right|thumb|Nousiaisten kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Varsinais-Suomen maakunnan uskonnollista elämää hallitsee evankelis-luterilainen kirkko. Maakunta on Suomen kristillistymisen vanhinta aluetta, ja siellä syntyi maan ensimmäinen hiippakunnallinen keskus. Evankelis-luterilaisen kirkon asema on edelleen vahva, vaikka uskonnollinen sitoutumattomuus on kasvanut erityisesti kaupunkialueilla. Varsinais-Suomen suomenkieliset seurakunnat kuuluvat Turun arkkihiippakuntaan ja ruotsinkieliset Porvoon hiippakuntaan. Maakunnan erityispiirre on pitkä kirkollinen perinne sekä vahva yhteys varhaiseen kirkolliseen hallintoon.

Tilastot Maantieteellinen uskonnollinen jakauma Varsinais-Suomen uskonnollinen rakenne on hyvin lähellä koko Suomen keskiarvoa. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 62,2 % väestöstä, mikä on hieman koko maan tasoa korkeampi. Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,6 %, mikä jää hieman maan keskiarvon alle, ja uskontokuntiin kuulumattomia on 35,2 %, lähes valtakunnallisen tason verran. Varsinais-Suomi näyttäytyy näin tasapainoisena maakuntana, jossa kirkkoon kuuluminen on edelleen enemmistöaseman säilyttävä mutta uskonnollinen sitoutumattomuus on jo vahvaa. Suomessa uskonnollinen sitoutuminen on vahvinta maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa, kun taas kaupunkialueilla uskonnollinen monimuotoisuus ja uskontokuntiin kuulumattomuus ovat yleisempiä. Tämä heijastaa yleistä alueellista eroa kaupunkien ja maaseudun välillä uskonnollisessa käyttäytymisessä.

Kaupunkimaisissa kunnissa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus (58,0 %) on pienempi kuin maakunnassa keskimäärin, ja vastaavasti uskontokuntiin kuulumattomien osuus (38,8 %) on suurempi. Tämä ilmiö korostuu erityisesti Turussa, jossa kirkkoon kuuluvien osuus on maakunnan alhaisin (53,4 %) ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus korkein (42,9 %). Myös muiden uskontojen osuus on kaupunkimaisissa kunnissa hieman suurempi (3,1 %).

Taajaan asutuissa kunnissa evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyys on selvästi yleisempää (71,0 %) kuin kaupungeissa. Näissä kunnissa uskontokuntiin kuulumattomien osuus jää alle kolmannekseen (27,4 %), ja muiden uskontojen osuus on varsin pieni (1,6 %). Esimerkiksi Loimaalla kirkkoon kuuluvien osuus nousee 74,9 prosenttiin, mikä on yksi korkeimmista arvoista koko maakunnassa.

Maaseutumaisissa kunnissa evankelis-luterilaisen kirkon asema on vahvin: keskimäärin 72,4 prosenttia väestöstä kuuluu kirkkoon. Samalla muiden uskontojen osuus on pienin (1,3 %) ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus on hieman yli neljänneksen (26,3 %). Joissakin kunnissa kirkkoon kuuluminen on erityisen yleistä, kuten Koski Tl:ssä (76,7 %) ja Oripäässä (75,6 %).

Yksittäisten kuntien välillä on kuitenkin vaihtelua. Esimerkiksi Naantalissa ja Salossa kirkkoon kuuluvien osuus on korkea, noin 68 prosenttia, kun taas Raisiossa ja Turussa se jää selvästi matalammaksi. Uskontokuntiin kuulumattomien osuus vaihtelee noin 20 prosentin ja yli 40 prosentin välillä, ollen alhaisimmillaan Koski Tl:ssä (22,5 %) ja korkeimmillaan Turussa. + Uskontokuntiin kuuluminen Varsinais-Suomessa kunnittain (2025) Kunta Ev. Lut. Muut uskonnot Usk. kuulumattomat Varsinais-Suomi 62.2% 2.6 % 35.2 % Kaupunkimaiset kunnat 58.0 % 3.1 % 38.8 % Kaarina 64.5 % 2.7 % 32.8 % Naantali 68.1 % 1.5 % 30.4 % Raisio 59.1 % 3.1 % 37.8 % Salo 68.0 % 1.8 % 30.2 % Turku 53.4 % 3.7 % 42.9 % Taajaan asutut kunnat 71.0 % 1.6 % 27.4 % Laitila 70.5 % 1.8 % 27.7 % Lieto 69.8 % 1.6 % 28.6 % Loimaa 74.9 % 1.5 % 23.6 % Masku 69.9 % 1.5 % 28.6 % Mynämäki 73.3 % 1.5 % 25.2 % Paimio 70.6 % 1.7 % 27.7 % Parainen 71.9 % 1.6 % 26.5 % Rusko 72.2 % 1.8 % 26.0 % Uusikaupunki 67.4 % 1.9 % 30.8 % Maaseutumaiset kunnat 72.4 % 1.3 % 26.3 % Aura 68.9 % 1.1 % 29.9 % Kemiönsaari 72.6 % 1.5 % 25.9 % Koski Tl 76.7 % 0.7 % 22.5 % Kustavi 68.5 % 1.4 % 30.0 % Marttila 72.8 % 1.4 % 25.8 % Nousiainen 72.7 % 1.0 % 26.3 % Oripää 75.6 % 0.6 % 23.7 % Pyhäranta 73.6 % 1.8 % 24.6 % Pöytyä 72.5 % 1.5 % 26.0 % Sauvo 66.9 % 2.0 % 31.1 % Somero 74.7 % 1.3 % 24.1 % Taivassalo 69.7 % 1.3 % 28.9 % Vehmaa 71.8 % 1.5 % 26.8 %

