Sorjo (, ) on maaseututaajama (posjolok) Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirin Elisenvaaran kunnassa Venäjällä. Matkaa Elisenvaaraan on noin yhdeksän kilometriä.Generalnyi plan, s. 10. Vuonna 2013 Sorjossa ei ollut yhtään pysyvää asukasta.
Historiaa Suomelle kuuluessaan Sorjo oli osa Kurkijoen kuntaa ja sijaitsi Parikkalan kunnan rajalla. Ympäristöstään poiketen Sorjon kylässä oli ruotsinkielistä asutusta, koska vuosina 1867–1868 suurten nälkävuosien aikaan alueelle muutti useita perheitä muun muassa Pietarsaaren, Kruunupyyn, Alavetelin ja Teerijärven pitäjistä. Suuri osa Kurkijoen pitäjästä oli tuolloin Alexander von Etterin omistuksessa. Muutaman vuoden päästä von Etter joutui myymään omistuksensa valtiolle ja siirtolaiset lunastivat raivaamansa maat itselleen.
Sorjolaiset perustivat oman ruotsinkielisen kansakoulun vuonna 1890, jolloin sinne ilmoittautui 33 oppilasta. Sorjon kehittyminen pieneksi taajamaksi alkoi rautatien valmistuttua alueelle vuonna 1907. Seuraavana vuonna Sorjoon perustettiin oma asema, jonka seurauksena kylään alkoi muuttaa suomenkielisiä asukkaita. Samaan aikaan myös metsätalouden merkitys alkoi kasvaa, ja 1920-luvulta lähtien asemaa käytettiin myös puutavaran lastauspaikkana. Maatalous säilyi kuitenkin kylän pääelinkeinona.
Sorjon asukkaat evakuoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1940, jolloin kylässä oli 83 ruotsinkielistä asukasta. Vuonna 1944 ruotsinkielisille asukkaille tarjottiin maata Pernajan Suur-Sarvilahden kartanolta. Perheistä kahdeksan jäi asumaan Pernajaan, loppujen levittäytyessä ympäri maata.
Talous Sorjon eteläpuolella 1,1 kilometrin päässä toimii louhos, josta louhitaan hiekkaa ja soraa.Generalnyi plan, s. 13.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Lahdenpohjan piirin asutut paikat Luokka:Kurkijoen kylät