”Heroes” (kappale)

”Heroes” on brittimuusikko David Bowien vuonna 1977 julkaistu musiikkikappale. Se ilmestyi hänen samannimisellä albumillaan sekä singlenä, joka nousi Britanniassa listasijalle 24. Sittemmin kappaleesta on muodostunut yksi hänen nimikappaleistaan, joka on usein äänestetty hänen parhaaksi laulukseen ja josta on tehty paljon cover-versioita.

Kappaleen synty

Alkuinnoituksen laululle antoi Bowien Brücke-museossa Berlinissä näkemä Otto Muellerin vuoden 1916 taideteos Liebespaar zwischen Gartenmauern (), jossa pari syleilee kivimuurin luona. Bowie siirsi näkymän Berliinin muurille, jonka hän näki päivittäin Hansa-äänitysstudion tarkkaamon ikkunasta. Bowie näki ikkunasta myös tuottaja Tony Viscontin ja joissain ”Heroes”-albumin kappaleissa taustoja laulaneen Antonia Maassin halaavan muurin vieressä, vaikka hän väittikin laulun ilmestyessä, että päähenkilöt perustuvat tuntemattomaan nuoreenpariin. Bowie halusi suojella Viscontia, joka oli naimisissa laulaja Mary Hopkinin kanssa, ja myönsi tämän osuuden vasta 2003.Immonen 2016, s. 214–216. Myös Visconti on vahvistanut tarinan.

Sen sijaan Maass on sanonut, että hänen ja Viscontin suhde alkoi vasta kappaleen valmistumisen jälkeen. Bowieta äänitysten aikaan tapaillut Romy Haag on väittänyt kappaleen kertovan todellisuudessa heidän suhteestaan. Bowien ystävä Clare Shenstone on sanonut osaltaan inspiroineensa laulua. Hän oli käymässä Bowien luona Berliinissä albumin äänitysten aikaan, ja hänen mukaansa kappale kertoo heidän viettämästään päivästä. Shenstone kertoi Bowielle nähneensä unta, jossa hän ui delfiinien kanssa. Hän ja Bowie vierailivat myös kappaleessa mainittavalla Berliinin muurilla.

Bowien vaimon Imanin omaelämäkerran I Am Iman (2001) esipuheessa Bowie kertoo, että kappaleeen vaikutti myös italialaisen herttuan Alberto Denti di Pirajnon vuonna 1956 kirjoittama lyhyt englanninkielinen tarina A Grave for a Dolphin. Se kertoo italialaisen sotilaan ja somalialaisen tytön tuomitusta rakkaudesta toisen maailmansodan aikana. Tytön kohtalo on kytköksissä delfiiniin, jonka kanssa hän ui, ja kun tyttö kuolee, kuolee myös delfiini. Bowie kirjoittaa: ”Pidin sitä taianomaisena ja kauniina rakkaustarinana. Ja se osittain inspiroi ’Heroes’-lauluani”.

Äänitykset

Soittimet

pienois|Kappaleessa on esillä Brian Enon soittama syntetisaattori. ”Heroes” on merkitty Bowien ja Brian Enon yhdessä tekemäksi. Enon soittama syntetisaattori ja kokeelliset ideat olivat olleet tärkeässä roolissa jo Bowien edellisellä Low-albumilla. Enon osallistuessa kappaleen tekoon siinä ei ollut sanoja, vaan Bowie kirjoitti ja nauhoitti ne vasta, kun suurin osa kappaleessa soittavista muusikoista oli jo lähtenyt äänityssessioista.

