200px|thumb|right|Ursula von der Leyen
Pfizergate-skandaali viittaa skandaaliin, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Pfizer olivat mukana COVID-19-rokotteiden hankinnassa. Kiista keskittyy avoimuuden puutteeseen viestintä- ja neuvotteluprosesseissa, joilla hankittiin merkittävä määrä rokoteannoksia COVID-19-pandemian aikana.
Tausta Helmikuussa 2021 Euroopan suurimmalla rokotetoimittajalla AstraZenecalla oli tuotanto-ongelmia, jotka aiheuttivat annospulaa. Pian sen jälkeen ilmoitettiin, että Euroopan komissio aikoo allekirjoittaa Pfizerin kanssa 35 miljardin euron sopimuksen, jossa 900 miljoona annosta Pfizer-BioNTech COVID-19 -rokotetta toimitetaan vuoteen 2023 mennessä, ja 900 miljoonaa lisäannosta on ostettavissa.
28. huhtikuuta 2021 kun sopimus oltiin saamassa päätökseen, The New York Times kertoi, että Ursula von der Leyen oli neuvotellut kaupasta henkilökohtaisesti tekstiviesteillä ja puheluilla Pfizerin toimitusjohtajan Albert Bourlan kanssa.
Von der Leyen käytti puhelintaan aiemmin useiden satojen miljoonien eurojen arvoisten sopimusten tekemiseen toimiessaan Saksan puolustusministerinä, ohittaen julkisen hankintaprosessin. Myöhemmin, tutkimuksen alettua, hän poisti kaikki viestit puhelimestaan. Tehdessään miljardien eurojen arvoisia COVID-19-rokotesopimuksia komission puheenjohtajana hän samalla tavoin ohitti hankintaprosessit ja salasi siihen liittyviä tekstiviestejä.
Tutkimuksia ja vastauksia Koko kesän 2021 saksalainen uutissivusto Netzpolitik.org pyysi komissiolta pääsyä näihin viesteihin, mutta pyyntö hylättiin. Myöhemmin he kääntyivät Euroopan oikeusasiamiehen Emily O'Reillyn puoleen, joka aloitti tutkimuksen 16. syyskuuta. Häneltäkin evättiin pääsy viesteihin, koska komissio väitti, ettei heillä ollut velvollisuutta säilyttää viestejä. Nämä lausunnot saivat oikeusasiamiehen tekemään tammikuussa 2022 kantelun, jossa hän syytti heitä hallinnollisesta epäkohdasta ja kehotti komissiota "tarkastamaan asiaa koskevia viestejä". EU:n arvoista ja avoimuudesta vastaava komissaari Věra Jourová sanoi vastauksena, että tekstiviestien etsiminen von der Leyenin ja Bourlan välillä "ei tuottanut mitään tuloksia". Lopulta 12. heinäkuuta 2022 oikeusasiamies arvosteli ankarasti komissiota ja vahvisti tätä taustaa vasten havainneensa hallinnollisia epäkohtia.
Myöhemmin lokakuussa Euroopan syyttäjänvirasto, joka vastaa EU:n talousarvioon kohdistuvien rikosten tutkimisesta ja syytteeseenpanosta, vahvisti, että sillä on meneillään tutkimus COVID-19-rokotteiden hankinnasta. Samassa kuussa komission varapuheenjohtaja Margarítis Schinás totesi komission puolustukseksi, että "tämän asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittely jättää valitettavan vaikutelman EU:n toimielimestä, joka ei ole avulias asioissa, jotka koskevat merkittävää yleistä etua", ja lisäsi, että "kukaan ei voi neuvotella näiden sopimusten monimutkaisuuden vuoksi niistä tekstiviesteillä tai yksin. Tämä oli erittäin hyvin jäsennelty menettely jäsenvaltioiden ja komission välillä".
Tammikuussa 2023 Euroopan parlamentin COVID-19-erityisvaliokunnan jäsenet ehdottivat von der Leyenin kutsumista vastaamaan sopimusta koskeviin kysymyksiin. Helmikuussa Euroopan parlamentin puheenjohtajakokous kuitenkin hylkäsi pyynnön julkisen kuulemisen järjestämisestä. Sen sijaan he päättivät pyytää von der Leyeniä vastaamaan kysymyksiin yksityisesti jossain vaiheessa tulevaisuudessa.
Oikeudelliset toimet
The New York Timesin kanne The New York Times nosti kanteen unionin yleinen tuomioistuimessa sen jälkeen, kun komissio ei ollut antanut heille Bourlan ja von der Leyenin välisiä tekstiviestejä. Istunto asiassa pidettiin marraskuussa 2024, ja keskeisenä kysymyksenä tapauksessa oli, tuleeko tekstiviestejä pitää asiakirjoina, joita komission on pyydettäessä annettava. 14. toukokuuta 2025 unionin yleisen tuomioistuimen suuri jaosto antoi kumosi komission päätöksen olla antamatta tekstiviestejä. Komissio ei valittanut päätöksestä, joten siitä tuli lainvoimainen.
Tuomion sanotaan parantavan EU-toimielinten avoimuutta, sillä se velvoittaa toimielimiä proaktiivisesti säilyttämään asiakirja-aineistoa tosiasiallisen avoimuuden varmistaksesi. Kun EU-toimielimellä ei ole siltä pyydettyä asiakirjaa, sen on annettava perustelu sille, miksi kyseinen asiakirja ei ole säilynyt ja mitä toimia sen löytämiseksi on tehty.
Kanne Belgiassa
Huhtikuussa 2023 EU:n ja Kiinan kauppasuhteisiin erikoistunut belgialainen lobbaaja Frédéric Baldan nosti kanteen von der Leyenia vastaan Liègen tuomioistuimessa ja syytti häntä viranomaisten vallan kaappaamisesta, julkisten asiakirjojen tuhoamisesta, laittomien etujen ajamisesta ja korruptiosta sekä maansa julkisen talouden vahingoittamisesta. Pian tämän jälkeen Euroopan parlamentti peruutti Baldanin lobbaajien akkreditoinnin.
Toukokuun alussa 2024, muutama päivä ennen Liègen kuulemistilaisuutta, Baldanin asianajaja Diane Protat vieraili EPPO:n toimistoissa Brysselissä ja Luxemburgissa pyytääkseen kopiota sen asiakirja-aineistosta, mutta hänelle kerrottiin, ettei sellaista tiedostoa ollut. Muutamaa päivää myöhemmin ilmoitettiin, että Unkari ja Puola olivat liittyneet oikeudenkäyntiin. Kuun lopulla kantaja kertoi vastustavansa von der Leyenin jatkokautta Euroopan komission puheenjohtajana "niin kauan kuin hän on rikosoikeudellisen menettelyn kohteena".
Lähteet
Luokka:Koronaviruspandemia 2019– Luokka:Skandaalit Luokka:Euroopan unionin historia