Historia Katolinen aika Kristinusko tunnettiin Varsinais-Suomessa jo 1000-luvun alussa. Uudenkaupungin seutu oli jo varhain yhteydessä Ruotsiin ja hautaustapa muuttui tällä alueella kristilliseksi jo noin vuonna 1050. Lounais-Suomen yhteys Ruotsin valtapiiriin ja sen kirkolliseen toimintaan lujittui 1100-luvulla, kun alueelle tehtiin ensimmäinen katolinen ristiretki. Piispa Henrik toimi nykyisen Varsinais-Suomen pohjoisosassa ja Satakunnan eteläosassa. Henrikin toiminta suuntautui sata vuotta kristillisenä olleille seuduille ja toiminta osoittaa lähinnä vakiintuneen opin edellyttämää kirkollisten olojen järjestämistä.

Kaarinan Ravattulaan perustettiin Suomen ensimmäinen kirkko 1100-luvulla. Nousiaisten Topoisiin kehittyi 1100–1200-luvulla Suomen ensimmäinen hiippakuntakeskus. Paikalla oli ensin puukirkko. Piispanistuin sijaitsi Nousiaisissa vuoteen 1229, jolloin se siirtyi Aurajoen Koroisiin. Piispanistuin siirtyi Turun tuomiokirkkoon 1300-luvun vaihteessa ja samoihin aikoihin rakentui Kuusiston piispanlinna. Katolisella ajalla Varsinais-Suomen alueelle perustettiin ensimmäisenä 1200-luvulla Nousiaisten seurakunta (1232), Maskun seurakunta (1232), Mynämäen seurakunta (1200-luvun loppu). sekä Uskelan seurakunta (1200-luku). Varsinais-Suomessa on joitakin jäänteitä romaanistyylisistä puukirkoista. Ensimmäiset harmaakivisakaristot rakennettiin 1200-luvulla ja 1300-luvun alussa seurasi harmaakivisen kirkkoarkkitehtuurin rakennuskausi.

Katolisella ajalla Varsinais-Suomi oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1435–1490. Vanhemman kirkkosukupolven aikana Varsinais-Suomeen rakentui kivikirkot Nousiaisiin, Mynämäelle, Maariaan, Lietoon, Kaarinaan, Sauvoon, Paraisiin, Nauvoon, Korppooseen, Kemiöön, Perniöön, Halikkoon, Kalantiin, Vehmaalle, Lemuun sekä Taivasaloon. Nuoremman kirkkosukupolven aikana (vuodesta 1480) rakennettiin kirkot Laitilaan, Maskuun, Ruskoon, Pertteliin, sekä Rymättylään. Maunu Tavast siirsi birgittalaissääntökunnan munkkeja ja nunnia Vadstenasta Turun hiippakuntaan ja rakennutti heille luostarin Naantaliin. Naantalin birgittalaisluostarista tuli omavarainen 1462 ja Naantalin kirkko rakentui luostarinkirkoksi.

Luterilainen aika Uskonpuhdistuksen myötä Kuusiston piispanlinna revittiin ja sen alainen lääni peruutettiin kruunulle. Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaossa Varsinais-Suomen alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen. 1600-luvun lopulla radikaalipietismiä esiintyi Varsinais-Suomessa Lars Ulstadiuksen ja Petter Schaeferin toiminnan kautta. 1700-luvun alussa Piikkiössä vaikutti hallelaisen pietismin edustaja Iisak Laurbecchius. Valistuskaudella Varsinais-Suomen alueella vaikutti kansanvalistaja ja raamatunkääntäjä Antti Lizelius.

Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut separatistinen liike alkoi vaikuttaa ensin Liisa Erkintyttären herätyksen kautta Kalannissa ja sittemmin rukoilevaisena kansanherätyksenä Abraham Achreniuksen kautta, joka oli ollut mukana Ähtävän herätyksessä. Kansanherätys puhkesi Varsinais-Suomessa 1750-luvun puolivälissä. Rukoilevaista liikettä edelsi myös 1800-luvun vaihteen hyppyherätys. Herrnhutilaisuus vaikutti Varsinais-Suomessa Taivassalon alueella 1800-vuosikymmenen alusta lähtien Elias Laguksen toiminnan kautta. Herännäisestä herätysliikkeestä erkaantui vuonna 1843 Fredrik Gabriel Hedbergin johtama evankelinen herätysliike, joka virisi evankeliseksi herätykseksi Pöytyän ympäristössä.

