Uusi Maammekirja : lukukirja aikuisille suomalaisille on vuonna 1967 ilmestynyt Jörn Donnerin kirja, jossa hän raportoi eri puolille Suomea tekemistään matkoista ja niillä saamistaan vaikutelmista. Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna julkaistussa kirjassa Donner kuvaa 1960-luvun jälkipuoliskon suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria sekä maan historiaa ja tulevaisuutta. Donner suhtautuu kriittisesti vanhaan maatalousyhteiskuntaan, jonka vastapainoksi hän esittelee innostuneesti teollistumista ja uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia. Teoksen nimi tulee Sakari Topeliuksen vuonna 1875 ilmestyneestä Maamme kirjasta, jota Donner pitää ”tympäisevänä ja naiivina”. Hänen mukaansa Uusi Maammekirja rakentuu Topeliuksen luomalle kokonaiskuvalle, mutta samalla hylkää sen. Kirjaa onkin luonnehdittu Topeliuksen teoksen antiteesiksi.

Yleistä Uusi Maammekirja oli Donnerin kolmas raporttikirja, jota edelsivät Berliini : arkea ja juhlaa (1958) ja Raportti Tonavalta (1962). Donner oli yrittänyt saada kustantajaansa kiinnostumaan Topeliuksen Maamme kirjan pohjalta rakentuvasta kirjasta jo 1950-luvun lopussa, mutta asia konkretisoitui vasta hänen siirryttyään Otavalle, jonka jälkeen kustannussopimus solmittiin kesällä 1965. Saatuaan valmiiksi joulukuussa 1965 ensi-iltaan tulleen elokuvansa Täällä alkaa seikkailu Donner suunnitteli kirjan sisältöä lomamatkallaan Indonesian Pelabuhanratussa. Kevättalvesta 1966 lähtien hän matkusteli eri puolilla Suomea ja aloitti kirjoitustyön syyskesällä. Donner kertoi tehneensä 12–18-tuntisia työpäiviä, kunnes käsikirjoitus valmistui elokuussa 1967. Hän kirjoitti kirjaansa muun muassa Kustavissa sijaitsevassa Katanpään saaressa.

Teos herätti suurta huomiota jo etukäteen ja Helsingin Sanomat julkaisikin kolme lukua ennen kirjan ilmestymistä marraskuussa 1967. Uuden Maammekirjan suomensi ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta Seppo Heikinheimo. Kuvituksena on 84 mustavalkokuvaa, joita Donnerin ohella olivat ottaneet muun muassa Jorma Blomqvist, C. G. Hagström, Kalevi Haiko, Kalle Kultala, Aulis Nyqvist, Jussi Pohjakallio, Johannes Runeberg, Kristian Runeberg, Matti Saanio, Mirjam Salomaa ja Seppo Saves. Kirjassa on aikanaan moderni läpinäkyvä muovikansi, johon oli painettu kirjailijan ja teoksen nimi. Joulumarkkinoille ilmestyneen kirjan kysyntä oli ennätysmäisen vilkasta ja siitä otettiin toinen painos jo viikon kuluttua. Uusi Maammekirja julkaistiin samana syksynä myös Ruotsissa.

Vuonna 1969 Suuri Suomalainen Kirjakerho julkaisi teoksen neljännen uudistetun painoksen, josta Donner oli karsinut vanhentuneina pitämiään lukuja. Kirjassa oli myös hänen kirjoittamansa alku- ja loppusanat, jotka oli suomentanut Jukka Kemppinen. Uudistetussa painoksessa ei ollut kuvitusta. Siitä jätettiin pois muun muassa Heikki Herliniä ja Kone Osakeyhtiötä käsittelevä luku. Toimittaja Harri Saukkomaan mukaan selitys Herliniä ihailevan osuuden poistamisesta vanhentuneena ontuu. Hän yhdistää poistamisen siihen, että Donner oli juuri ennen uudistetun painoksen julkaisua valittu SKDL:n kaupunginvaltuutetuksi.

