Berdjanskin satama, virallisesti Berdjanskin kaupallinen merisatama (), on yleinen kaupallinen merisatama Berdjanskinlahden koillisosassa Asovanmeren rannikolla Berdjanskissa, Zaporižžjan alueella, Ukrainassa.
Satama on luokiteltu pieneksi satamaksi ja on Zaporižžjan alueen ainoa meriliikenteeseen soveltuva satama. Sinne on maantieyhteys Eurooppatietä E58 pitkin.
Berdjansk on ollut Venäjän miehittämä 27. helmikuuta 2022 lähtien.
Omistus ja hallinta Valtionyhtiö ”Berdjanskin kaupallinen merisatama” oli Ukrainan valtion omistama kaupallinen matkustaja-, rahti- ja meriliikenneyritys sekä tavarankäsittelykeskus. Ennen Venäjän hyökkäystä se toimi Ukrainan infrastruktuuriministeriön alaisuudessa.
Ukrainan julkisen yleisradioyhtiön Suspilne Zaporižžjan ja riippumattoman Sudovoi Reporter -sivuston mukaan sataman huhtikuussa 2022 virkaatekeväksi johtajaksi ryhtynyt Vladimir Stelmatšenko luovutti yhtiön omaisuuden Venäjän miehitysjoukoille.
Tämän jälkeen venäläinen laivanrakennus- ja merenkulkualan portaali korabel.ru raportoi, että Zaporižžjan alueen Venäjän asettaman sotilas-siviilihallinnon asetuksella 1. kesäkuuta 2022 Asovanmeri julistettiin Venäjän federaation sisämereksi. Samalla Berdjanskiin perustettiin Venäjän federaation omistama yritys nimeltä ”Berdjanskin kaupallinen merisatama”, jonka johtajaksi nimitettiin Vladimir Stelmatšenko.
Portaalin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti 3. kesäkuuta 2022, että Berdjanskin ja Mariupolin satamat ovat Venäjän hallinnassa ja että Venäjä on valmis varmistamaan niiden kautta tapahtuvan viennin, mukaan lukien ukrainalaisen viljan viennin.
Syyskuun 19. päivänä 2023 venäläinen Marine News of Russia -sivusto kertoi, että Venäjän meri- ja jokiliikenteen virasto Rosmorretšflot sekä Zaporižžjan alueen sotilas-siviilihallinnon liikenne- ja infrastruktuurivirasto olivat laatineet luettelon Berdjanskin sataman kiinteistökohteista, jotka oli tarkoitus luokitella Venäjän federaation omaisuudeksi.
Samassa yhteydessä ilmoitettiin, että Venäjän liittovaltion budjetista oli tarkoitus osoittaa noin 5,8 miljardia ruplaa Mariupolin ja Berdjanskin satamien kunnostamiseen vuosina 2023–2025.
Vuodesta 2022 lähtien Berdjanskin satama on ollut Venäjän miehityshallinnon hallinnassa, vaikka Ukraina ja kansainvälinen yhteisö pitävät aluetta edelleen osana Ukrainan valtiota.
Sataman historia Ukrainan eteläisten, viljelykseltään erittäin tuottavien alueiden viljantuotannon ja -kaupan nopea kasvu loi 1800-luvun alussa tarpeen vientisatamalle Asovanmeren pohjoisrannikolle. Ensimmäisenä hankkeen strategisen merkityksen ymmärsi Odessan kehityksen käynnistäjä ja Novorossijan alueen kenraalikuvernööri, herttua de Richelieu, Asovanmeren satamarakennushankkeen yhteydessä.
Varsinainen päätös laiturin rakentamisesta tehtiin kuitenkin vasta viisi vuotta myöhemmin, kun 3. lokakuuta 1817 kreivi Orlov-Denisovin pyynnöstä hyväksyttiin hanke laiturin rakentamiseksi Obytitšnan jokisuulle. Pian kävi ilmi, että valittu paikka oli satamakäyttöön huonosti soveltuva. Tämän vuoksi kreivi Mihail Vorontsov määräsi syksyllä 1824 laivaston kapteeni Nikolai Kritskyn johtaman retkikunnan etsimään vaihtoehtoista sijaintia. Retkikunnan 20. helmikuuta 1825 päivätyssä raportissa todettiin, että Berdjanskin kynnään juurelle perustettava laituri vastaisi laadultaan Sevastopolin sataman vastaavia rakenteita.