Uskonnollisen vapauden aika Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Evankelinen herätysliike kasvoi laajaksi kansanliikkeeksi 1870-luvulta lähtien. Lestadiolaisuus puolestaan saapui Varsinais-Suomen alueelle pääosin 1880- ja 1890-luvun aikana, jolloin se sai vaikutusvaltaa pääasiassa Pöytyän–Loimaan ympäristössä.

Baptismi alkoi vaikuttaa 1880-luvulla alueellisesti Salon alueella, jonne perustettiin 1900-luvun alussa Mathildedalin baptistiseurakunta. Myöhemmin baptistien toiminta keskittyi Saloon. Salossa baptistit ja vapaakirkolliset liittyivät myöhemmin helluntaiherätykseen.

Turun seudusta muodostui 1920-luvulla adventismin vahvin alue. Turun ympäristössä huomattavin adventistien kannatus oli Merimaskussa, minkä lisäksi adventistinen ryhmä toimi myös Salossa.

Protestantismi Luterilaisuus

Evankelis-luterilainen kirkko Varsinais-Suomessa toimii kaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntaa: Turun arkkihiippakunta ja ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Turun arkkihiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluvat Kaarinan seurakunta ja Piikkiön seurakunta. Itäisessä Varsinais-Suomessa toimivaan Paimion rovastikuntaan kuuluvat Liedon seurakunta, Loimaan seurakunta, Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta, Martinkosken seurakunta, Paimion seurakunta, Pöytyän seurakunta, Salon seurakunta sekä Someron seurakunta.

Varsinais-Suomen länsiosassa toimivaan Nousiaisten rovastikuntaan kuuluvat Kustavin seurakunta, Laitilan seurakunta, Maskun seurakunta, Mynämäen seurakunta, Merimaskun seurakunta, Naantalin seurakunta, Rymättylän seurakunta, Nousiaisten seurakunta, Pyhärannan seurakunta, Raision seurakunta, Ruskon seurakunta, Taivassalon seurakunta, Uudenkaupungin seurakunta sekä Vehmaan seurakunta. Porvoon hiippakunnan alaiseen Turunmaan rovastikuntaan kuuluvat Kemiönsaaren seurakunta sekä Länsi-Turunmaan ruotsalainen seurakunta.

Herätysliikkeet Varsinais-Suomi on evankelisen herätysliikkeen synnyinseutua ja siitä lähtien liike on ainoana hallinnut varsinaissuomalaista seurakuntaelämää. Voimakkainta evankelisuus on Loimaan ympäristössä ja Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Myös liikkeen suhteellinen kannatusosuus on huomattava. Ruotsinkieliset kannattajaryhmät saariston ruotsalaisalueilla ovat verrattain pieniä. Evankelisen herätysliikkeen piirissä Loimaalla toimii yksityinen Loimaan evankelinen kansanopisto. Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuoneet Loimaan Niinijoella, Marttilassa sekä Pöytyän Kumilassa.

Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä Varsinais-Suomessa toimivat Forssa-Loimaan rauhanyhdistys sekä Salon seudun rauhanyhdistys. Turun rauhanyhdistyksen toimitalo sijaitsee Kaarinassa. Esikoislestadiolaisilla on toimitalo Pöytyällä. Herännäisten Herättäjä-yhdistyksellä on paikallisosasto Salossa. Varsinais-Suomen Kansanlähetys järjestää toimintaa muun muassa Salossa ja Laitilassa.

Rukoilevaisuutta edustavalla Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksellä on toimintaa Laitilassa.

Muut luterilaiset kirkot Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Laitilassa, Loimaalla ja Salossa.

Suomen evankelisluterilaisella seurakuntaliitolla on Marttilassa Marttilan itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta, joka järjestää jumalanpalveluksia Marttilassa ja Loimaalla.

Vapaakirkollisuus

Varsinais-Suomessa toimii kuusi suomenkieliseen Suomen Vapaakirkkoon kuuluvaa ja yksi ruotsinkieliseen Missionskyrkan i Finland-kirkkokuntaan kuuluvaa vapaaseurakuntaa. Turun jälkeen merkittävin vapaaseurakunta on Raision vapaaseurakunta. Lisäksi vapaaseurakunnnat ovat myös Paraisilla, Salossa, Loimaalla ja Uudessakaupungissa.

Vapaakirkollisuus sai 1900-luvun vaihteesta lähtien kannatusta Turun pohjoispuolen pitäjissä sekä itäisellä alueella. Suurimmat yhteisöt toimivat Turussa, minkä lisäksi 1900-luvun ensimmäisellä perustettiin perustettiin seurakunnat Kemiönsaaren Skinnarvikiin ja Saloon. Salossa vapaakirkolliset liittyivät myöhemmin helluntaiherätykseen.

Helluntaiherätys right|thumb|Salon helluntaiseurakunnan kirkko.