti Pohjoisen ja Eteläisen Rautatie­kadun välitse nykyiseen Länsilinkkiin ja sieltä edelleen Merisataman kautta Eteläsatamaan ja Kataja­nokalle. Myöhemmin rata ulotettiin myös Länsisatamaan ja Ruoholahteen. Radan viimeinen osuus purettiin vuonna 2009. Nykyisin Rautatiekatujen välissä on jalankulku- ja pyöräilyväylä Baana.

Makasiinien purkusuunnitelmat Liikkuvan tavaran varastointi siirrettiin Pasilaan vuonna 1966, eikä makasiineilla enää tehty kuin välttämättömiä parannustöitä. Seuraavien vuosikymmenten aikana ne muuttuivat vähitellen teknisesti ja toiminnallisesti vanhanaikaisiksi.Oksanen 2006, s. 87 Makasiinien sosiaalitilat olivat puutteelliset, mistä konduktööri Heikki Utriainen oli vuonna 1974 kannellut oikeuskanslerille asti. Vuonna 1981 pää­luottamus­miehet valittivat työoloista Helsingin Sanomissa.Oksanen 2006, s. 49 Vuoden 1975 Ety-kokouksen aikana tavarapihalla ei liikuteltu tavaraa, mutta tiukoista turvallisuusjärjestelyistä huolimatta jonkun onnistui toukokuun lopulla sytyttää ratapihalla makuuvaunu tuleen.Oksanen 2006, s. 67

Makasiinien läheisyydessä oli joukko muitakin VR:n hallussa olleita rakennuksia, mutta suurin osa niistä purettiin 1950-luvulla.Oksanen 2006, s. 81 Kluuvin ja Töölön­lahden alueelle olivat laatineet asema­kaava­suunnitelmia eri arkkitehdit aina C. L. Engelistä Alvar Aaltoon.Oksanen 2006, s. 63 1980-luvulla Helsingin kaupunginmuseo ja Museovirasto selvittivät rakennusten merkitystä: kaupungin­museo kannatti makasiinien säilytystä kokonaisuutena, kun taas Museo­virasto esitti, että rakennusten säilyttäminen otettaisiin lähtökohdaksi aluetta suunniteltaessa.Oksanen 2006, s. 109 Makasiineja kuvattiin toistuvasti eri kirjoituksissa rapistuvina, ja valokuvissa ne esitettiin usein alhaisina Eduskuntataloon nähden.Oksanen 2006, s. 75

1990-luvun alussa arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen ehdotti yhdeksi Musiikkitalon paikaksi tonttia, jolla makasiinit sijaitsivat.Oksanen 2006, s. 129 Jo tuolloin suunniteltiin myös Makasiinipuistoa, jossa osa makasiineista olisi säilynyt. Helsingin kulttuurikomitea ehdotti vuonna 1991 useiden rakennusten, kuten Tennispalatsin ja Lasipalatsin, kunnostamista kulttuurikäyttöön. Makasiineja ei kuitenkaan mainittu, vaikka komitea totesi, että ”Töölönlahden alueen suunnittelun on lähdettävä ihmisten tarpeista”. Vuoden 1996 kaavaehdotuksessa Musiikkitalo sijoittui osittain makasiinien päälle, mitä kaupunginhallitus puolsi jo vuoden päästä.

Pro Töölönlahti, Dodo – tulevaisuuden elävä luonto ja Oranssi ehdottivat vuonna 1996 ympäristöministeriölle makasiinien suojelua. Helsingin kaupunki ja ympäristöministeriö eivät halunneet suojelua kaavoituksen lähtökohdaksi. Museovirasto kommentoi suojeluesitystä toteamalla, että makasiinit ”ovat historiallinen, yhä ilmaisuvoimainen dokumentti Töölönlahden etelärannan viimeisten 130–140 vuoden historiasta ja maamme aikanaan komeimmasta ratapihasta”, mutta ei halunnut suojella makasiineja rakennussuojelulailla ja jätti mahdollisen suojelun asemakaavan varaan. Kevään 1998 kirjeessään Helsingin kaupunginhallitukselle Museovirasto kuitenkin täsmensi, että makasiinien paikalle suunniteltu Musiikkitalo on ”kohtuuton ja paikan luonteelle vieras” ja että alue sopisi parhaiten kansalaistoiminnan ja -vaikuttamisen näyttämöksi. Museovirasto esitti, että paras vaihtoehto olisi pitää makasiinit hyväkuntoisina ja väliaikaistoimintojen käytössä, kunnes alueen kehityssuunnitelmat olisivat laajemmin hyväksyttävissä.Makasiinityöryhmä 2001, s. 2–3 Makasiinien siirtäminen todettiin teknisesti mahdolliseksi, mutta toimenpide olisi ollut hyvin kallis ja aiheuttanut pitkän katkon makasiineissa järjestetylle toiminnalle.Makasiinityöryhmä 2001, s. 41–56