Sisältö Donner tarkkaili Suomen ilmiöitä pitkään ulkomailla oleskelleena suomenruotsalaisena. Asennetta on verrattu ulkomaisen lehtimiehen näkökulmaan. Kirjan luvuissa Donner vierailee muun muassa Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa, Porissa, Rovaniemellä, Outokummussa, Närpiössä, Kaukopäässä, Ivalossa, Torniossa, Punkaharjulla ja Saarijärvellä. Harri Saukkomaa kiinnitti huomiota siihen, että Donnerin matkojen aikana satoi lähes aina; joko vettä, räntää tai lunta ja oli pimeää ja harmaata. Hänen tapaamiaan henkilöitä ovat muun muassa Urho Kekkonen, Armi Ratia, Niilo Wälläri, Georg Backlund, Heikki von Hertzen, Arthur Lydiard, Timo Sarpaneva, Heikki Herlin ja Anita Hirvonen. Hän ottaa kantaa oman kokemuksensa nojalla. Donnerin kritiikin kohteina ovat muun muassa koululaitos, yliopistot, maa- ja metsätalous, matkailuolot, vankilat, poliittinen järjestelmä hyvä veli -verkostoineen, valtion elinten tehoton valvonta, arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu, elintarvikekauppa, tekniikan edistysaskeleiden heikko hyödyntäminen, naisen asema, suomenruotsalaisten asenteet, porvarien kommunismikauhu ja vasemmiston suvaitsemattomuus. Topeliuksen ohella Donner tyrmäsi myös Runebergin, Sibeliuksen ja Mannerheimin ympärille rakennetut myytit. Donner esitti provokatiivisesti myös Ahvenanmaan myyntiä Ruotsille.

Vastaanotto Kirja sai runsaasti kiitosta, mutta myös kritiikkiä jota tuli erityisesti poliittiselta oikeistolta. Helsingin Sanomain Marja Niiniluoto moitti kirjaa kiireellä tehdyksi ja suomennetuksi, jonka ohella hän moitti sitä sokeasta subjektiivisuudesta. Suomenmaan mukaan se oli vuosikymmenen tärkein teos, joka pani lukijan ajattelemaan, väittelemään ja osallistumaan. Dagens Nyheterin Mauritz Edströmin mukaan se oli paras mahdollinen juhlakirja, jonka 50-vuotias Suomi olisi voinut saada. Hän kiitti erityisesti Donnerin tuoreita huomioita, kriittisiä näkökohtia ja itsetarkkailua. Svenska Dagbladetiin kirjoittanut Göran Schildt piti kirjaa parhaana johdatuksena, jonka ulkomaalainen voi saada nyky-Suomen oloihin ja nosti Donnerin kirjan myötä Pohjoismaiden parhaiden reportterien joukkoon. Veijo Meri on kertonut kirjan symbolisoivan hänelle 1960-lukua ja pitää sitä vuosikymmenen ylistyksenä. Meren mukaan Topeliuksen ”Koivu ja tähti” on Donnerin kirjassa teknologia ja demokratia. Urho Kekkonen sai kirjan Donnerilta omistuskirjoituksella varustettuna ja totesi kiitoskirjeessään saaneensa kirjassa paljon ansaitsemaansa paremman esittelyn. Kekkonen kertoi ettei ollut tottunut näin sympaattiseen kritiikkiin.

1980-luvulla kirjaa luonnehdittiin jo onnettoman vanhentuneeksi. Useat kirjan ennukstuksista menivät pieleen, mutta Donner onnistui esittämään oikeansuuntaisia arvioita Nokian tulevaisuudesta arvioidessaan yhtiön mahdollisesti pääsevän osakkaaksi tietokonekomponenttien tuotantoon. Donner piti laajentumista elektroniikka-alalle loogisena jatkona kaapelituotannolle. Vuonna 1981 Donner piti omaa kirjaansa edelleen pätevänä lukuun ottamatta muutamaa kehitysoptimismiin liittyvää lukua luonnehtien sitä ”liian teknokraattiseksi”. Vuonna 1986 Donner mainitsi kirjassa olleen paljon teknokraattista näkemystä, jota hän ei enää hyväksy. Esimerkkinä hän mainitsee Alvar Aallon keskustasuunnitelman ylistyksen.

Jatko Kirjan suomenruotsalaisia käsittelevästä osuudesta Donner sai ajatuksen ruotsinsuomalaisuutta eri näkövinkkeleistä käsittelevään televisio-ohjelmaan Sitsit, joka esitettiin MTV:llä vuonna 1968. Donner toimitti ohjelman yhdessä Matti Kurjensaaren kanssa.Wentzel 2020, s. 20–23. Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuonna 1992 Donnerilta ilmestyi Suomen Kuvalehden kustantama kirjan jatko-osa Uusin Maammekirja. Sen jatkona voidaan myös pitää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017 ilmestynyttä Donnerin esseekokoelmaa Suomi Finland.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Vuoden 1967 kirjat