thumb|Maria Burgundin herttuatar, Michael Pacher n. 1490.|282x282pxMaria (ransk. Marie de Bourgogne), lisänimeltään Rikas; (13. helmikuuta 1457 Coudenbergin linna Bryssel, Brabant, Burgundin Alankomaat – 27. maaliskuuta 1482 Wijnendalen linna, Flanderi) oli Burgundin herttuatar suo jure eli omalla oikeudellaan.

Suku Marian vanhemmat olivat Burgundin herttua Kaarle Rohkea ja tämän toinen puoliso Charolais'n kreivitär Isabella de Bourbon (n. 1434–1465), joiden ainoa lapsi hän oli. Kaarle Rohkea kaatui Nancyn piirityksessä 5. tammikuuta 1477. Maria peri isänsä Burgundin herttuakunnan sekä Burgundin Alankomaat 19-vuotiaana. Hänen äitipuolensa ja tätinsä, leskiherttuatar Margareta Yorkilainen (1446–1503) toimi hänen ja hänen lastensa kasvattajana.

Hänellä oli omaisuutensa vuoksi runsaasti kosijoita viisivuotiaasta lähtien, kuten tuleva Aragonian kuningas Ferdinand II Katolilainen, Kaarle VII:n poika Berryn herttua Kaarle, tuleva Kaarle VIII, Lothringenin herttua Nicolas I ja englantilainen Clarencen herttua George Plantagenet. pienoiskuva|261x261px|Burgundin maitten jako Ranskan kuningaskunnan ja Habsburgien kesken vuosina 1477–1493.pienoiskuva|200x200px|Marian kosijoitten lähettiläitä Kaarle Rohkean hovissa. Miniatyyrikuva teoksesssa Miniature des Mémoires de Philippe de Commyne, Ètienne Colaudin piiri n. 1518–1524. Avioliitto ja lapset Marian puoliso oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maksimilian I. Silloinen arkkiherttua 17-vuotias Maksimilian ja 19-vuotias Maria kihlattiin vuonna 1476 ja vihittiin Gentissä 18. elokuuta 1477. Avioliitto esti suuren osan Burgundin maista hajoamasta, mutta muutti myös hallitsijasuvun Valois'sta Habsburgiksi. Burgundin herttuakunnasta tuli pian Ranskan omaisuutta. Tämä oli käännekohta Euroopan valtapolitiikassa, joka johti Ranskan ja Habsburgien väliseen kilpailuun, joka kesti vuosisatoja.Graves, M. A. R.: The Parliaments of Early Modern Europe: 1400 - 1700. Routledge 6.6.2014. ss. 43–44. .

Kun heillä oli aikaa, nuoripari harrasti tanssimista, metsästystä, musiikkia ja lemmikkieläimiä. Maria yritti opettaa Maksimilianille luistelua, joka oli tälle vaikeaa. He lukivat romansseja yhdessä.Abernethy, Susan: "Mary, Duchess of Burgundy". Medievalists.net. 17.1.2014 Pian häiden jälkeen Maria toi metsästyshaukkoja heidän makuuhuoneeseensa, jonka he jakoivat sen sijaan, että asuivat erillisissä asunnoissa ja jossa oli jo koira. Maria imetti itse lapsensa, määräsi ruokalistat ja ruokaili dijonilaisten kauppiaiden kanssa. Maria kannusti aviomiestään turnajaisissa, joissa tämä osoittautui loistavaksi kilpailijaksi, ei vain voimassa, vaan jolla oli myös ylelliset varusteet, ratsut, asusteet ja koristeet. Aluksi he puhuivat keskenään latinaa, koska Maksimilian ei osannut puhua ranskaa.

Heidän poikansa oli Kastilian kuningas Filip I Komea ja tyttärensä Espanjan Alankomaiden käskynhaltija, Savoijin herttuatar Margareta Itävaltalainen. Joittenkin tietojen mukaan heillä oli myös vuonna 1481 syntynyt poika Frans Itävaltalainen, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. pienoiskuva|200x200px|Maria Burgundilainen ratsailla metsästyshaukkansa kanssa, mitali lyöty vuonna 1477. pienoiskuva|200x200px|Kaksoisbriquet, lyöty Flanderissa vuonna 1478 Maria Burgundilaisen hallituskaudella.Marialle ja Maksimilianille syntyi kolme lasta:

