Maltan ritarikunnan suurmestari, virallisesti Suvereenin Maltan ritarikunnan ruhtinas ja suurmestari (), on Maltan ritarikunnan johtaja. Sellaiset valtiot, joilla on diplomaattiset suhteet ritarikunnan kanssa, kohtelevat suurmestaria kuin vieraan valtion valtionpäämiestä.

Nykyisenä suurmestarina toimii John Dunlap, joka nimitettiin virkaansa 3. toukokuuta 2023.

Historia Maltan ritarikunnan edeltäjän, johanniittain ensimmäisenä suurmestarina pidetään Gerard de Martigues'ia, jonka kerrotaan legendan mukaan heittäneen Jerusalemia vuonna 1099 piirittäneille ristiretkeläisille leivän palasia, jotka sitten muuttuivat kiviksi, kun ristiretkeläiset pidättivät Gerardin. Hän perusti sittemmin sairaalan ja ritarikunnan, joka sai paavin tunnustuksen vuonna 1113.

Ensimmäinen suurmestari-titteliä käyttänyt ritarikunnan johtaja oli Jean de Lastic. Suurmestarilla on ruhtinaan titteli, joka sai alkunsa Pyhän saksalais-roomalaisen keisari Rudolf II:n käskystä vuonna 1607. Keisari Ferdinand II uusi nimityksen vuonna 1620. Paavi Paavali V oli jo 1607 määrännyt, että suurmestaria puhutellaan muodssa "Korkeasti Pyhitetty" ja että suurmestari on kirkon arvojärjestyksessä kardinaalien alapuolella.

Vuoden 1805 jälkeen ritarikunnalla ei ollut suurmestaria, mutta vuonna 1879 paavi perusti arvon uudestaan..

Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I tunnusti suurmestarin ruhtinaan arvon vuonna 1880. Italian kuningas Viktor Emanuel III teki samoin vuonna 1929.

Nimittäminen ja valtaoikeudet Suurmestarin valitsee ritarikunnan hallintoneuvosto. Valituksi tulleen henkilön tulee kirjoittaa paaville käsinkirjoitettu kirje, jossa hän tiedottaa tulleensa valituksi. Virkaan voidaan valita vain sellainen henkilö, joka on tunnustava ritari, eli ritarikunnan korkea-arvoisimpiin kuuluva jäsen. Lisäksi henkilön tulee täyttää jompi kumpi seuraavista ehdoista:Constitutional Charter and Code (2022): art. 13

jos alle 50-vuotias: on ollut tunnustava ritari väh. 10 vuotta jos yli 50-vuotias: on ollut tunnustava ritari väh. 3 vuotta ja ritarikunnan jäsen väh. 10 vuotta

Suurmestarin kansalaisuudella ei ole väliä, sillä esim. Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole diplomaattisia suhteita ritarikunnan kanssa, mutta ritarikunnalla on ollut kaksi brittiläistä suurmestaria peräkkäin (Andrew Bertie ja Matthew Festing).

Ritarikunnan perustuslakia uudistettiin vuonna 2022. Sen myötä suurmestarin ei enää tarvitse olla aatelistaustainen eikä nimitys suurmestariksi ole enää elinikäinen vaan 10 vuodeksi. Dunlapista tuli ensimmäinen suurmestari, johon uutta perustuslakia sovelletaan. Sama henkilö voidaan nykyisen perustuslain nojalla valita virkaan uudestaan, kunnes hän täyttää 85 vuotta.

Mikäli suurmestari päättää erota virastaan, ero astuu voimaan vasta sen jälkeen, kun paavi on sen hyväksynyt.Constitutional Charter and Code (2022): art. 17

Valtaoikeudet ja virka-asunto Suurmestari on ritarikunnan korkein mahdollinen vallankäyttäjä sekä maallisessa että uskonnollisessa mielessä. Hän johtaa yhdessä hallitusneuvoston kanssa ritarikunnan toimintaa vahvistaen lakeja ja allekirjoittamalla kansainvälisiä sopimuksia. Lisäksi hän hallinnoi ritarikunnan omaisuutta ja nimittää ritarikunnan ylemman tason jäsenet, jotka antavat täyden köyhyys-, kuuliaisuus- ja selibaattilupauksen.

