pienoiskuva|pysty|Konrad Nielsen Konrad Hartvig Isak Rosenvinge Nielsen (28. elokuuta 1875 Vik i Brønnø, Nordland – 27. marraskuuta 1953 Oslo) oli norjalainen kielentutkija ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori, joka tunnetaan etenkin pohjoissaamen tutkijana, sanakirjan ja kieliopin laatijana.
Elämä ja ura Konrad Nielsen syntyi ja vietti varhaisen lapsuutensa Pohjois-Norjan Vikissä. Hänen isänsä Sivert Nielsen oli maanviljelijä ja kansanedustaja Norjan suurkäräjillä. Konrad-pojan ollessa 8-vuotias perhe muutti Bodøhön. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1892 Konrad Nielsen ryhtyi pitkään epäröityään opiskelemaan teologiaa ja valmistui syksyllä 1896, mutta siirtyi kuitenkin opiskelemaan kieliä. Hän suoritti tutkinnon suomen kielessä syksyllä 1897 ja saamen kielessä keväällä 1898, ja lukuvuoden 1898–1899 hän vietti Helsingin yliopistossa opiskellen suomea.
Heinäkuussa 1899 Nielsen nimitettiin Oslon (tuolloin Kristianian) yliopistoon saamen ja suomen kielen dosentiksi. Hän jatkoi opintojaan myös Helsingissä E. N. Setälän johdolla, valmistui Helsingissä filosofian lisensiaatiksi 1903 ja väitteli siellä tohtoriksi Pulmangin saamen murteen kvantiteettisuhteista. Talvella 1903–1904 hän matkusteli muun muassa Turkissa, missä hän opiskeli turkin kieltä, ja kesällä 1904 hän perehtyi unkarin kieleen Budapestissa. Sekä Budapestiin että Istanbuliin hän teki opintomatkoja myöhemminkin.
Vuonna 1911 Nielseniä varten perustettiin Oslon yliopistoon suomalais-ugrilaisten kielten henkilökohtainen professorin virka. Tätä virkaa Nielsen hoiti vuoteen 1946 saakka. Yliopiston opettajana Nielsen hyötyi suuresti teologin koulutuksestaan, sillä monet hänen opiskelijoistaan olivat teologeja, jotka valmistautuivat toimimaan Saamenmaan seurakunnissa. Aiemmasta käytännöstä poiketen Nielsen kuitenkin lisäsi opetukseensa enemmän käytännön kielitaitoa ja arkikielen hallintaa. Hän käänsi Norjan kirkon kirkollisten toimitusten käsikirjan saameksi ja suomeksi (1926) ja kirkollisten tekstien kokoelman saameksi (1927).
Merkittävimpiä Nielsenin teoksia olivat hänen kolmiosainen pohjoissaamen oppikirjansa Lærebok i lappisk (I–III, 1926–1929) sekä suuri, kolmiosainen pohjoissaamen sanakirja Lappisk ordbok (1932–1938; sanakirjan asiahakemisto ilmestyi vasta Nielsenin kuoltua). Kielioppi ja sanakirja perustuivat Knud Leemin ja J. A. Friisin aiempiin teoksiin, mutta Nielsen kehitti sekä kieliopin kuvausta että kirjoitustapaa. Saamenmaassa hänen pääkielenoppaanaan toimi Tenon alajuoksulta kotoisin oleva Hans J. Henriksen. Kieliopissaan ja sanakirjassaan Nielsen loi pohjoissaamen kielelle kirjoitustavan (ns. Nielsenin ortografia), jota on kansainvälisessä kielitieteellisessä kirjallisuudessa käytetty pohjoissaamenkielisten ainesten esittämiseen jopa 2000-luvulle saakka, vuonna 1979 käyttöön otetun yhteispohjoismaisen pohjoissaamen kirjoitustavan sijasta.
Kielitieteellisen työnsä ohella Konrad Nielsen toimi asiantuntijana lukuisissa saamelaisiin ja saamelaiskulttuuriin liittyvissä kysymyksissä, muun muassa kääntäen Norjan poronhoitolain saameksi (1935). Hänet kutsuttiin useiden norjalaisten, suomalaisten ja unkarilaisten tiedeseurojen ja -akatemioiden jäseneksi, ja hän sai Tarton yliopiston kunniatohtorin arvon 1932. Hänelle myönnettiin Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki, Viron Kotkaristin ritarikunnan, Unkarin Ansioritarikunnan sekä Ruotsin Pohjantähti-ritarikunnan ritarimerkki.
Yksityiselämä Konrad Nielsen solmi vuonna 1914 avioliiton Gudrun Augusta Agnes Müllerin (1889–1954) kanssa. Heidän poikansa Sivert Andreas Nielsen (1916–2004) oli diplomaatti ja virkamies, Norjan ulko- ja puolustuspolitiikan tärkeä kehittäjä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, Norjan YK-lähettiläs vuosina 1958–1966.
Nielsen harrasti puutarhanhoitoa, erityisesti eksoottisten kukkien kasvattamista. Näitä hän toi kotinsa puutarhaan suomalais-ugrilaisten kansojen pariin tekemiltään tutkimusmatkoilta.
Konrad Nielsenin julkaisuja Die quantitätsverhältnisse im Polmaklappischen. Suomalais-ugrilaisen Seuran Toimituksia – Mémoires de la Société Finno-ougrienne XX. Helsingfors 1902. XV + 312 s. Lappalaisia murteita tutkimassa. Matkakertomus Suomen ja Norjan Lapista (1904) Spørsmaalet om den lappiske torvgammes oprindelse (1906) Sproglige Bidrag til Belysning av Renskjøtselens Ælde hos Lapperne (1910) Die wissenschaftliche Bedeutung des Lappischen (1913) Til undersøkelsen av lappiske stedsnavn (1920) Lærebok i lappisk (1926–1929) Vårt polarfolk (1930) Lappisk ordbok – Lapp dictionary (1932–1938) (yhdessä Asbjørn Nesheimin kanssa)
Lähteet
Luokka:Norjalaiset kielitieteilijät Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1953 kuolleet Luokka:Fennougristit Luokka:Saamelaiskielten tutkijat