pienois|oikea|Lieksan kirkko. Tämä artikkeli käsittelee Pohjois-Karjalan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Joensuun kaupunki, jota käsitellään Joensuun uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Pohjois-Karjalan maakunnan asukkaista 70,2 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 6,4 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 23,4 prosenttia väestöstä.
Tilastot Maantieteellinen uskonnollinen jakauma Pohjois-Karjalan erityispiirre on muihin uskontokuntiin kuuluvien poikkeuksellisen suuri osuus, 6,2 %, joka on yli kaksinkertainen koko maan tasoon nähden. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 64,3 % väestöstä, mikä on hieman valtakunnallista tasoa korkeampi, ja uskontokuntiin kuulumattomia on 29,5 %, eli koko Suomea vähemmän. Maakunta on siten samaan aikaan sekä kirkkoon sitoutunut että uskonnollisesti keskimääräistä monimuotoisempi.
Kaupunkimaisessa Joensuussa uskonnollinen sitoutuminen on muuta maakuntaa heikompaa. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 60,0 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 33,8 %. Joensuu edustaa Pohjois‑Karjalassa selvästi sekularisoituneinta rakennetta, mutta merkittävää on myös korkea muiden uskontokuntien osuus. Näin ollen kyse ei ole pelkästään uskonnollisen sitoutumattomuuden kasvusta, vaan laajemmasta uskonnollisesta monimuotoistumisesta.
Taajaan asutuissa kunnissa uskonnollinen rakenne on selvästi kaupunkialueita perinteisempi. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 67,3 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 26,9 %. Muihin uskontokuntiin kuuluu 5,8 %. Nurmeksessa kirkkoon kuuluu 70,9 % väestöstä ja kuulumattomuus on vain 22,7 %, mikä edustaa vahvaa kirkollista sitoutumista. Outokummussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen on selvästi matalampaa (62,0 %) ja muihin uskontokuntiin kuuluu peräti 7,5 %, mikä on ryhmän korkeimpia osuuksia.
Maaseutumaisissa kunnissa uskonnollinen rakenne on keskimäärin perinteisin, mutta myös selvästi poikkeuksellisen monimuotoinen. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu 69,4 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 24,0 %. Muihin uskontokuntiin kuuluu 6,6 %, mikä on korkein osuus kuntaryhmistä. Kuntakohtaiset erot ovat erittäin suuria: Ilomantsissa muihin uskontokuntiin kuuluu peräti 17,7 % väestöstä, mikä on koko maakunnan ja myös valtakunnallisesti poikkeuksellisen korkea osuus. Juuassa ja Polvijärvellä muiden uskontokuntien osuus on myös korkea (7–7,4 %), ja kirkkoon kuuluminen samalla vahvaa (yli 72 %). Kiteellä ja Tohmajärvellä muiden uskontokuntien osuus on selvästi matalampi (noin 3–4 %), mutta kirkkoon kuuluminen säilyy korkeana. Rääkkylä erottuu vähäisellä muiden uskontokuntien osuudella (2,9 %) ja suhteellisen korkealla kuulumattomuudella.
+ Uskontokuntiin kuuluminen Pohjois-Karjalassa kunnittain (2025) Kunta Ev. Lut. Muut uskonnot Usk. kuulumattomat Pohjois-Karjala 64,3 % 6,2 % 29,5 % Kaupunkimaiset kunnat 60,0 % 6,2 % 33,8 % Joensuu 60,0 % 6,2 % 33,8 % Taajaan asutut kunnat 67,3 % 5,8 % 26,9 % Kontiolahti 68,0 % 5,4 % 26,6 % Lieksa 66,4 % 4,8 % 28,8 % Nurmes 70,9 % 6,4 % 22,7 % Outokumpu 62,0 % 7,5 % 30,6 % Maaseutumaiset kunnat 69,4 % 6,6 % 24,0 % Heinävesi 68,9 % 4,5 % 26,6 % Ilomantsi 63,5 % 17,7 % 18,7 % Juuka 72,6 % 7,4 % 20,0 % Kitee 71,2 % 3,7 % 25,1 % Liperi 67,6 % 6,6 % 25,8 % Polvijärvi 73,2 % 7,1 % 19,8 % Rääkkylä 71,0 % 2,9 % 26,1 % Tohmajärvi 69,5 % 3,5 % 27,0 %
Historia Ortodoksinen aika Pähkinäsaaren rauhan (1323) seurauksena Pohjois-Karjalasta muodostui ortodoksisen vaikutusalueen läntinen raja. Vuonna 1500 Pohjois-Karjalassa oli ortodoksiset kirkot Ilomantsissa ja Kiteellä.