Kappale äänitettiin heinä-elokuussa 1977 Hansa Tonstudion suuressa kakkostudiossa, jota oli aiemmin käytetty konserttisalina kamarimusiikille. Nauhoitus ajoittui ”Heroes”-albumin äänitysten alkuun. Kappaleessa soitti Bowien 1970-luvun jälkipuoliskon taustayhtyeen keskeisimmät muusikot: komppikitaristi Carlos Alomar, basisti George Murray ja rumpali Dennis Davis. Pohjaraidan soittimet nauhoitettiin samanaikaisesti studiolivenä ennen kuin kappaleella oli nimeä, melodiaa tai sanoja. Esimerkiksi Brian Eno on sanonut, että vaikka kappale kuulosti mahtavalta ja sankarilliselta, hänellä ei ollut mitään käsitystä, mistä sanoitus tulisi kertomaan. Myös kappaleen jättäminen kokonaan instrumentaaliksi oli pitkään harkinnassa.

”Heroes”-albumin kaikkien kappaleiden pohjaraidat valmistuivat vähän yli viikossa, minkä jälkeen Alomar, Murray ja Davis lähtivät studiosta. Eno jäi paikalle, ja mukaan liittyi King Crimson -yhtyeen kitaristi Robert Fripp. Hän improvisoi studiossa kiertoefektiä hyödyntävän kitarariffin, josta tuli kappaleen tunnusomainen piirre. Fripp soitti siitä kolme ottoa, ja tuottaja Tony Visconti sulautti ne yhteen ja kestämään koko kappaleen ajan. Brian Eno soitti EMS-syntetisaattoria, joka luo kappaleeseen värisevän ja kalisevan efektin, joka muuttuu loppua kohden yhä selvemmäksi. Koskettimien sijaan syntetisaattorissa oli sauvaohjain, jota pyörittämällä Eno loihti kieppuvia ääniä. Kitara syötettiin Enon syntetisaattoriin, ja Eno muokkasi ääntä samalla kun Fripp soitti.

Fripp viipyi albumin äänityksissä vain kaksi päivää, ja Eno lähti Berliinistä kolmen viikon jälkeen, jolloin studiolle jäivät enää Bowie, Visconti ja äänittäjä Edu Meyer. Visconti on muistellut, että albumin kappaleiden taustaraidoille lisättiin Bowielle tyypillisesti lyömäsoittimia. ”Heroes” kaipasi Bowien mielestä lehmänkelloa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt studiosta, eikä sellaisen vuokraamiseen ollut aikaa, joten lehmänkellon virkaa hoiti tyhjä nauhakela. Sen lisäksi Visconti soitti tamburiinia, ja raitojen rajallisuuden vuoksi ne äänitettiin samanaikaisesti ja asetettiin samalle raidalle.

Laulu

pienois|pysty|vasen|Tony Visconti tuotti kappaleen Bowien kanssa ja lauloi taustalaulua. Bowien lauluosuus äänitettiin kolmella otolla, minkä jälkeen mukaan lisättiin vielä taustalaulut. Myös äänittäjä Peter Burgon on sanonut laulaneensa taustoja Bowien ja Viscontin lisäksi, mutta hänet jätettiin mainitsematta ”Heroes”-albumin tekijätiedoissa.

Bowien laulu äänitettiin kolmella mikrofonilla, jotka oli asetettu eri etäisyyksien päähän laulajasta.

Visconti on kertonut Bowien improvisoineen sanoitusta äänitystilanteessa. Hän kirjoitti tai muokkasi edeltä kirjoitettua säettä samalla kun lauloi sitä ja pyysi Viscontia pysäyttämään magnetofonin tehdessään säkeeseen korjauksia. Sanoitus ja laulu syntyivät lähes samanaikaisesti, ja niiden äänittäminen kesti puolisen tuntia. Myöhemmin nauhoitettiin Bowien ja Viscontin taustalaulut.

Bowie levytti kappaleesta myös saksan- ja ranskankieliset versiot ”Helden” ja ”Héros”.Immonen 2016, s. 212. Saksankielisen käännöksen kirjoitti Antonia Maass. Lauluosuudet nauhoitettiin elokuussa 1977 Mountain-studioilla Sveitsin Montreux’ssa albumin valmistumisen jälkeen.

