Uskonnottomuus Kiinassa liittyy historiallisesti Kiinan sekulaariin perinteeseen. 1900-luvun puolivälistä alkaen kommunistinen Kiinan kansantasavalta on harjoittanut valtioateismia. Maolaisuuden kauden jälkeen uskonnonvastaisuus vaihtui maltillisempaan marxilaiseen uskontopolitiikkaan.
1980-luvulla Kiinan perustuslaissa määriteltiin uskonnonvapaus. Kiinan kommunistisen puolueen jäseneltä edellytetään ateismia. Ajoittainen osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin on kuitenkin sallittua. Kiinan kouluissa ja valtiollisissa tiedotusvälineissä välitetään marxilaista käsitystä uskonnosta ja ateismista. Kiinan presidentti Xi Jinping sanoi vuonna 2016, että puolueen jäsenten on oltava ”taipumattomia marxilaisia ateisteja”. Xi Jinpingin mukaan uskontojen on mukauduttava Kiinan sosialistiseen yhteiskuntaan.
Kiinan valtio tunnustaa virallisesti viisi uskontoa, joiden piiriin kuuluu noin kymmenen prosenttia väestöstä. Muiden uskontojen harjoittaminen on virallisesti kiellettyä, tosin usein käytännössä sallittua. Uskonnolliset henkilöt voivat joutua painostuksen kohteeksi ja useita tuhansia on vankilassa uskonnollisten mielipiteiden vuoksi. Noin 33 prosenttia väestöstä on buddhalaisia. Kommunistinen puolue suosii buddhalaisuutta ja muita Kiinan perinteisiä uskontoja, koska niiden ei katsota kyseenalaistavan puolueen valtaa. Uskontoon on suhtauduttu ”hyödyllisenä oopiumina”, jossa uskontopolitiikka on osa valtion yhtenäisyyttä. Vähemmistökansojen uskontoja ja yhteiskunnalle vaarallisina kultteina pidettyjä uskontoja on vainottu.
Lähteet
Kiinassa Luokka:Uskonto Kiinassa