Ortodoksisen kirkon vaikutusvalta kasvoi alueella 1530-luvulla kun Novgorodin arkkipiispa lähetti pappismunkki Iljan syventämään ortodoksista uskoa. Ilja hävitti uhrilehdot ja rakennutti kirkkoja. Ilomantsin kirkosta erotettiin Lieksan, Liperin, Tohmajärven ja Pälkjärven kappelit. Kitee kuului Sortavalaan ja Kesälahti Uukuniemen osana Kurkijokeen. Kappelit itsenäistyivät 1600-luvun alussa kirkko- ja hallintopitäjiksi.
Luterilainen aika Stolbovan rauhassa (1617) Pohjois-Karjalan alue liitettiin Ruotsin valtapiiriin. Puhdasoppisessa Ruotsissa luterilaisuus oli maan ainoa laillinen uskonto, mikä merkitsi ortodoksien aseman heikentymistä ja kantaväestön oli vaikea sietää Ruotsin kirkkopolitiikkaa. Suomenkeilinen ortodoksiväestö yrittettiin käännyttää luterilaiseksi. Seurakuntia muutettiin luterilaisiksi ja virkoihin asetettiin vain luterilaisia pappeja. Pitäjäläisten oli kirkkokuntaan katsomatta rakennettava kirkkoja ja käytävä jumalanpalveluksissa eikä seurakuntiin saanut kutsua ortodoksipappeja.
Uskonto oli kuitenkin lujempi side kuin kieli, ja käännytystyö epäonnistui. 1600-luvulla satoja ortodoksisia perheitä muutti Aunuksen Karjalaan. Pakoliike huipentui ruptuurisodan loppuvaiheessa vuonna 1658. Ainoastaan vähemmistö Liperissä ja Ilomantsissa jäivät sijoilleen. Tilalle muutti savolaisväestöä. Viipurin hiippakunnan piispat tekivät tarkastusmatkoja maakuntaan 1600-luvun puolivälissä. Venäjän vahvistuminen 1600-luvun lopulla hillitsi Ruotsin uskontopolitiikkaa.
Herätysliikkeistä Pohjois-Karjalan alueella vaikutti ensimmäisenä Henrik Renqvistin johtama rukoilevaisuus. Renqvist toimi ensin Liperissä, jossa hänen ympärilleen muodostui seuraliike. Renqvistin siirryttyä Sortavalan kappalaiseksi, vakiintui Sortavalan ympäristöön itäsuomalainen rukoilevaisliike. 1800-luvun puoliväliin mennessä renqvistiläisyyden toiminta kattoi suuren osan nykyistä Pohjois-Karjalaa.
Uskonnollisen vapauden aika Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Pohjois-Karjalan pohjoisen ja keskisen osan 1870-luvulla ja 1880-luvun aikana pääosin myös muun maakunnan. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Pohjois-Karjalaan.
Baptismi levisi Pohjois-Karjalaan 1900-luvun alussa. Emäseurakuntana toimi Hammaslahden baptistiseurakunta Kiihtelysvaarassa vuodesta 1901 lähtien johon kuului 1920-lukuun mennessä 140 jäsentä. Baptistiseurakunta sai jäseniä lähes kaikista Pohjois-Karjalan seurakunnista Pielisen Karjalaa lukuun ottamatta. Metodismi sai 1920-luvulla kannatusta Joensuun ympäristössä, mutta baptismiin verrattuna sen kannatusaste jäi matalammaksi. Metodismilla oli kannatusta tuolloin seitsemällä paikkakunnalla. Metodistien lähetystyö suuntautui erityisesti itärajan taakse.
Protestantismi Luterilaisuus
Evankelis-luterilainen kirkko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Pohjois-Karjalassa toimii Kuopion hiippakunta. Maakunnan seurakunnat kuuluvat Joensuun rovastikuntaan. Maakunnan seurakuntia ovat vuoden 2025 seurakuntajaossa Liperin seurakunta, Outokummun ja Polvijärven seurakunta, Kontiolahden seurakunta, Ilomantsin seurakunta, Nurmeksen seurakunta, Lieksan seurakunta, Juuan seurakunta ja Keski-Karjalan seurakunta.
Herätysliikkeet Pohjois-Karjalassa herännäisyydellä, evankelisella herätysliikkeellä ja lestadiolaisuudella on vanhastaan kannatusta. Herännäisyyttä on lähinnä Nurmeksen ja Juuan alueella. Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosastot Ilomantsissa, Juuassa, Kesälahdella, Lieksassa, Liperissä, Nurmeksessa ja Outokummussa.
Vanhoillislestadiolaisuutta on erityisesti Liperin ja Outokummun alueella. Vanhoillislestadiolaisilla on maakunnassa Heinäveden rauhanyhdistys, Keski-Karjalan rauhanyhdistys Kiteellä, Liperin rauhanyhdistys, Outokummun rauhanyhdistys sekä Pielisjärven rauhanyhdistys. Esikoislestadiolaisilla on rukoushuone Lieksassa
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys järjestää säännöllistä toimintaa Pohjois-Karjalan alueella. Länsi-Suomen rukoilevaiset järjestää satunnaisesti tilaisuuksia Nurmeksen seurakunnan alueella.
Muut luterilaiset kirkot Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Lieksassa ja Nurmeksessa.
Vapaakirkollisuus Pohjois-Karjalassa toimii kolme Suomen Vapaakirkkoon kuuluvaa vapaaseurakuntaa. Joensuun lisäksi Pohjois-Karjalassa toimivat Kiteen vapaaseurakunta ja Ilomantsin vapaaseurakunta.
Vapaakirkollisuus sai 1900-luvun vaihteessa jossain määrin kannatusta Pohjois-Karjalassa. 1900-luvun alkuvuosina vapaaseurakunnat perustettiin Kiteelle, Liperiin ja Tohmajärvelle. Vapaakirkollisuudella oli myös kannatusta Lieksan, Kontiolahden, Polvijärven sekä Outokummun alueella. Vapaakirkollisuuden piirissä syntynyt skutnabbilaisuus sai puolestaan 1900-luvun alussa yksittäistä kannatusta Pohjois-Karjalassa, erityisesti Värtsilässä.
Helluntaiherätys Kaikkiaan Pohjois-Karjalassa toimii nykyisin yhdeksän helluntaiseurakuntaa, joihin kuuluu yli 1 200 jäsentä. Suhteelliselta kannatukseltaan Pohjois-Karjala kuuluu helluntailaisten keskimääräistä pienempiin maakuntiin. Vuonna 2016 helluntaiseurakuntiin kuului noin 0,8 prosenttia maakunnan asukkaista.
Ensimmäiset helluntaijuhlat pidettiin Lehmossa jo vuonna 1913. Joensuun lisäksi Juuan työ on vanhaa. Juuan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1934. Muut Pohjois-Karjalan seurakunnat ovat nuorempia. Outokummun helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1947. Lieksan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1948. Kiteen helluntaiseurakunta ja Nurmeksen helluntaiseurakunta järjestettiin vuonna 1952. Myöhemmin ovat syntyneet myös Ilomantsin helluntaiseurakunta ja Tohmajärven helluntaiseurakunta.
Ortodoksinen kirkko
Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Pohjois-Karjalassa toimivat Joensuun ortodoksinen seurakunta ja Taipaleen ortodoksinen seurakunta.
Keski-Karjalan alueella olevia ortodoksisia pyhäkköjä ovat Kiteen Pyhän Kolminaisuuden kirkko sekä Honkavaaran Pyhän Johannes Kastajan tsasouna. Lieksan ja Pielisen Karjalan alueella sijaitsevat Lieksan Pyhän profeetta Elian kirkko, Kirkkopuiston Kristuksen kirkastumisen tsasouna, Vuonisjärven Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna, Viekijärven Pyhän Nikolaoksen tsasouna, Lontsinniemen Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin tsasouna sekä Konttisen Pyhän ylienkeli Gabrielin tsasouna.
Ilomantsin alueella sijaitsevat Pyhän profeetta Elian kirkko, Mutalahden Neitsyt Marian syntymän tsasouna, Hattuvaaran Pyhien Pietarin ja Paavalin tsasouna, Sonkajan Pyhän ristin tsasouna, Huhuksen Kristuksen taivaaseenastumisen tsasouna sekä Parppeinvaaran Kaikkien pyhien tsasouna.
Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pyhäkköjä ovat Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin kirkko Viinijärvellä, Pyhän Johannes Kastajan kirkko Polvijärvellä, Pyhän Hengen kirkko Outokummussa, Pyhän profeetta Elian tsasouna Sotkumassa sekä Pyhän apostoli Andreaksen tsasouna Liperissä.
Kulttuuri Tapahtumat Pohjois-Karjalassa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Heinävedellä järjestetään perinteisesti vuosittain Heinäveden Kirkastusjuhlat. Kirkastusjuhlia on vietetty vuodesta 1947 lähtien ja sen järjestäjä on Kansan Raamattuseura. Kiertävistä herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja on vietetty Liperissä vuonna 2010 sekä Outokummussa vuonna 1986. Herännäisten Herättäjäjuhlat on järjestetty Nurmeksessa vuonna 1950 ja Lieksassa vuonna 1978.
Katso myös Uskonto Joensuussa
Lähteet
Pohjois-Karjala Luokka:Pohjois-Karjala