Adelaide Andrejeva von Skilondz (, s. 27. tammikuuta 1882 Pietari, Venäjän keisarikunta – 5. huhtikuuta 1969 Tukholma, Ruotsi ) oli venäläissyntyinen ensimmäisen maailmansodan sytyttyä synnyinmaastaan muuttanut koloratuurisopraano-oopperalaulaja. Adelaide von Skilondz sai 1920-luvulla Ruotsin kansalaisuuden ja ryhtyi myöhemmin laulunopettajaksi.
Nuorena jo musiikin ammatilaiseksi
Vuonna 1882 Pietarissa syntynyt Adelaide Andrejeva oli eversti Leo Andreevin ja hänen vaimonsa Adelaide Christmanin perheen yksi heidän kolmesta tyttärestä. Lapsuudessaan hänen vanhempansa ja sisarensa viettivät kesiä Suomen puolella Terijoen Kuokkalassa, kuten niin monet sen ajan pietarilaiset. Kiinnostuttuaan nuorena musiikista hän opiskeli Pietarin konservatoriossa konserttipianistiksi Felix Blumenfeldin johdolla. Sen jälkeen hän opiskeli sävellystä Anatoli Ljadovin, harmoniaa Nikolai Rimski-Korsakovin ja soitinnusta Aleksandr Glazunovin kanssa. Opintojensa aikana saamiensa hyvien arvosanojen ansiosta Adelaiden vanhemmat ehdottivat, että hän jatkaisi opintojaan ulkomailla. Hän valitsi Ruotsin vierailumaakseen, jossa ollessaan hän sai tunnustusta lauluäänestään. Tämä innosti häntä laulunopiskeluun.
Juhlittu oopperatähti Berliinissä ennen ensimmäistä maailmansotaa
Pietarissa Adelaide Andrejeva naitettiin virkamies Vladimir von Skilondzin kanssa. Aviomies suhtautui nuoren puolisonsa musiikkiaktiviteetteihin myönteisesti. Avioliitto kariutui kuitenkin viralliseen eroon vuonna 1912. Adelaide Andrejeva esiintyi Mariinski-teatterissa vuonna 1908, missä hän esitti Šemahan kuningattaren roolin Rimsky-Korsakovin oopperassa Kultainen kukko.
Avioliiton kariutumisen myötä vuodesta 1910 Adelaide Andrejeva von Skilondz siirtyi Berliiniin Deutsche Operaan, johon hänet kiinnitti koelaulun perusteella oopperan silloinen johtaja von Hülsen. Ensiesiintyminen oli Meyerbeerin oopperassa Les Huguenots (Hugenotit). Vuosina 1912–1913 hän esitti noin viisikymmentä aariaa, mukaan lukien Taikahuilu ja Romeo ja Julia. Laulajan muita merkittäviä rooleja olivat Gilda Rigolettossa, Violetta La Traviatassa ja Tatjana Jevgeni Oneginissa.
Poistuminen Venäjältä – oopperatähtenä Tukholmassa
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen kesällä 1914 nosti esiin vastakkainasettelut kansakuntien välillä; Berliinissä venäläisvihan. Niinpä Adelaide Andrejeva von Skilondz joutui poistumaan maasta. Matka tapahtui kesällä 1915 kiertäen Ruotsin kautta ja edelleen Tornioon ja sitä kautta Pietariin. Hän järjesti paluumatkalla muun muassa Torniossa Saksasta palaaville venäläissotavangeille konsertin. Pietariin palattuaan hän koki puolestaan saksalaisvihaa, johon hänet yhdistettiin johtuen oleskelusta Saksassa. Tällöin hän vietti Pietariin palattuaan osan ajastaan viimeisen kerran lapsuuden kesäpaikassaan Kuokkalassa. Hän oli tavannut jo paluumatkalla Saksasta suomalaisen Armas Järnefeltin, Tukholman Kuninkaallisen oopperan kapellimestarin, joka järjesti von Skilondzille vierailunäytännön Tukholmassa.
Adelaide von Skilondz, kutsuttiin Madame von Skilondziksi, muutti Tukholmaan, jossa hän esiintyi oopperassa vuoteen 1920 ja konserttiesityksissä vuoteen 1930. Hän työskenteli Kuninkaallisessa oopperassa lähes tauotta. Hän esiintyi syksyllä 1915 Helsingissä Suomen Kansallisoopperassa Delibesin oopperassa Lakmé. Tukholmassa ollessaan laulaja osallistui 252 oopperaesitykseen, joista 39 oli Yön kuningattaren roolissa Taikahuilussa.
Oopperatähdestä laulunopettajaksi
Madame von Skilondz vetäytyi vähitellen 1920-luvulla aktiivisesta laulajattaren urasta. Hän vieraili kuitenkin yhä oopperassa ja kiersi maailmalla konsertoimassa. Madame esiintyi muun muassa vuosina 1927 ja 1928 Suomessa, Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Hänellä oli 1920–1930-lukujen taitteessa Helsingissä yhteisesiintymiset Oiva Soinin kanssa.
Madame von Skilondz aloitti 1920-luvulla laulunopettajan uransa. Hänen tunnettuja oppilaitaan ovat olleet muun muassa ruotsalaiset naislaulajat Elisabeth Cederström, Kerstin Meyer, Kjerstin Dellert, Isa Quensel, Stina-Britta Melander, Ruth Moberg, Inga Sundström, Eva Prytz sekä mieslaulajat Arne Ohlsson, Gösta Björling ja Carl Gustav Svingel sekä Carl-Axel Hallgren. Tunnettuja suomalaisoppilaita ovat olleet mieslaulajista Oiva Soini, Kim Borg ja naislaulajista Elli Suokas, Kyllikki Solanterä, Sylvelin Långholm ja Marja Eskola.
Viimeiset vuodet
Neuvostodiktaattorin Josef Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvun puolivälissä käynnistynyt suojasää mahdollisti hänen kahden sisarensa Katjan ja Selinkan muuttamisen Ruotsiin.
Tammikussa 1962 madame von Skilondzille järjestettiin suuret 80-vuotispäiväjuhlat 500-henkiselle kutsuvierasjoukolle Tukholman Kuninkaallisen oopperan kultaisessa lämpiössä. Samassa yhteydessä hän lahjoitti toisen Ilja Repinin hänestä 1910-luvulla maalaaman taulun oopperalle.
Madame von Skilondz kuoli vuonna 1969. Hänet on haudattu Tukholman Skogskyrkogården-hautausmaalle.
Lähteet
Luokka:Venäläiset oopperalaulajat Luokka:Sopraanot Luokka:Musiikkipedagogit Luokka:Litteris et Artibus -palkitut Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet