Jennie Jerome Churchill (os. Jeanette Jerome; myöhempi Cornwallis-West; 9. tammikuuta 1854 Brooklyn, New York State, Yhdysvallat – 29. kesäkuuta 1921 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), joka tunnettiin nimellä lady Randolph Spencer-Churchill, oli Amerikassa syntynyt brittiläinen seurapiirihenkilö, lordi Randolph Churchillin vaimo ja Britannian pääministeri Winston Churchillin äiti.
Lapsuus ja nuoruus vasen|pienoiskuva| Jerome Mansion Madison Avenuella New Yorkissa n. 1878 Jeanette Jerome syntyi Brooklynin Cobble Hillin kaupunginosassa vuonna 1854, toiseksi vanhimpana neljästä tyttärestä. Hänen vanhempansa olivat rahoittaja, urheilija ja keinottelija Leonard Jerome ja sosiaalisesti kunnianhimoinen Clarissa "Clara" Hall. Clarissa oli maanomistaja Ambrose Hallin tytär. Jeromen isä oli hugenottisukua, ja hänen esi-isänsä olivat muuttaneet Amerikkaan Wightin saarelta vuonna 1710. Hallin suvun perimätieto väittää, että Jenniellä oli irokeesijuuria äidinpuoleisen isoäitinsä kautta; tälle ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä. Hän kasvoi Brooklynissa, Pariisissa ja New Yorkissa. Hänellä oli kaksi aikuiseksi elänyttä sisarta, Clarita (1851–1935) ja Leonie (1859–1943). Toiseksi vanhin sisar Camille (1855–1863) kuoli Jennien ollessa yhdeksänvuotias. alt=|vasen|pienoiskuva| Jeromen sisaret: Jennie (1854–1921), Clara (1851–1935) ja Leonie (1859–1943) Hänen syntymäajastaan ja -paikasta on jonkin verran erimielisyyttä. Henry Street 426:n 'olevassa laatassa hänen syntymävuotensa on 1850, ei 1854. Jeromet asuivat kuitenkin lähellä numerossa Amity Street 8 (numeroitu uudelleen 197) 9. tammikuuta 1854. Uskotaan, että Jeromet asuivat tilapäisesti Henry Streetin osoitteessa, jonka omisti isä Leonardin veli Addison, ja että Jennie syntyi siellä lumimyrskyn aikana.
Jennie Jerome oli lahjakas amatööripianisti, jota oli lapsena opettanut Chopinin ystävä Stephen Heller. Heller uskoi, että hänen nuori oppilaansa oli riittävän hyvä saavuttamaan konserttipianisti tason kovalla työllä, mutta kirjailija Mary S. Lovellin mukaan Heller ei ollut varma, pystyisikö Jennie siihen.
Hän lähti äitinsä ja sisartensa kanssa 1867 Eurooppaan isän skandaalimaisen seikkailun jälkeen, ja hänen koulutuksensa ja seurapiireihin tutustumisensa noudattivat eurooppalaisen yläluokan tapoja.
Jennie oli ensimmäisiä ns. buccaneer-sukupolven rikkaita amerikkalaisia perijättäriä, jotka naivat englantilaisiin ja ranskalaisiin köyhtyneisiin aatelissukuihin.
Jennie Jerome oli kuuluisa kaunotar. Eräs ihailija, Edgar Vincent Abernonin 1. varakreivi, sanoi, että hänen olemuksessaan oli "enemmän pantteria kuin naista".
Ensimmäinen avioliitto ja lapset pienoiskuva| Lordi ja lady Randolph, joka odottaa ensimmäistää lastaan Winstonia.Georges Penabert'n kuvaamina Pariisissa 1874 Jerome avioitui ensimmäisen kerran 20-vuotiaana 15. huhtikuuta [toisen lähteen mukaan tammikuussa]
1874 Britannian Pariisin-suurlähetystössä lordi Randolph Churchillin kanssa, joka oli John Winston Spencer-Churchillin, Marlborough'n 7. herttuan ja lady Frances Anne Vanen kolmanneksi vanhin poika. He olivat tavanneet purjehdusregatassa Wightin saarella 12. elokuussa 1873, ja Walesin prinssi, tuleva kuningas Edvard VII, oli esitellyt heidät toisilleen. Jenniellä ja Walesin prinssillä oli ollut suhde vuosina 1870–1872.
Vaikka he kihlautuivat kolmen päivän kuluessa tästä ensimmäisestä tapaamisesta, avioliitto viivästyi kuukausia vanhempien riitelyn vuoksi. Spencer-Churchillit olivat aluksi liittoa vastaan, mutta suostuivat heti kun Jeromet lupasivat 250 000 dollarin myötäjäiset tyttärelleen.
Tämän avioliiton myötä hänet tunnettiin virallisesti nimellä 'lady Randolph Churchill', ja häntä puhuteltiin keskustelussa lady Randolphina. vasen|pienoiskuva| Lady Randolph kahden poikansa Johnin ja Winstonin (oik.) kanssa vuonna 1889. Jennielle ja Randolphille syntyi kaksi lasta:
Winston Leonard Spencer-Churchill (30. marraskuuta 1874 – 24. tammikuuta 1965) John 'Jack' Strange Spencer-Churchill (4. helmikuuta 1880 – 23. helmikuuta 1947), lähti sotilasuralle ja yleni majuriksi asti ensimmäisessä maailmansodassa, vuodesta 1921 lähtien liike-elämässä. Avioitui 1908 lady Gwendoline Theresa Mary "Goonie" Bertien (1885–1941) kanssa, joka oli Montagu Bertien, Abingdonin 7. jaarlin ja Gwendoline Mary Dormerin tytär. Heille syntyi kolme lasta.
Winston, tuleva pääministeri, syntyi alle kahdeksan kuukautta avioliiton solmimisen jälkeen. Hänen elämäkertojensa kirjoittajien keskuudessa on erilaisia mielipiteitä siitä, siitettiinkö hän ennen avioliittoa (erityisesti William Manchester) vai syntyikö hän kaksi kuukautta ennenaikaisesti sen jälkeen, kun lady Randolph "kaatui". Kysyttäessä hänen syntymänsä olosuhteista Winston Churchill vastasi: "Vaikka olin läsnä tilaisuudessa, minulla ei ole selkeää muistikuvaa siihen johtaneista tapahtumista."William Manchester, The Last Lion, Huhuja liikkui myös Winstonin nuoremman veljen Johnin biologisesta isästä, sillä lady Randolphin sisaret uskoivat aluksi, että nuoremman pojan, Johnin biologinen isä oli Evelyn Boscawen, Falmouthin 7. varakreivi, vaikka tämä väite enimmäkseen kumoutui poikien silmiinpistävän samannäköisyyden vuoksi Randolph Churchillin ja toistensa kanssa.
Lady Randolphilla uskotaan olleen avioliittonsa aikana lukuisia rakastajia, kuten Walesin prinssi Edward, Serbian kuningas Milan I, itävaltalainen Wchinitzin ja Tettaun prinssi Karl Kinsky ja Herbert von Bismarck.Manchester, William, Winston Spencer Churchill, The Last Lion, Laurel, Boston, 1989 edition, p. 137, . pienoiskuva| Sanomalehden piirros lady Randolph Churchillista polkupyörän selässä 1895 Kuten tuolloin oli tapana hänen yhteiskuntaluokassaan, lady Randolphilla oli poikiensa kasvatuksessa rajattu rooli ja hän luotti pitkälti lastenhoitajiin, erityisesti Mrs. Elizabeth Everestiin, joka hoiti Winstonia kuukauden ikäisestä lähtien. Winston palvoi äitiään, kirjoitti tälle lukuisia kirjeitä kouluaikoinaan ja pyysi tätä käymään luonaan, mitä äiti teki harvoin. Hän kirjoitti hänestä teoksessaan My Early Life : "Hän loisti minulle kuin iltatähti. Rakastin häntä syvästi – mutta etäältä." Kun Winstonista tuli aikuinen, heistä tuli hyviä ystäviä ja vahvoja liittolaisia, siinä määrin, että Winston piti häntä lähes poliittisena mentorina ja "tasapuolisesti enemmän veljenä ja siskona kuin äitinä ja poikana".
Lady Randolph oli arvostettu ja vaikutusvaltainen Britannian korkeimmissa yhteiskunta- ja poliittisissa piireissä. Hänen sanottiin olevan älykäs, nokkela ja nopea nauramaan. Kerrottiin, että kuningatar Alexandra nautti erityisesti hänen seurastaan, vaikka lady Randolphilla oli ollut suhde aviomiehensä kuninkaan kanssa, minkä Alexandra tiesi hyvin.
Perhekontaktiensa ja avioliiton ulkopuolisten romanttisten suhteidensa kautta lady Randolph auttoi suuresti miehensä ja poikansa Winstonin uraa sen alkuvaiheessa. Hänen amerikkalainen eloisuutensa, nokkeluutensa ja kauneutensa takasivat hänelle sosiaalisen menestyksen Lontoossa. 1880-luvulla hän tarjosi arvokasta tukea miehensä poliittiselle uralle, ei vain emäntänä, vaan myös aktiivisen kampanjoinnin kautta. Jotkut historioitsijat ovat esittäneet, että hän oli käytännössä lordi Randolphin kampanjapäällikkö. Hänellä oli myös keskeinen rooli sosiaalipoliittisen Primrose League -järjestön perustamisessa, joka tarjosi foorumin ajankohtaisten asioiden keskustelulle ja edisti sekä miesten että naisten osallistumista konservatiivipuolueen poliittiseen toimintaan.
Lordi Randolph kuoli 45-vuotiaana aivoihin edenneeseen kuppaan tammikuussa 1895. Puolison kuolema jätti hänet joksikin aikaa umpikujaan.
Vuonna 1899 Jennie Churchill perusti ja toimitti muutamia numeroita runsaslukuisesta mutta lyhytikäisestä Anglo-Saxon Review -lehdestä.
