Aakkossota () oli nimitys Ukrainassa pääsääntöisesti 1800-luvulla intelligentsijan keskuudessa käydylle keskustelulle siitä, pitäisikö ukrainaa kirjoittaa latinalaisin aakkosin vai jatkaa kyrillisten aakkostn käyttöä. Akkossota voidaan jakaa kahteen vaiheeseen, vaikka molemmat ajoittuvatkin selkeästi vuosisadan alkupäähän. Maantieteellisesti aakkossota sijoittui erityisesti Galitsiaan, joka oli 1800-luvulla osa Itävalta-Unkaria, ja jota keskushallinto Wienissä pyrki latinalaistamaan.
Ensimmäinen vaihe Aakkossodan alkusysäyksenä pidetään vuonna 1833 julkaistua puolalais-ukrainalaista kansanlaulukokoelmaa, jonka oli koonnut Vaclav Zaleskyi puolalaista ortografiaa käyttäen. Hän kirjoitti kokoelman johdannossa siitä, miten olisi vain ajan kysymys, milloin kaikki slaavilaiset kansat alkaisivat käyttämään latinalaisia aakkosia, koska se oli Zaleskyin mukaan merkki eurooppalaisuudesta.Лесюк (2014): s. 418
Josip Lozynskyi julkaisi vuonna 1834 tekstin otsikolla "Puolan aakkosten käyttöönotosta ruteenin kirjoittamiseen ()", jossa hän sanoi kyrillisten aakkosten olevan "kuolleita", ja että latinalaiset aakkoset, joita mm. puolan kielen kirjoittamiseen käytettiin, olisivat rationaalisempi sekä arkisempaan käyttöön paremmin sopiva vaihtoehto. Hän oli saanut vaikutteita sloveenin kieltä tutkineelta Jernej Kopitarilta.Лесюк (2014): s. 419–420 Lozynskyin ehdotusta pidettiin vahingollisena ukrainalaisten yhtenäisyyden kannalta, koska hänen kannattamansa puolalaistaminen veisi länsiukrainalaisia (pääsääntöisesti Itävalta-Unkarissa) ja itäukrainalaisia (pääsääntöisesti Venäjällä) erilleen toisistaan. Yksi kriitikoista oli Josyp Levytskyi.
Lozynskyin merkittävin kritisoija lienee kuitenkin Markijan Šaškevytš, joka kuului ns. ruteenikolmikkoon. Hän julkaisi vuonna 1836 pamfletin nimeltä "Azbuka i Abecadlo", jossa hän vastusti latinalaisia aakkosia. Šaškevytšin kritiikki tiivistyi neljään pointtiin:
latinalaisilla aakkosilla ei ole historiallista sidettä ukrainan kieleen, jota on kirjoitettu 1000-luvun alusta asti kyrillisillä aakkosilla latinalaiset aakkoset toisivat mukanaan ukrainaan ulkopuolisia vaikutteita kuten vierasperäistä sanastoa ja lauseoppia, mikä puolestaan hidastaisia ukrainalaisten koulutustason nostamista latinalaisilla aakkosilla ei ole yhtenevää ääntämystä, mikä johtaisi siihen, että ukrainalaiset lukisivat sitä miten sattuu kyrillinen aakkosto vastaa paremmin ukrainan kielen tarpeita, koska sillä voi kirjoittaa ukrainalaisia äänteitä yhdellä merkillä: esim. <Ч> [tʃ] ja <Ш> [ʃ]
Lozynskyi itse alkoi sittemmin ottaa etäisyyttä alkuperäisestä kannastaan. Merkille pantavaa on myös se, ettei Lozynskyi pystynyt vastaamaan hänelle esitettyyn kritiiikkiin välittömästi, koska hänen tekstinsä joutuivat valtiovallan sensuroimaksi ja julkaistiin vasta 1903.Лесюк (2014): s. 435—436
Toinen vaihe Toinen aalto alkoi 1850-luvulla. Tällä kertaa Josef Jireček julkaisi oman ehdotuksensa latinalaisten aakkosten käyttöönotosta, mutta mallia haettiin puolan sijaan tšekistä.
Kun Galitsian kuvernööri Agenor Gołuchowski määräsi lailla latinalaisten aakkosten käyttöönotosta, ukrainalaiset vastustivat asiaa ja lähtivät kaduille osoittamaan mieltään. Gołuchowski ja monet puolalaiset olivat sitä mieltä, että kyrilliset aakkoset ovat jotain venäläistä ja siksi uskollisten Habsburgien alamaisten tulisi käyttää latinalaisia aakkosia. Vuonna 1861 keisari Frans Joosef I kuitenkin kumosi kaikki keskushallinnon aiemmin antamat määräykset asian tiimoilta, ja ilmoitti, että ukrainalaiset saisivat itse päättää kumpaa aakkostoa käyttäisivät.
Lähteet
Viitteet
Luokka:1800-luku Luokka:Ukrainan historia Luokka:Ukrainan kieli