Satamaa varten myönnettiin maata 3. marraskuuta 1827. Urakoitsijana toimi Berdjanskin pormestariksi noussut N. S. Kobozev. Rakennustyöt kestivät viisi vuotta, ja laituri vihittiin käyttöön 1. heinäkuuta 1830. Toinen satamarakennus valmistui vuonna 1835, ja vuonna 1836 satama oli lopullisesti valmis. Samana vuonna satamaan saapui ensimmäinen ulkomainen alus. Vuonna 1841 Berdjanskille myönnettiin kaupungin asema ja erioikeudet, ja 24. maaliskuuta 1852 päätettiin yhdistää satamapäällikön ja kaupunginjohtajan virat. pienoiskuva|Berdjanskin satama. Vuonna 1859 laituria pidennettiin. Sataman toimintaa vaikeuttivat matala vesialue ja etelätuulten hallitsevuus. Matalaa vettä torjuttiin vuosittaisilla ruoppaustöillä ja laiturien pidentämisellä. Tuuliolosuhteisiin vastattiin aloittamalla Krimin sodan jälkeisten kunnostustöiden päätyttyä vuonna 1862 650 metriä pitkän aallonmurtajan rakentaminen. Aallonmurtajan suunnitteli insinööri Robert Petrovitš Dezen.
Vuonna 1869 perustettiin satamalaivasto. Vuosina 1894–1898 toteutettiin laaja kunnostushanke, jonka yhteydessä rakennettiin 256 metriä pitkä rantapengerrys, kapeita ja leveitä aallonmurtajia sekä ruopattiin merenpohjaa 3,7 metrin syvyyteen. Mutta tämä ei ollut tarpeeksi, koska suuret laivat eivät edelleen päässeet satamaan. Vuonna 1899 Nobelin veljesten Branobel-yhtiö avasi satamaan öljyvaraston polttoaineiden ja voiteluaineiden varastointia varten. Vuosien 1904–1905 ruoppaustöissä väylän syvyys saatiin kasvatettua 5,6 metriin.
Vuoteen 1910 mennessä satama saavutti historiansa suurimman rahtiliikevaihdon. Vuonna 1914 satamaan perustettiin omat korjaus- ja konepajat. Vuoden 1913 katovuosi ja ensimmäinen maailmansota kuitenkin romahduttivat ulkomaankaupan, ja sataman rahtivaihto laski lähes kahdeksasosaan aiemmasta. Vuoden 1915 loppuun mennessä satamassa oli enää noin 250 työpaikkaa.
Satama tuhoutui kahdesti: Venäjän sisällissodan aikana vuosina 1917–1922 sekä toisen maailmansodan aikana. Sisällissodan aikana sataman toiminta keskeytyi lähes kokonaan, ja sen kautta evakuoitiin vuoroin bolševikkeja ja valkokaartilaisia. Huhtikuussa 1918 Mustanmeren laivaston merimiesosasto pommitti satamaa, ja myöhemmin samana vuonna sitä vaurioittivat itävaltalais-saksalaiset joukot. Vuonna 1919 satamaa ja kaupunkia tulitti kahdesti englantilais-ranskalainen laivue.