Filip I Komea (22. heinäkuuta 1478 – 25. syyskuuta 1506), seurasi äitiään Burgundin herttua Filip IV:nä, avioitui 1496 Johanna Kastilialaisen kanssa, joka oli Aragonian kuningas Ferdinand II:n ja Kastilian kuningatar Isabella I:n toiseksi vanhin tytär. Puolisonsa avulla hänestä tuli Kastilian kuningas Filip I. Margareta Itävaltalainen (10. tammikuuta 1480 – 1. joulukuuta 1530), avioitui 1497 Asturian ruhtinas Juanin (1478–1497) kanssa, joka oli Aragonian kuningas Ferdinand II:n ja Kastilian kuningatar Isabella I:n vanhin poika ja perillinen. Avioitui toisen kerran 1501 Savoijin herttua Filibert II:n (1480–1504) kanssa. Molemmat liitot olivat lapsettomia. Margareta toimi veljensä käskynhaltijana Espanjan Alankomaissa 1507–1530. Franz tai François (2. syyskuuta 1481 – 26. joulukuuta 1481), kuoli muutaman kuukauden ikäisenä

Herttuatar Arkkiherttua Maksimilianin rinnalla herttuatar Marian asema vahvistui poliittisesti ja sotilaallisesti. Vaikka tällä ei ollut rahaa eikä armeijaa, ei keisarikunnan tukea eikä aikaisempaa hallintokokemusta, hänen pätevyytensä sotilasasioissa ja hänen arvovaltansa keisari Fredrik III:n poikana lisäsivät valtakunnan vakautta. Maksimilian otti hoitaakseen sotatoimet, jotka koskivat sekä sotilaallisia että taloudellisia yksityiskohtia.

Avioliitossa Maria säilytti poliittisen etuasemansa. Hänen alamaisensa tarkastelivat ulkomaalaista Maksimiliania ja tämän sotilaallisia tavoitteita epäilevästi. He pelkäsivät, että tämä pitkittäisi sotaa Burgundin herttuakunnan takaisinsaamiseksiTracy, James D.: Emperor Charles V, Impresario of War: Campaign Strategy, International Finance, and Domestic Politics. Cambridge University Press, 14.11.2002. s. 71. . ja että uudet sotamenestykset rohkaisisivat tätä ja tekisivät hänestä appensa kaltaisen, uuden Kaarle Rohkean, jonka sotaisa perintö oli heille vastenmielinen. Hovissa oleskelleen diplomaatin ja kirjoittaja Philippe de Commines'n (1447–1511) mukaan Maksimilian oli liian nuori ja vieraassa maassa, "erittäin puutteellisesti kasvatettu" eikä hänellä siten ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten valtion asioita pitäisi hoitaa.Fried, Johannes: The Middle Ages. Harvard University Press, 13.1.2105. s 501. . vasen|pienoiskuva|200x200px|Lapset Filip Komea 16-vuotiaana ja Margareta Itävaltalainen 14-vuotiaana, joista tuli Alankomaiden valtionhoitaja. Pieter van Coninxloo (attr.) n. 1494. Maria ja leskiherttuatar Margareta Yorkilainen yrittivät opettaa Maksimilianille ranskaa ja hollantia, mutta hän osoittautui laiskaksi oppilaaksi. Maria seurasi Maksimiliania tämän monilla matkoilla, toimien puskurina saksankielisen prinssin ja heidän alamaistensa välillä. Heidän avioliittonsa oli onnellinen, mutta silti Maksimilianilla oli sen aikana lapsi sotaretkellään Den Boschissa tapaamansa lesken kanssa, joka syntyi vuonna 1482. pienoiskuva|Cranenburgin talo Bruggessa oli Marian ja Maksimilianin suosikkiasunto, jonka lähellä aviomies järjesti turnajaisia. Postikortti n. 1905. Kauneutensa, perintönsä ja tuomansa kunnian lisäksi Maria vastasi Maksimilianin naisihannetta: henkevä "Grand dame", joka seisoi hänen vierellään hallitsijana. Tyttärelleen Margaretelle hän kuvaili tämän äitiä: "hänen silmissään loisti voima (saks. Kraft), joka ylitti kaikki muut naiset."Wiesflecker, Hermann: Maximilian I.: die Fundamente des habsburgischen Weltreiches. Verlag für Geschichte und Politik, 1991. . S. 356Manfred, Corrine: "Maximilian – Der letzte Ritter" . Zweites Deutsches Fernsehen (ZDF) 2017. Arkistoitu 1.11.2021.

