Hermias Atarneuslainen (, joskus myös Hermeias, ; k. n. 341 eaa.) oli antiikin kreikkalainen Atarneuksen ja Assoksen kaupunkien tyranni tai dynasti, joka muistetaan Aristoteleen ystävänä, suojelijana ja appena.
Elämä
Hermiaan sanotaan olleen eunukki ja aloittaneen elämänsä orjana. Hän näyttää jo varhain nousseen luottamukselliseen asemaan Atarneuksen ja Assoksen hallitsijan Eubuloksen palveluksessa. Tämä oli noussut pankkiirin asemasta näiden kaupunkien johtoon.
Jos Strabonin väite, että Hermias palasi Ateenaan ja osallistui siellä sekä Platonin että Aristoteleen luennoille, pitää paikkansa, hän oli ilmeisesti tuohon mennessä saavuttanut vapautensa, vaikka pysyikin edelleen Eubuloksen palveluksessa. Eubulos pysyi vallassa kuolemaansa asti, ilmeisesti uhmaten Persian auktoriteettia. Hermias näyttää pääseen valtaan hänen jälkeensä ilman vastustusta. Valtaannousun tarkkaa aikaa ei tiedetä.
Ei myöskään tiedetä, kuinka kauan Hermias oli ollut vallassa, kun hän kutsui Aristoteleen ja Ksenokrateen pieneen hoviinsa noin vuonna 347 eaa. Hermias oli edeltäjänsä Eubuloksen tavoin yrittänyt vapauttaa Vähän-Aasian kreikkalaiset persialaisten vallasta. Näin Aristoteleen tulolla saattoi olla myös poliittinen tarkoitusperä, sillä Hermias on saattanut tavoitella paitsi Aristoteleen neuvoja myös tämän kautta suhteita Makedonian Filippos II:een edistääkseen omia suunnitelmiaan. Aristoteles viipyi Hermiaan luona pitkään ja tunsi selvästi lämmintä kiintymystä häntä kohtaan.
Muista tapahtumista Hermiaan vallan aikana emme tiedä mitään. Hän näyttää kuitenkin pysyneen vallassa pienessä valtiossaan ja itsenäisenä Persiasta vuoteen 345 eaa. saakka. Tuolloin kreikkalainen sotapäällikkö Mentor, jonka Persian kuningas Artakserkses III oli lähettänyt ottamaan komennon Vähässä-Aasiassa, houkutteli hänet tapaamiseen lupaamalla turvallisen matkanteon. Lupauksensa vastaisesti hän kuitenkin otti Hermiaan kiinni ja vangitsi hänet. Käytettyään Hermiaan sinettiä pakottaakseen tämän kaupunkeihin jääneet käskynhaltijat alistumaan, Mentor lähetti hänet vankina Artakserkseen hoviin, jossa hänet pian sen jälkeen surmattiin.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.52; Strabon: Geografika 13.610, 13.614; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.6.
Hermiaan kuoleman jälkeen Aristoteles meni naimisiin ystävänsä ja hyväntekijänsä veljentyttären – tai muiden kertomusten mukaan adoptoidun tyttären – Pythiaan kanssa.Strabon: Geografika 13.610; Pseudo-Ammononios: Aristoteleen elämä; Aristokles, teoksessa Eusebios Kesarealainen: Praeparatio evangelica 15.2; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.3. He pakenivat persialaisia Mytileneen. Aristoteles osoitti kunnioitusta ystävänsä muistoa kohtaan pystyttämällä hänelle patsaan Delfoihin sekä ylistämällä häntä Hyveelle osoitetussa oodissa tai hymnissä, jonka Diogenes Laertios on säilyttänyt.Athenaios: Deipnosofistai 15.696; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.6–7. Aristotelesta syytettiin myöhemmin siitä, että hän oli kirjoittanut Hermiaalle paiaanin kuin jumalalle.
Hermiaan nimestä esiintyy myös muotoa Hermeias. Georgios Khoiroboskoksen todistuksen mukaan Aristoteles itse käytti muotoa Hermias.Georgios Khoiroboskos, teoksessa Etymologicum Magnum, s. 376, ed. Fridericus Sylburgius.
Lähteet
Luokka:Antiikin tyrannit Luokka:Aristoteles