Menetetyn kapasiteetin palauttaminen alkoi vuonna 1924, jolloin rakennettiin kahden kilometrin pituinen rautatieyhteys ja 60 metrin laiturilinja. Natsi-Saksan joukot miehittivät Berdjanskin satamineen 7. lokakuuta 1941. Miehityksen päättymisen jälkeen vuonna 1943 suuri osa rakennuksista jouduttiin jälleenrakentamaan. Ensimmäinen alus saapui satamaan 3. kesäkuuta 1946. Neuvostoliiton aikana Berdjanskin satama toimi Zaporižžjan alueen kaivos-, metallurgian-, koneenrakennus- ja maataloustuotannon päävientisatamana. Vuonna 1980 sataman liikevaihtoa kasvattivat uudet tuotantotilat ja kymmenennen laiturin valmistuminen. pienoiskuva|Ukrainalainen isku tuhosi venäläisen Saratov -maihinnousualuksen vuonna 2022 Berdjanskin sataman lähellä.
2000-luku Neuvostoliiton hajoaminen johti sataman vakavaan kriisiin. 2000-luvun alussa satamassa työskenteli yli 2 000 henkilöä, ja vuosittain käsiteltiin noin 3,5 miljoonaa tonnia lastia. Yksityisen pääoman saanti paransi tilannetta, ja 2000-luvun puoliväliin mennessä rahtimäärä nousi 2,5 miljoonaan tonniin.
Venäjän ja Ukrainan sodan alkamisen jälkeen satama kasvoi vielä lyhytaikaisesti: vuonna 2015 käsiteltiin 4,29 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 3,46 miljoonaa tonnia rahtia. Jälkimmäinen vastasi lähes sataman suunnittelukapasiteettia. Vuosina 2014–2017 satama palkittiin Berdjanskin kaupungin järjestämässä ”Paras työnantaja” -kilpailussa yli 1 000 työntekijää työllistävien yritysten sarjassa. Tilanne heikkeni Krimin sillan rakentamisen alettua vuonna 2016. Vuonna 2017 henkilöstömäärä vakiintui noin 1 200 työntekijään, ja rahtimäärä jäi 1,4 miljoonaan tonniin, mikä vastasi vain 56 prosenttia vuosisuunnitelmasta.
Vuonna 2018 Venäjän ja Ukrainan välinen vastakkainasettelu kärjistyi Asovanmerellä. Venäjän turvallisuusjoukot alkoivat pidättää ja tarkastaa Kertšinsalmen kautta kulkevia aluksia. Luvan odottaminen läpi Kertšinsalmen kulkua varten johti laivamatkan viivästymisiin määränpäähän, laivavirran vähenemiseen ja merkittäviin taloudellisiin tappioihin alueen yrityksille, joilla väheni halu asioida näissä satamissa. Heinäkuun 12. päivään mennessä oli pidätetty noin 100 ukrainalaista alusta, ja metallituotemarkkinoiden tilannetta ennakoiva Metinvest alkoi ohjata rahtia muihin satamiin.
Krimin silta rajoitti myös navigointia: alusten pituus ei saanut ylittää 160 metriä, leveys 31 metriä ja alikulkukorkeus 33 metriä, mikä esti Panama-luokan alusten liikennöinnin, joiden osuus Ukrainan sataman rahtiliikennevaiuhdosta oli noin 20 prosenttia. Tämän seurauksena Berdjanskin sataman rahtimäärä laski vuonna 2018 889 700 tonniin.
Vuoden 2019 lopussa rahtimäärä oli enää 532 300 tonnia, ja henkilöstöä oli 940. Vuonna 2020 käsiteltiin 707 400 tonnia ja työntekijöitä oli 831. Vuodelle 2021 ennustettiin 920 000 tonnia, mutta henkilöstöä päätettiin vähentää 616 henkilöön.
Venäjän miehityksen jälkeen vuonna 2022 perustettu uusi venäläinen satamayritys kunnosti osan infrastruktuurista, lastauslaitteista ja varastoista. Maaliskuun 15. päivänä 2022 satamaa alettiin käyttää myös sotilastukikohtana. Vuonna 2023 satamassa käsiteltiin noin 244 000 – 250 000 tonnia maataloustuotteita, ja vuonna 2024 satamassa työskenteli enää noin 300 henkilöä.