Tyyli

Sävellys

Richard Buskin kirjoittaa Sound on Sound -lehdessä ”Heroesin” olevan ”erittäin kokeellinen taiderockkappale”. Rate Your Music -sivustolla kappaleen tyylilajeiksi luokitellaan taiderockin lisäksi krautrock, psykedeelinen rock, elektroninen musiikki ja shoegazing. Bowie-elämäkerturi David Buckley kuvaa kappaletta valtavaksi äänimuuriksi: laahaavaksi, toistuvaksi, päällekäyväksi, pysähtymättömäksi ja mekaaniseksi äänijärkäleeksi ja vertaa sitä Ike & Tina Turnerin kappaleeseen ”River Deep – Mountain High”.Buckley 2005, s. 326. Bowie tulkitsee kappaleen huutavalla ja kirkuvalla laulutyylillä. Nicholas Pegg kirjoittaa The Complete David Bowie -teoksessaan kappaleen bassolinjan olevan velkaa The Velvet Undergroundin levytykselle ”I’m Waiting for the Man”, joka oli Bowien pitkäaikainen suosikki.

Sanoitus

Bowie sanoi kappaleen käsittelevän todellisuuden kohtaamista ja asettumisesta sitä vastaan, myötätunnon tunteen saavuttamista ja ”ilon saamista hyvin yksinkertaisesta elossa olemisen tuottamasta nautinnosta”. Sanoituksessa kaksi rakastavaista tapaavat toisensa Berliinin muurilla siten, että heistä toinen on Länsi-Berliinin ja toinen Itä-Berliinin puolella. Heillä on mahdollisuus nähdä toisiaan vain lyhyesti ja ohimennen, kuten Romeolla ja Julialla.

Vaikka kappaleen innoittajana toimi nuori rakkaus ja se sisältää varovaista optimismia vaikeuksien edessä, se on silti sävyltään pikemminkin synkkä kappale. Pidätyksen ja kuoleman uhatessa rakastavaiset haaveilevat vapaudesta, jossa he uivat yhdessä kuin delfiinit. Kappaleessa on pieniä ja dramaattisia toistoja, kuten ”I, I will be king”, jotka ovat popmusiikille epätyypillisiä. Tekstissä on myös viittauksia Bowien elämään ja avioliiton ongelmiin. Berliiniin muutettuaan Bowie oli esimerkiksi alkanut käyttää aiemman kokaiinin sijaan runsaasti alkoholia: ”You can be mean, and I’ll drink all the time”. Sanoitusta analysoinut Nicholas Pegg kirjoittaa, että se ei ole sankarillisista lausunnoista kaikkein lupaavin, ja toistuva tunnustus ”Nothing will keep us together” () muistuttaa, että aika on lyhyt. Kappaleessa toistuvan ”Just for one day” -fraasin () Pegg tulkitsee viittavan suoraan yhteen Bowien synkimmistä henkilökohtaisista sanoituksista kappaleessa ”The Bewlay Brothers” (1971). Ainoa tapa olla sankareita on ”ajan varastaminen” (”we can steal time”) ja unelmoida kuolemattomuudella. Pegg sanoo ”Heroesin” olevan ”tuskaisen myötätuntoinen laulu, joka tarttuu optimistiseen tulevaisuuteen nykyhetkessä, joka on täynnä pettymystä”.

Laulun nimeen lisättiin lainausmerkit tuomaan ironiaa muuten romanttiseen ja voitonriemuiseen sanoitukseen ja sävellykseen.