Suurmestarin virka-asunto on Roomassa sijaitseva Maistraatin palatsi. Suurmestari ei saa hoitaa virkaansa muualta, ellei ole virallisella matkalla tai ellei hänellä ole muuta perusteltua syytä.Constitutional Charter and Code (2022): art. 16

Luettelo suurmestareista

Johanniitat/Jerusalem

Gerard de Martigues (Provence), (1099–1120), sairaalan perustaja Raymond du Puy de Provence (1120–1160), ensimmäinen suurmestari Auger de Balben (1160–1163) Arnaud de Comps (1162–1163) Gilbert d'Aissailly (1163–1170) Gastone de Murols (c. 1170–1172) Gilbert of Syria (1172–1177) Roger de Moulins (1177–1187) Hermangard d'Asp (1187–1190) Garnier de Naplous (1190–1192) Geoffroy de Donjon (1193–1202) Alfonse of Portugal (1203–1206) Geoffrey le Rat (1206–1207) Guerin de Montaigu (1207–1228) Bertrand de Thessy (1228–1231) Guerin de Montaigu (1231–1236) Bertrand de Comps (1236–1240) Pierre de Vielle-Bride (1240–1242) Guillaume de Chateauneuf (1242–1258) Hugues de Revel (1258–1277) Nicolas Lorgne (1277–1284)

Johanniitat/Kypros

Jean de Villiers (1284–1294) Odon de Pins (1294–1296) Guillaume de Villaret (1296–1305)

Johanniitat/Rodos

Foulques de Villaret (1305–1319) Helion de Villeneuve (1319–1346) Dieudonné de Gozon (1346–1353) Pierre de Corneillan (1353–1355) Roger de Pins (1355–1365) Raymond Berenger (1365–1374) Robert de Juliac (1374–1376) Jean Fernandez de Heredia (1376–1396) Riccardo Caracciolo (1383–1395); kilpaileva suurmestari Philibert de Naillac (1396–1421) Antonio Fluvian de Riviere (1421–1437) Jean de Lastic (1437–1454) Jacques de Milly (1454–1461) Piero Raimondo Zacosta (1461–1467) Giovanni Battista Orsini (1467–1476) Pierre d'Aubusson (1476–1503) Emery d'Amboise (1503–1512) Guy de Blanchefort (1512–1513) Fabrizio del Carretto (1513–1521) Philippe Villiers de L'Isle-Adam (1521–1534)

Johanniitat/Malta, Maltan ritarikunnan perustaminen

Piero de Ponte (1534–1535) Didier de Saint-Jaille (1535–1536) Jean de Homedes (1536–1553) Claude de la Sengle (1553–1557) Jean de la Vallette (1557–1568) Pierre de Monte (1568–1572) Jean de la Cassiere (1572–1581) Hugues Loubenx de Verdalle (1581–1595) Martin Garzez (1595–1601) Alof de Wignacourt (1601–1622) Luis Mendez de Vasconcellos (1622–1623) Antoine de Paule (1623–1636) Juan de Lascaris-Castellar (1636–1657) Antoine de Redin (1657–1660) Annet de Clermont-Gessant (1660) Raphael Cotoner (1660–1663) Nicolas Cotoner (1663–1680) Gregorio Carafa (1680–1690) Adrien de Wignacourt (1690–1697) Ramon Perellos y Roccaful (1697–1720) Marc'Antonio Zondadari (1720–1722) Antonio Manoel de Vilhena (1722–1736) Raymond Despuig (1736–1741) Manuel Pinto de Fonseca (1741–1773) Francisco Ximenes de Texada (1773–1775) Emmanuel de Rohan-Polduc (1775–1797) Ferdinand von Hompesch zu Bolheim (1797–1799) Paavali I (1798–1801) de facto; julistautui 24. marraskuuta 1798 ja kruunattiin virallisesti 10. joulukuuta samana vuonna.

Roomassa

Nicholas Soltykoff (1801–1803) de facto -varasuurmestari Giovanni Battista Tommasi (1803–1805)

Vuosina 1805–1879 ritarikunnalla ei ollut suurmestaria, mutta varasuurmestareina toimivat:

Innico Maria Guevara-Suardo (1805–1814) varasuurmestari André Di Giovanni (1814–1821) varasuurmestari Antoine Busca (1821–1834) varasuurmestari Carlo Candida (1834–1845) varasuurmestari Philippe di Colloredo-Mels (1845–1864) varasuurmestari Alessandro Borgia (1865–1871) varasuurmestari Giovanni Battista Ceschi a Santa Croce (1871–1879) varasuurmestari

Sen jälkeen kun suurmestarin arvo vuonna 1879 palautettiin, ovat sellaisina toimineet:

Giovanni Battista Ceschi a Santa Croce (1879–1905) Caleazzo von Thun und Hohenstein (1905–1931) Ludovico Chigi Albani della Rovere (1931–1951) Angelo de Mojana di Cologna (1962–1988) Andrew Bertie (1988–2008) Matthew Festing (2008–2017) Giacomo Dalla Torre del Tempio di Sanguinetto (2017–2020) John Dunlap (2023–)

Lähde:

Lähteet

Viitteet

*