Marian setä Adolf Cleveläinen, Ravensteinin herra järjesti maaliskuussa 1482 haukkametsästyksen Wijnendalen linnansa lähellä olevassa metsässä. Maria rakasti ratsastamista ja metsästi aviomiehensä Maksimilianin ja hovin ritarien kanssa, kun hänen hevosensa kompastui, heitti hänet ojaan ja kaatui sitten hänen päälleen murtaen hänen selkänsä.Jansen, S. : The Monstrous Regiment of Women: Female Rulers in Early Modern Europe. Springer, 17.10.2002, s. 81. . pienoiskuva|299x299px|Kuoleman takaa-ajama Burgundin herttuatar Maria metsällä. Kaksi miehistä yrittää paeta, kun taas toinen, todennäköisesti Maksimilian, viittoo Mariaa seuraamaan itseään, mitä tämä ei huomaa. Marian ja Maksimilianin tuntien kirja (rukouskirja), 1480–1482 Berliini. Huomaa alaoikealla kaksi vinttikoiraa, todennäköisesti englanninvinttikoiria. Aviomies Maksimilian oli järkyttynyt. Maria oli alun perin salannut vammansa laajuuden rauhoitellakseen tätä. Kun Maksimilian jatkoi hallitsematonta suremistaan, Marian täytyi pakottaa hänet ulos huoneestaan, jotta hän voisi keskustella valtion asioista aatelistensa kanssa. Hän pyysi näitä pitämään uskollisuusvalansa hänelle ja lapsilleen. Maksimilian ei ollut läsnä, kun hän lausui viimeiset sanansa.Costello, Louisa Stuart: Memoirs of Mary, the Young Duchess of Burgundy, and Her Contemporaries. R. Bentley 1853. s. 388.

Burgundin herttuatar Maria kuoli 25-vuotiaana useita viikkoja myöhemmin 27. maaliskuuta 1482 sisäisiin vammoihin, tehtyään sitä ennen yksityiskohtaisen testamentin. Hänet haudattiin Neitsyt Marian kirkkoon Bruggessa 3. huhtikuuta 1482. Hän oli kuollessaan raskaana.

Perintö Konkurssiin joutunut hovi kunnioitti herttuatar Mariaa upeilla hautajaisilla, jotka kustannettiin kun Maksimilian sulatutti hopeaesineitä tilaisuuden maksamista varten.Haemers, Jelle: De strijd om het regentschap over Filips de Schone : opstand, facties en geweld in Brugge, Gent en Ieper (1482-1488) (PDF). Gent 2014. s. 63. .

Kaksivuotias tytär Margareta Itävaltalainen lähetettiin turhaan Ranskaan avioitumaan dauphinin kanssa, Marian yrittäessään miellyttää Ludvig XI:tä ja saada tämä olemaan hyökkäämättä omistamilleen alueille.

Historioitsija Olga Karaskova on kuvaillut Mariaa näin:

"Burgundin Maria näyttää olleen hallitsijana melko non-sequitur-aihe tutkimukselle, koska tutkijat usein sivuuttavat hänen lyhyen hallituskautensa, joka oli häntä tärkeämpien, sotaisan isän Kaarle Rohkean ja mahtavan puoliso Maksimilianin välissä. Hän on hieman epätarkka hahmo tilassa, jota rajoittaa kaksi vastakkaista käsitystä hänestä: kokematon ja heikko herttuatar, pelkkä pelinappula suuressa poliittisessa pelissä Ranskan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan välillä sekä määrätietoinen nuori prinsessa, joka tiesi mitä halusi ja onnistui sanelemaan tahtonsa, sekä elämäkertureittensa ylistämä. Herttuatar Maria pysyy yleensä edelleen lähisukulaistensa varjossa huolimatta monista Burgundin herttuakuntaa koskevista julkaisuista."Karaskova, Olga: "Ung dressoir de cinq degrez": Mary of Burgundy and the construction of the image of the female ruler. Teoksessa: Dresvina, Juliana; & Sparks, Nicholas (toim.): Authority and Gender in Medieval and Renaissance Chronicles. Cambridge Scholars Publishing, 18.12.2012. s. 318. .

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Burgundin herttuat Luokka:Flanderin kreivit Luokka:Ranskalaiset herttuattaret Luokka:Vuonna 1457 syntyneet Luokka:Vuonna 1482 kuolleet