Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue, tunnettu myös lempinimellä Punakone, edusti Neuvostoliittoa kansain­välisissä jääkiekko-otteluissa vuosina 1951–1991. Se liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1952. Neuvosto­liitto hallitsi kansain­välisiä jää­kiekko­kenttiä ylivoimaisesti. Joukkue voitti seitsemän olympia­kultaa ja 22 maailman­mestaruutta. Neuvosto­liiton jää­kiekko­maa­joukkueen jäsenet olivat käytännössä ammattilaisia ja tunsivat toistensa peli­tyylit, joten heidän yhteis­pelinsä toimi toisinaan erittäin hyvin. Samaan aikaan muut jääkiekon suurmaat eivät saaneet käyttää NHL-ammattilaisiaan maajoukkueissaan. Tämän vuoksi vuosina 1963–1991 joukkue jäi maailmanmestaruuskisoissa vain kuudesti ilman kultamitalia. Neuvostoaikana jää­kiekko­valmennus oli ammattimaista. Tästä kertoo se, että maa­joukkue­pelaajat harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa lähes eristyksissä baza-leirillä ja viettivät vain yhden täyden kuukauden perheensä parissa.Korpi, Rauno. 2005. Yleisradion radio-ohjelmasarja Punainen heinäkuu

Neuvosto­liiton hajottua vuonna 1991 joukkue koottiin vielä kerran yhteen vuoden 1992 talvi­olympialaisia varten. Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY voitti kilpailuissa kultaa.

Historia Ensimmäisen pelinsä Neuvostoliitto pelasi Itä-Saksaa vastaan Berliinissä vuonna 1951 voittaen pelin maalein 23–2. Neuvostoliiton oli määrä osallistua vuoden 1953 maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta se jäi pois loukkaantumisten vuoksi. Ensimmäisen kerran arvo­kisoihin joukkue osallistui Tukholmassa vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin voittaen maailman­mestaruuden. Joukkue voitti kaikki muut ottelunsa, mutta pelasi yhden tasa­pelin isäntämaa Ruotsin kanssa. Neuvostoliittoa valmensi turnauksessa Arkadi Tšernyšov. Ensimmäistä kertaa olympialaisiin Neuvostoliitto osallistui Cortina d'Ampezzossa vuonna 1956 voittaen olympia­kultaa. Ensimmäisen kerran Neuvosto­liitto järjesti maailman­mestaruuskilpailut vuonna 1957 Moskovassa. Kisa­isännät hävisivät ratkaisevan viimeisen pelin 60 000 katsojan edessä Ruotsille.

Vuoden 1962 kisoja joukkue boikotoi, koska turnaus järjestettiin Yhdys­valloissa. Välivuoden jälkeen valmentaja­kaksikoksi tuli Anatoli Tarasov ja Arkadi Tšernyšov. He johdattivat joukkueen ennätyksellisesti yhdeksään peräkkäiseen maailman­mestaruuteen. Ennätysvuodet olivat 1963–1971. Heidän valmentaja­kautenaan Neuvosto­liitto voitti myös kolme olympia­kultaa. Siitä huolimatta heidät erotettiin vuoden 1972 talvi­olympialaisten jälkeen. Heidän seuraajakseen valittiin Vsevolod Bobrov, joka valmensi Neuvosto­liittoa vuoden 1972 maailmanmestaruuskisoissa. Niissä joukkue jäi hopealle isäntämaa Tšekkoslovakian voittaessa kultaa. Bobrov valmensi joukkuetta myös syksyn Summit Seriesissä, jossa Neuvosto­liitto hävisi niukasti Kanadalle. Neuvosto­liitto palasi seuraavana keväänä kulta­mitali­kantaan voittaen heti kolme maailman­mestaruutta peräkkäin.

Vuosien 1975 ja 1976 maailman­mestaruuskisoissa joukkuetta valmensi Boris Kulagin, jolloin joukkue saavutti kultaa ja hopeaa. Innsbruckin talvi­olympialaisissa vuonna 1976 hän valmensi Neuvosto­liiton olympia­kultaan, mutta saman vuoden Kanada-cupissa joukkue sijoittui kolmanneksi.

Tihonovin aika Viktor Tihonov nimitettiin joukkueen valmentajaksi kesällä 1977 sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli jäänyt kolmanneksi vuoden 1977 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian ja Ruotsin jälkeen. Vuosina 1963–1976 Neuvostoliitto olikin voittanut joka vuosi kultaa joko maailmanmestaruuskilpailuista tai olympialaisista.

Vuosina 1978–1983 Neuvostoliitto voitti viisi maailmanmestaruutta ja vuoden 1981 Kanada-cupin. Ainoat arvokisat, jotka tuottivat joukkueelle pettymyksen olivat Lake Placidin talviolympialaisten 1980 loppusarjan tunnettu Miracle on Ice -ottelu, jossa Yhdysvallat voitti hallitsevan olympiavoittajan maalein 4–3 ja Neuvostoliitto jäi hopealle. Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984 Neuvostoliitto voitti olympiakultaa puhtaalla pelillä, voittaen kaikki pelinsä. Saman vuoden Kanada-cupissa joukkue voitti alkusarjan ja sai vastaansa välierässä kisaisäntä Kanadan, jolle Neuvostoliitto hävisi jatkoajalla lukemin 3–2, Neuvostoliitto oli turnauksessa lopulta kolmas. Vuoden 1985 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakiassa joukkue voitti pronssia kisaisäntien viedessä maailmanmestaruuden, mutta Euroopan-mestaruuden voitti kuitenkin Neuvostoliitto.

Vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailut olivat Moskovassa. Kisaisännät voittivat kultaa kahden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1987 Itävallan kisoissa Neuvostoliitto jäi kisoissa hopealle. Saman vuoden Kanada-cupissa Neuvostoliitto kohtasi kolmiosaisessa loppuottelusarjassa Kanadan. Neuvostoliitto hävisi ratkaisevan viimeisen ottelun lukemin 6–5.

Syntyneitä joukkueita Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneita joukkueita: Venäjän jääkiekkomaajoukkue peri Neuvostoliiton paikan A-sarjassa. Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkue Latvian jääkiekkomaajoukkue Ukrainan jääkiekkomaajoukkue Kazakstanin jääkiekkomaajoukkue Liettuan jääkiekkomaajoukkue Viron jääkiekkomaajoukkue Armenian jääkiekkomaajoukkue Azerbaidžanin jääkiekkomaajoukkue Georgian jääkiekkomaajoukkue Kirgisian jääkiekkomaajoukkue

Saavutukset arvokisoissa Olympialaiset 1956: kultaa 1960: pronssia 1964: kultaa 1968: kultaa 1972: kultaa 1976: kultaa 1980: hopeaa 1984: kultaa 1988: kultaa

Maailmanmestaruuskisat

1954: kultaa 1955: hopeaa 1956: kultaa 1957: hopeaa 1958: hopeaa 1959: hopeaa 1960: pronssia 1961: pronssia 1962: ei osallistunut 1963: kultaa 1964: kultaa 1965: kultaa 1966: kultaa 1967: kultaa 1968: kultaa 1969: kultaa 1970: kultaa 1971: kultaa 1972: hopeaa 1973: kultaa 1974: kultaa 1975: kultaa 1976: hopeaa 1977: pronssia 1978: kultaa 1979: kultaa 1981: kultaa 1982: kultaa 1983: kultaa 1985: pronssia 1986: kultaa 1987: hopeaa 1989: kultaa 1990: kultaa 1991: pronssia

* Ne vuosiluvut, joina Neuvostoliitto oli kisaisäntänä, on lihavoitu.

Kanada-cup

1976 3. 1981 1. Voitti mestaruuden 1984 3. 1987 2. 1991 5.

Pelaajia thumb|Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue pelasi Kanadassa vuonna 1967.

Anatoli Firsov Valeri Harlamov Vladimir Petrov Boris Mihailov Aleksandr Maltsev Aleksei Kasatonov Aleksandr Ragulin Viktor Polupanov Vladimir Vikulov Igor Larionov Sergei Makarov Vladimir Krutov Vjatšeslav Fetisov Vladislav Tretjak Aleksandr Jakušev Vladimir Myškin Aleksandr Almetov Veniamin Aleksandrov Boris Maiorov Jevgeni Maiorov Vladimir Shadrin Helmut Balderis Sergei Kapustin Viktor Konovalenko Vitali Davydov Vladimir Luttsenko Valeri Vasiljev Vjatseslav Starshinov Viktor Shuvalov Vsevolod Bobrov

Valmentajia Viktor Tihonov (1977-1991) Boris Kulagin (1974–1976) Vsevolod Bobrov (1972–1974) Anatoli Tarasov (1958–1972) Arkadi Tšernyšov (1954–1972) Vladimir Jursinov (apuvalmentaja)

Tilastot Eniten tehopisteitä tehneet pelaajat, kun mukaan lasketaan ainoastaan olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, Kanada-cupit ja vuoden 1972 Summit Series: Valeri Harlamov 199 tehopistettä Aleksandr Maltsev 198 tehopistettä Boris Mihailov 180 tehopistettä Vladimir Petrov 176 tehopistettä Sergei Makarov 172 tehopistettä

Kokoonpanoja Kanada-cup vuonna 1976 Olympialaiset vuonna 1980 Kanada-cup vuonna 1981 Kanada-cup vuonna 1984 Kanada-cup vuonna 1987 Olympialaiset vuonna 1988 Kanada-cup vuonna 1991

Katso myös Venäjän jääkiekkomaajoukkue Neuvostoliiton jääkiekon mestaruussarja Neuvostoliiton alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue

Lähteet

Aiheesta muualla

http://www.chidlovski.com/personal/1954/index.htm http://www.nationalteamsoficehockey.com/uploads/Soviet_Union_All_Time_Results.pdf http://www.nationalteamsoficehockey.com/uploads/CIS_All_Time_Results.pdf Ylen Elävä arkisto: Punakoneen taituruuden taustalla oli voittamisen pakko – Rauno Korpi kertoo punakoneen historiasta

Luokka:Jääkiekkomaajoukkueet Maajoukkue Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit