Sanojen yhteen liittämisestä (, ) on Dionysios Halikarnassoslaisen kirjoittama antiikin aikainen retoriikan alan teos. Siinä käsitellään puhetaidon voimaa ja sanojen yhdistämistä retoristen lajien ja tyylien mukaan.
Historia
Dionysios Halikarnassoslainen eli ja kirjoitti ensimmäisen vuosisadan eaa. lopulla. Teoksen Sanojen yhteen liittämisestä hän kirjoitti todennäköisesti Roomassa oleskelunsa alkuvuosina ja joka tapauksessa ennen muita häneltä säilyneitä teoksia. Siitä huolimatta sitä on pidetty erittäin ansiokkaana ja kirjoittajansa omaperäisimpänä panoksena retoriikan teorialle ja kirjallisuuskritiikille. Teos oli osoitettu Rufus Melitiukselle, Dionysioksen ystävän pojalle.
Teoksen editio princeps oli Fr. Sylburgin toimittamassa laitoksessa, joka sisälsi sekä Dionysioksen retoriset teokset että Rooman muinaishistorian (Frankfurt, 1586, 2 osaa, fol.; uusintapainos Leipzig, 1691). Ensimmäisiä erillispainoksia olivat G. H. Schaeferin toimittama laitos (Leipzig, 1809, 8vo.) sekä F. Göllerin toimittama laitos (Jena, 1815, 8vo.), joissa tekstiä oli parannettu käsikirjoitusten perusteella.
Sisältö
Teos käsittelee lauseiden, sanojen, tavujen ja kirjainten yhteen liittämistä (, ”sommittelu” tms.) pyrkien muodostamaan aiheesta synteesin, joka kattaa yhtä lailla runouden kuin proosakirjallisuudenkin. Näin se tavallaan hämärtää paitsi runouden ja proosan myös musiikin ja puhetaidon välisiä rajoja. Dionysioksen päämäärä on kuitenkin käytännöllisessä retoriikassa, ja teos keskittyy tavoitteeseen palvella lukijoita, jotka pyrkivät kehittymään hyviksi puhujiksi.
Teos alkaa sommittelun määritelmällä ja antaa hyviä esimerkkejä Homerokselta ja Hesiodokselta. Dionysios käsittelee myös luonnollista sanajärjestystä. Seuraavaksi hän jakaa sommittelun kolmeen osaan: harmogē () eli perustava järjestely, skhēmatismos () eli osien muotoilu sekä metaskeuē () eli aineiston muokkaus lisäämällä, poistamalla tai muuttamalla. Näitä kolmea sovelletaan sekä sanoihin, lauseisiin että periodeihin eli jaksoihin.. Periodista, katso: Aristoteles: Retoriikka 1409a35.
Seuraavaksi Dionysios käsittelee sommittelun päämääriä, jotka ovat hēdonē () eli miellyttävyys ja kalon () eli kauneus. Nämä saadaan tuotettua neljällä eri keinolla, jotka ovat melos () eli melodia, rhythmos () eli rytmi, metabolē () eli vaihtelevuus ja prepon () eli sopivuus. Seuraavaksi esitellään kolme sommitelmien tyyppiä: synthesis austēra () eli ankara, synthesis glafyra () eli hienostunut ja synthesis eukratos tai koinē () eli maltillinen tai tavanomainen muoto.
Lopuksi Dionysios käsittelee proosan ja runouden suhdetta sekä sitä, millä tavalla proosa voidaan saada muistuttamaan kaunista runoutta, ja millä tavalla runous kaunista proosaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Dionysius of Halicarnassus: On Literary Composition. Teoksessa
Aiheesta muualla
Dionysius of Halicarnassus: De compositione verborum. Perseus.
Luokka:Antiikin kreikkalaiset retoriset teokset Luokka:Dionysios Halikarnassoslaisen teokset