Sataman kuvaus Berdjanskin satama-alueen pinta-ala on 34,7 hehtaaria. Satama koostuu kaupunkiin johtavasta ulkoväylästä, lähestymisväylästä sekä kahdesta satama-altaasta, läntisestä ja itäisestä, joita suojaa aallonmurtaja. Ulkoväylän pinta-ala on 3 589,5 hehtaaria. Lähestymisväylä on 20 kilometriä pitkä, 90 metriä leveä ja 8,55 metriä syvä, ja sen pinta-ala on 225,46 hehtaaria. Sataman ankkurointi- ja operointisyvyys sekä lastilaitureilla että öljyterminaalilla on 7,1—9,1 metriä, ja koko satama-alueen keskimääräinen syvyys on 8,4 metriä.
Satamassa on tuotantoaluetta yhteeensä noin 275 000 neliömetriä. Varastotiloja on 12, yhteispinta-alaltaan noin 110 000–110 800 neliömetriä, joista katettua tilaa on noin 13 000–13 100 ja kattamatonta noin 97 700 neliömetriä. Berdjanskin satamassa on yhdeksän kaupallista laituripaikkaa sekä yksi teknologinen kelluva laituri. Lisäksi yksi laituri on tarkoitettu kalastusaluksille. Laiturien yhteenlaskettu pituus on noin 1,7 kilometriä. Kaikille laitureille on tie- ja rautatieyhteys, ja keskeiset laiturialueet on suojattu aallonmurtajalla. Sataman kiinnityspaikat soveltuvat aluksille, joiden suurin sallittu syväys on 7,9 metriä ja pituus enintään 220 metriä.
Berdjanskin merisatama on toiminut matkustaja- ja tavaraliikenteen keskuksena ja tarjoaa vienti-, tuonti-, kauttakulku- ja kabotaasikuljetuksiin liittyviä lastinkäsittelypalveluja. Sataman kautta on käsitelty yleislastia, kuten laitteita, metallituotteita, viljaa ja elintarvikkeita, sekä irtolasteja, muun muassa hiiltä, koksia, kemikaaleja, rakennusmateriaaleja ja kevyitä öljytuotteita. Satamassa on lisäksi suoritettu ajoneuvojen ja vaunujen kokoonpanoa ja kuljetusta sekä tarjottu varastointi- ja lastinkiinnityspalveluja. Hiilen käsittely tapahtui laitureilla 5 sekä 7–9, mutta Krimin liittämisen Venäjään vuonna 2014 jälkeen hiilen ja koksin käsittely satamassa pääosin keskeytyi.
Satamassa on oma öljyterminaali, joka on suunniteltu teollisuusöljyjen ja kevyiden öljytuotteiden jälleenlaivaukseen, kun tuotteiden leimahduspiste on vähintään +61 °C. Näitä lasteja kuljettavien säiliöalusten käsittely tapahtuu erikoisterminaalin nro 7 alueella. Jälleenlaivauskompleksi pystyy käsittelemään samanaikaisesti 4–8 säiliötä. Sataman kokonaiskapasiteetti on noin 600 000 tonnia rahtia vuodessa.
Sataman kalustoon kuuluu kaksi merihinaajaa ja kolme satamahinaajaa, luotsi- ja ratsiavene, painolastiveden käsittelylaitteisto sekä pilssi- ja öljyjätevesien keräysjärjestelmä. Lisäksi käytössä on 140 tonnin kuivalastialus, 16 tonnin nostokapasiteetin omaava itseliikkuva kelluva nosturi, 35 pukkinosturia, viljaelevaattorikompleksi, itseliikkuva proomu Birsk sekä matkustaja-alus General Kungurtsev.
Berdjanskin satama on avoinna liikenteelle ympäri vuoden. Satamaa palvelevilla rautatiealueilla on käytössä laaja valikoima erikoislaitteita, mukaan lukien eri käyttötarkoituksiin soveltuvia aluksia, portaalinostureita ja teknisiä ajoneuvoja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Berdjanskin piiri Luokka:Ukrainalaiset yritykset Luokka:Asovanmeri Luokka:Mustanmeren satamat