Julkaisu

Julkaisu ja markkinointi

pienois|pysty|Singlelevyn britannialaisen painoksen keskiö. ”Heroes” julkaistiin 23. syyskuuta 1977 tulevan ”Heroes”-albumin ensimmäisenä singlenä. Sen pituus oli typistetty albumiversion yli kuudesta minuutista noin kolmeen ja puoleen minuuttiin karsimalla pois kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä säkeistöä. Singlen B-puolen kappale oli ”V-2 Schneider”. ”Heroes” ei ollut ilmestyessään suuri menestys. Se ylsi Britanniassa sijalle 24, ja Yhdysvalloissa sen paras sijoitus oli 126 Record World -lehden listalla. Paremmin se kävi kaupaksi Irlannissa ja Alankomaissa, joissa molemmissa se ylsi kahdeksanneksi. ”Heroes” ylsi 20 myydyimmän singlen joukkoon myös Itävallassa, Australiassa, Belgiassa ja Saksassa. Espanjassa julkaistiin 12-tuumaisella singlelevyllä kappaleen pidempi albumiversio.

Bowie ei ollut markkinoinut edellistä Low-levyään mitenkään, mutta ”Heroes”-albumiin hän panosti siltä osin enemmän. Bowie esitti nimikappaleen ensimmäisen kerran julkisesti jo ennen singlen julkaisua 9. syyskuuta 1977, kun hän vieraili Marc Bolanin isännöimässä brittiläisessä Marc-televisiosarjassa. Ohjelma lähetettiin 28. syyskuuta. ”Heroes” kuultiin myös Bing Crosby’s Merrie Olde Christmas -ohjelmassa, jossa Bowie lauloi sen livenä taustaraidan päälle. Esitys nauhoitettiin 11. syyskuuta. Bowie esiintyi myös Top of the Pops -ohjelmassa ensi kerran sitten vuoden 1973. Sitä varten kappaleesta äänitettiin uusi versio, jossa soittivat Ricky Gardiner (kitara), Tony Visconti (bassokitara) ja Sean Mayes (kosketinsoittimet). Bowie esitti sen ohjelmassa yksin playbackina. Syykuussa Bowie esitti kappaleen myös Alankomaiden television TopPop -ohjelmassa sekä Italiassa ohjelmissa Odeon ja L’altra domenica.

Kappaleeseen kuvattiin Pariisissa promovideo, jonka ohjasi Nick Ferguson. Siinä Bowie on valaistu voimakkaasti takaapäin ja hän on pukeutunut samaan pilottitakkiin kuin ”Heroes”-albumin kannessa. Videossa on vain kaksi kuvakulmaa, ja Bowie tekee useita virheitä liikutellessaan suutaan taustanauhalta tulevan laulun tahdissa. Nicholas Pegg on huomannut valaistusefektin olevan hyvin samankaltainen kuin Liza Minnellin esityksessä ”Maybe This Time” elokuvassa Cabaret (1972), joka niin ikään sijoittuu Berliiniin.

Saksan- ja ranskankieliset versiot ”Helden” ja ”Héros” ilmestyivät singlenä Saksassa ja Ranskassa. Ne julkaistiin myös Australiassa samalla singlellä yhdessä englanninkielisen version sekä kappaleen ”V-2 Schneider” kanssa. Pidempi englanninkielinen albumiversio ilmestyi 14. lokakuuta 1977 ”Heroes”-levyllä ja kokopitkä ”Helden” vuonna 1981 Christiane F. -elokuvan soundtrackilla. Vuonna 2017 julkaistu Bowie-boksi A New Career in a New Town (1977–1982) sisälsi kappaleen kaikki studioversiot.

Live-esitykset

Bowie esitti ”Heroesia” pitkään konserteissaan, ja se oli useimmiten setin toinen kappale. Hän lauloi sitä Isolar II-, Serious Moonlight-, Glass Spider-, Sound + Vision-, Outside-, Earthling-, Heathen- ja A Reality -kiertueilla sekä vuoden 2000 kesäkiertueella. Se kuultiin konsertissa ensimmäisen kerran 29. maaliskuuta 1978 San Diego Sports Arenalla Kaliforniassa. Serious Moonlight -kiertueella sen alussa kuultiin vanha kansanlaulu ”Lavender’s Blue”. Joissain vuoden 1990 esityksissä Bowie lauloi kappaleen saksaksi.