Makasiinit eivät päässeet Museoviraston vuonna 1998 laatimaan luetteloon Suomen suojeltavista rautatierakennuksista. Makasiinien kulttuurihistoriallista arvoa tutkineen Mikko Härön mukaan syynä oli se, että suojeluun herättiin liian myöhään. Neuvottelut olivat jo pitkällä, eikä ”niillä (makasiineilla) haluttu vaarantaa koko muuta pakettia”. Härö kuvailee makasiineja ajalleen tyypillisiksi, rautatiearkkitehtuurin puhtaimmiksi edustajiksi. Hänen mukaansa arkkitehtuuria pitäisi arvostaa kaikilla sen tasoilla ja makasiinien suojelu olisi ollut perusteltua jo siksi, että tavarapiha oli Suomen tärkein noin sadan vuoden ajan.Oksanen 2006, s. 27

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto pystytti vuonna 1998 makasiinien ympäristöön infoparakin, jossa esiteltiin suunnitteluaineistoa ja kerättiin kansalaispalautetta.Makasiinityöryhmä 2001, s. 15 Makasiinien säilyttämistä varten perustettiin kansalaisliike Pro Makasiinit, ja makasiineja puolustavan kansalaisadressin allekirjoitti 42 000 ihmistä. Ennen vuoden 2000 kunnallisvaaleja (sunnuntaina 17. syyskuuta) noin 7 000 ihmistä muodosti makasiinien ympärille ketjun vaatimaan niiden kunnostamista. Ihmismuuri oli osa samana iltana makasiineilla järjestettyä ilmaista festivaalia, jossa esiintyi taiteilijoita ja muusikkoja makasiinien säilyttämisen puolesta. ”Makasiinipuolueeksi” ristitty Vihreä Liitto saavutti vaalivoiton ”makasiinivaaleiksi” nimitetyissä kunnallisvaaleissa ja nousi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien ohi.Oksanen 2006, s. 118Oksanen 2006, s. 114

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui päättämään Töölönlahden asemakaavasta 27. helmikuuta 2002. Mielenosoittajat olivat kokoontuneet Senaatintorille vastustamaan makasiinien purkamista. Tapahtuma kiinnosti myös mediaa, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat lähetti kokousta suorana internetissä. Tavastialla muusikot järjestivät tukikonsertin. Asemakaava ja makasiinien purkaminen hyväksyttiin kuitenkin äänin 49–36. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Töölönlahden asemakaavasta tehdyt valitukset 14. marraskuuta 2003.Oksanen 2006, s. 117

Käyttö VR:n jälkeen Kirpputoria ja taidetta pienoiskuva|Maailma kylässä -festivaalit makasiineilla vuonna 1997. VR:n jälkeen makasiinien omistajina olivat Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos ja Senaatti-kiinteistöt. VR:n kappaletavaran käsittely siirtyi Pasilaan vuonna 1988, ja makasiinit jäivät tyhjilleen. Vuonna 1989 taiteilijayhdistys MUU ja taiteilijaosuuskunta Vapauden aukio asettuivat rakennukseen vuokralle. Tiloihin tulivat myös muun muassa Ruohonjuuri, Galleria Jangva, Studio Magito (1990–2006), Kaupunginteatterin metallipaja, pyöräkorjaamot Ekobike ja Greenbike sekä ravintola Bar Alahuone (2000–2002). 1990-luvulla makasiinit tunnettiin VR:n kirpputorista, tarkemmalta nimeltään Marskin kirpputori, jota hallinnoi Magito Oy. Myyntipaikkoja oli parhaimmillaan 235 ja kävijöitä päivässä 8 000–12 000.Nuoret tekijät valtasivat vanhat VR:n kasarmit. Helsingin Sanomat 31.7.1991. Tapahtumia Töölönlahden Makasiineilla 1987–2002. Helsingin Sanomat 13.4.2002.Töölönlahden tiilimakasiinien purkaminen kestää... Helsingin Sanomat 21.3.2006.Makasiinien tilalle löytyi neljä ehdokasta. Helsingin Sanomat 8.4.2006.

Pihalla pidettiin suuria tapahtumia, kuten keskiaikafestivaalit, lumilautakilpailu, televisiokanavan palkintogaala ja Tuska-festivaali, sisätiloissa puolestaan muun muassa sarjakuvafestivaalit, sirkusta ja muotinäytöksiä.Oksanen 2006, s. 91 Myös Flow-festivaali järjestettiin makasiineilla ennen sen siirtymistä Sörnäisiin. Vuonna 2000 Kulttuurikaupunkisäätiö valitsi makasiinit Helsingin kulttuuri­kaupunki­vuoden keskipisteeksi, ja sen jälkeen kuvataide ja esittävä taide olivat koko vuoden ajan esillä makasiineilla.Oksanen 2006, s. 103 Syksyllä 2000 tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa ilmeni, että yli puolet Helsingin seudun asukkaista tunsi VR:n makasiinit ja yli 40 % vastanneista oli joskus käynyt niissä.Makasiinityöryhmä 2001, s. 55

VR:n jälkeen makasiinien laiturien aluset olivat suosittuja nukkumispaikkoja. Vuonna 1992 eräs mies kuoli laiturin alle nuotiosta tulen päästyä valloilleen. Vuonna 2000 puolestaan eräs koditon tapettiin autoon makasiinien pihalla. Pari viikkoa aikaisemmin hänen elämästään makasiineilla oli tehty juttu Helsingin Sanomiin.

Vapun 2006 mellakka pienoiskuva|EuroMayDay-juhlat makasiineilla vappuaattona 2006.