Dusicyon avus on Etelä-Amerikassa tavattu sukupuuttoon kuollut koiraeläin. Laji katosi ehkä noin 500 vuotta sitten. Se oli läheistä sukua vielä sitä myöhemmin kadonneelle falklandinketulle. Falklandsaarilla tavatusta falklandinketusta poiketen D. avus esiintyi Etelä-Amerikan mantereella nykyisen Argentiinan, Uruguayn, Etelä-Brasilian ja Etelä-Chilen alueella.
Laji eli pitkään ihmisen ohella ja sillä on joskus esitetty olleen jonkinlaista symbolista merkitystä ihmiselle, joka on ehkä pitänyt sitä myös lemmikkinä. On mahdollista, että laji oli elossa vielä eurooppalaisten saapuessa mantereelle. Lajin katoamisen syyksi on esitetty esimerkiksi sen elinympäristön muuttumista ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan seurauksena.
Taksonomia Dusicyon avus on sen tapaan myös sukupuuttoon kuolleen falklandinketun (Dusicyon australis) lähisukulainen. Kahden lajin evolutiivinen linja erkani toisistaan viimeisimmän jääkauden aikana noin 8 000–31 000 vuotta sitten. Lajin läheisin elossa oleva, mutta muuten suhteellisen kaukainen sukulainen on harjasusi (Chrysocyon brachyurus).
Lajin kuvaili tieteelle Hermann Burmeister vuonna 1866. Kuvaus perustui myöhäispleistoseenkautiseen kalloon Buenos Airesin maakunnasta Argentiinassa.
Piirteet Dusicyon avus oli keskikokoinen koiraeläin. Ylimalkaisilta piirteiltään sitä on verrattu isoandienkettuun. Hampaistonsa puolesta sen on kuitenkin arveltu erikoistuneen isoandienkettua enemmän lihansyöntiin.
Levinneisyys ja löydökset Dusicyon avus esiintyi alueella, joka käsittää osia nykyisestä Argentiinasta, Brasiliasta, Chilestä ja Uruguaysta. Argentiinassa sitä tavattiin maan pampan ja Patagonian alueella, sekä Chilen ja Brasilian eteläosissa. Sen elinympäristö käsitti avoimia ruohikko- ja pensaikkoalueita useissa eri ilmasto-olosuhteissa. Aikanaan se lienee ollut suhteellisen yleinen laji.
Lajin fossiileja tunnetaan useilta eri paikoilta ja suuri osa niistä on ajoitettu pleistoseenikaudelle. Joitakin löydöksiä sen oletetun esiintymisalueen eteläosissa on ajoitettu holoseenikaudelle.
Katoaminen ja ihminen Dusicyon avus katosi vasta noin 500 vuotta sitten. Etelä-Amerikassa koettiin lajien joukkosukupuutto pleistoseenikauden lopulla ja holoseenin alussa. Tuolloin mantereelta hävisi useita eri suuria petoeläimiä. Dusicyon avus on yksi harvoista vielä tämän joukkokatoamisen jälkeen sukupuuttoon kuolleista eteläamerikkalaisista petoeläimistä. Mahdollista on, että laji oli vielä elossa eurooppalaisten saapuessa Etelä-Amerikkaan. Sen katoamiselle on esitetty useita eri vaikuttavia tekijöitä, kuten lajin elinympäristön muuttuminen, ihmisen harjoittama metsästys ja mahdollinen risteytyminen koirien kanssa. Elinympäristöä muutti ilmasonmuutos, sekä ihmisen saapuminen Etelä-Amerikkaan. Intiaanit toivat koiran Etelä-Amerikkaan noin 5 000 vuotta sitten ja Patagonian alueelle noin 700–900 vuotta sitten, mutta lajin risteytymisestä koiran kanssa ei ole suoraa näyttöä.
Lajin jäänteitä tunnetaan useilta ihmiseen liitetyiltä löytöpaikoilta. Löydösten perusteella lajilla on oletettu olleen jonkinlaista symbolista merkitystä ihmiselle. Tiettyihin löydöksiin liitettyjen piirteiden perusteella on esitetty, että joitakin niistä on saatettu pitää lemmikkeinä. Löydösten perusteella ihmiset eivät ainakaan yleensä syöneet lajia.
Lähteet
Luokka:Sukupuuttoon kuolleet nisäkkäät Luokka:Koiraeläimet