Itsemurhakuusikko on käsite, jolla viitataan tiheään, pimeään, sammaloituneeseen kuusikkoon. Käsite juontuu siitä, että tämän kaltaisen kuusikon on väitetty kuolevan, ellei sitä elvytetä hakkaamalla. Käsite on peräisin 1950-luvulta.
Itsemurhakuusikon käsitettä on nykykeskustelussa kritisoitu. Esimerkiksi yliopistonlehtori Timo Kuuluvainen on arvostellut käsitettä. Itsemurhakuusikon käsitettä voidaan myös pitää esimerkkinä kielenkäytöstä, joka väheksyy luonnonmetsien arvoa.
Lähteet
Luokka:Metsätyypit