thumb|Otfrid Foersterin hautakivi Wrocławissa
Otfrid Foerster (9. marraskuuta 1873 Breslau – 15. kesäkuuta 1941) oli saksalainen neurologi ja professori.J. D. Rolleston, Prof. Otfrid Foerster Nature 18.10.1941, viitattu 27.9.2025 Levent Sarikcioglu, Otfrid Foerster (1873–1941): one of the distinguished neuroscientists of his time National Library of Medicine, viitattu 27.9.2025
Foerster opiskeli vuodesta 1892 lähtien lääketiedettä yliopistoissa Freiburgissa, Kielissä ja Breslaussa. Hän valmistui Breslausta vuonna 1896. Vuonna 1897 Foerster sai tohtorin arvon väitöstyöllään lavantaudista. Hänen kaikki myöhemmät tutkimuksensa liittyivät suoraan hermostoon. Carl Wernicken suosituksesta Foerster jatkoi opintojaan Pariisissa kahden vuoden ajan Jules Dejerinen, Pierre Marien ja Joseph Babinskin johdolla. Foerster toimi Pariisista palattuaan Wernicken avustajana psykiatrisella klinikalla Breslaussa. Hän perusti vuonna 1911 Saksan ensimmäisen neurologian laitoksen, jossa neurologia oli eritelty psykiatriasta omaksi erikoisalakseen. Foerster oli Breslaussa neurologian ja psykiatrian professori vuodesta 1921.
Foerster kehitti vuonna 1908 Foersterin operaation (ritsotomia) spastisuuden lievittämiseksi. Hän kartoitti yksityiskohtaisesti ihmisen aivokuorta ja tutki epilepsiaa. Myöhemmin tätä työtä jatkoi Wilder Penfield, joka opiskeli Foersterin johdolla puolen vuoden ajan. Foersterin muihin oppilaisiin kuuluivat Percival Bailey, Paul Bucy, Robert Wartenberg, Herbert McLean Evans ja Harold Leeming Sheehan. Foersterin kuuluisin potilas oli V. I. Lenin, jonka lääkärinä hän työskenteli asuessaan Venäjällä vuosina 1922–1924. Hän ihaili Leninin persoonallisuutta ja poliittisia saavutuksia. Hän osallistui Leninin ruumiinavaukseen ja suositteli poistettuja aivoja tutkimaan Oskar Vogtia. Tarkoitus oli paikantaa “nerouteen“ vaikuttavia hermosoluja. Foerster oli useita kertoja ehdokkaana Nobel-palkinnon saajaksi.
Foerster perusti vuonna 1934 neurologisen tutkimusinstituutin, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa. Hän teki ensimmäiset elektrokortikografiset tutkimukset Hans Altenburgerin kanssa vuonna 1935. Foersterin työ oli hänen viimeisinä vuosinaan kuitenkin rajoitettua, koska hän oli toiminut Leninin palveluksessa ja koska hänen vaimollaan oli juutalainen tausta. Foerster sairasti vaimonsa Marthan tavoin tuberkuloosia. Pariskunta sai hoitoa Sveitsissä, mutta sekä Foerster että hänen vaimonsa kuolivat sairauteen. Vuonna 1953 Deutsche Gesellschaft für Neurochirurgie perusti Otfrid Foerster -palkinnon.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset neurologit Luokka:Saksalaiset professorit Luokka:Vuonna 1873 syntyneet Luokka:Vuonna 1941 kuolleet