Toinen avioliitto Lordi Randolphin kuolema vapautti Jennien jatkamaan elämäänsä vaivattomasti rahattomuudestaan huolimatta; hän seurusteli Lontoon seurapiirien korkeimmissa piireissä. Daisy Warwickin isännöimissä viikonloppujuhlissa heinäkuussa 1898 Jennie esiteltiin George Cornwallis-Westille, Scots Guardin kapteenille, joka oli vain 16 päivää Jennien omaa poikaa Winstonia vanhempi. George ihastui häneen välittömästi, ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Cornwallis-West ja Jennie menivät naimisiin 28. heinäkuuta 1900 St Paulin kirkossa Knightsbridgessä.
Vuonna 1908 hän kirjoitti hienovaraisen muistelmateoksensa nimeltä Reminiscences of Lady Randolph Churchill (Lady Randolph Churchillin muistelmat).
Cornwallis-West palvoi Jennieä ja kutsui häntä rakastavasti lempinimellä "kissimirri". He kuitenkin ajautuivat erilleen, ja Cornwallis-West, joka oli epäonnistunut rahallisesti Lontoon Cityssä, lakkasi vähitellen rakastamasta vaimoaan, joka oli tarpeeksi vanha ollakseen hänen äitinsä. Rahapulan vuoksi Jennie harkitsi perheen kodin myymistä Hertfordshiressä ja muuttoa Ritz-hotelliin Piccadillyllä. Cornwallis-Westin terveys oli heikko, ja hän lähti toipumaan Sveitsiin St. Moritzin hiihtokeskukseen. Jennie alkoi kirjoittaa West Endin teattereille näytelmiä, joista monissa pääosassa oli Mrs. Patrick Campbell.
Vuonna 1909, kun amerikkalaisesta impresaario Charles Frohmanista tuli Globe-teatterin ainoa johtaja, sen ensimmäinen tuotanto oli Jennien kirjoittama Her Borrowed Plumes. Vaikka Mrs. Patrick Campbell tuotti ja näytteli näytelmän pääroolin, se epäonnistui kaupallisesti. Juuri tässä vaiheessa Campbell aloitti suhteen Jennien aviomiehen, George Cornwallis-Westin kanssa.Lovell, Mary S.:The Churchills, Little Brown, London, 2011, s. 259
Muita hänen kirjoittamiaan teoksia olivat näytelmä The Bill (1913) ja artikkelikokoelma Short Talks on Big Subjects (1916), joka julkaistiin alun perin Pearson’s Magazinessa.
Jennie muutti erilleen Cornwallis-Westistä vuonna 1912, ja he erosivat huhtikuussa 1914, jonka jälkeen Cornwallis-West meni naimisiin rouva Campbellin kanssa. Jennie luopui sukunimestään Cornwallis-West ja otti virallisesti takaisin käyttöön lady Randolph Churchill -nimen.
Kolmas avioliitto Jennie Jerome meni kolmannen kerran naimisiin 1. kesäkuuta 1918 Montagu Phippen Porchin (1877–1964) kanssa, joka oli Nigerian Britannian virkamies ja kolme vuotta poikaansa Winstonia nuorempi. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Porch erosi siirtomaapalveluksesta. Jennin kuoleman jälkeen vuonna 1921 hän palasi Länsi-Afrikkaan, missä hänen liiketoimintansa olivat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Lovell, Mary S., The Churchills, Little Brown, London, 2011, p.332, .
Filantropia Noin vuonna 1900 Jennie Jerome tuli tunnetuksi sairaalalaiva Mainen vuokraamisesta hoitaakseen toisessa buurisodassa haavoittuneita, joista yksi oli hänen oma poikansa John, joka haavoittui helmikuussa 1900. Hän johti laivan vuokraamista yhteistyössä Lontoossa asuvien Amerikassa syntyneiden seurapiirihenkilöiden Jennie Goodell Blowin ja Fanny Ronaldsin kanssa. Tästä työstä hänelle myönnettiin Kuninkaallisen Punaisen Ristin (RRC) kunniamerkki Etelä-Afrikan kunniamerkkien luettelossa, joka julkaistiin 26. kesäkuuta 1902. Hän vastaanotti kunniamerkin henkilökohtaisesti kuningas Edvard VII:ltä 2. lokakuuta 1902 vieraillessaan Balmoralin linnassa.
Jennie Jerome toimi American Women's War Relief Fundin sairaalakomitean puheenjohtajana vuodesta 1914 lähtien. Tämä järjestö auttoi rahoittamaan ja hankkimaan henkilökuntaa kahteen sairaalaan ensimmäisen maailmansodan aikana.
Kuolema pienoiskuva| Jennie Jerome Churchillin hauta St. Martinin kirkon hautausmaalla Bladonissa, Woodstock, Oxfordshire. Lähellä ovat hänen ensimmäisen aviomiehensä lordi Randolphin ja poikansa Winstonin haudat.