right|thumb|Porvoon tuomiokirkko on Porvoon hiippakunnan maamerkki. Uudenmaan uskonnollista elämää hallitsee edelleen evankelis-luterilainen kirkko, vaikka maakunta on Suomen uskonnollisesti monimuotoisimpia ja sekularisoituneimpia alueita. Uudellamaalla kirkkoon kuuluminen on etenkin pääkaupunkiseudulla selvästi maan keskiarvoa alempaa, mutta maakunnan pienemmissä kunnissa evankelis-luterilaisen kirkon asema on yhä vahva. Maakunta jakautuu usean luterilaisen hiippakunnan alueelle: Uudenmaan suomenkieliset seurakunnat kuuluvat pääosin Helsingin ja Espoon hiippakuntiin, kun taas ruotsinkieliset seurakunnat kuuluvat Porvoon hiippakuntaan. Uudenmaan erityispiirteenä on vanha kaksikielinen kirkollinen perinne sekä pääkaupunkiseudun vaikutuksesta kasvanut uskonnollinen monimuotoisuus.

Tilastot Maantieteellinen uskonnollinen jakauma Uudenmaan uskonnollinen rakenne poikkeaa selvästi koko Suomen keskiarvosta. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 49,6 % väestöstä, mikä on selvästi alle maan keskitason (61,2 %). Samalla uskontokuntiin kuulumattomien osuus on 46,5 %, eli huomattavasti koko maata korkeampi. Muihin uskontokuntiin kuuluvien osuus, 3,8 %, on myös maan keskiarvoa suurempi. Maakunta edustaa Suomen selvästi sekularisoituneinta ja uskonnollisesti monimuotoisinta aluetta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen on selvästi yleisempää kuin koko maakunnan tasolla.

Kaupunkimaisissa kunnissa uskonnollinen sitoutumattomuus on korostuneinta. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 48,3 % väestöstä, ja uskontokuntiin kuulumattomia on 47,7 %. Helsingin ja Vantaan kaltaisissa suurissa kaupungeissa kirkkoon kuuluu vain 44 %, ja kuulumattomien osuus ylittää 50 %. Toisaalta pienemmissä kaupunkimaisissa kunnissa, kuten Kauniaisissa tai Lohjalla, kirkkoon kuuluminen on vielä selvästi yleisempää (noin 60–63 %).

Taajaan asutuissa kunnissa uskonnollinen rakenne poikkeaa selvästi kaupunkimaisista kunnista perinteisempään suuntaan. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 64,4 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 33,8 %. Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin edelleen näkyviä: Loviisassa ja Raaseporissa kirkkoon kuuluminen on korkeampaa (66–67 %) kun taas Vihti ja Karkkila sijoittuvat lähelle valtakunnallista keskiarvoa.

Maaseutumaisissa kunnissa uskonnollinen rakenne on edelleen selvästi perinteisempi. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 65,0 % väestöstä, ja uskontokuntiin kuulumattomia on 33,1 %. Myrskylässä ja Askolassa kirkkoon kuuluu lähes 70 % väestöstä. Poikkeuksena Siuntio, jossa kirkkoon kuuluminen on matalampaa (59,6 %) ja kuulumattomuus korkeampaa (38,0 %).

+ Uskontokuntiin kuuluminen Uudellamaalla kunnittain (2025) Kunta Ev. Lut. Muut uskonnot Usk. kuulumattomat Uusimaa 49,6 % 3,8 % 46,5 % Kaupunkimaiset kunnat 48,3 % 4,0 % 47,7 % Espoo 47,6 % 4,0 % 48,5 % Hanko 60,7 % 2,8 % 36,6 % Helsinki 44,0 % 4,6 % 51,3 % Hyvinkää 60,6 % 2,4 % 37,1 % Järvenpää 57,4 % 3,0 % 39,6 % Kauniainen 62,6 % 2,4 % 35,0 % Kerava 51,4 % 3,6 % 44,9 % Kirkkonummi 57,2 % 2,5 % 40,3 % Lohja 62,7 % 2,0 % 35,3 % Nurmijärvi 62,0 % 2,3 % 35,7 % Porvoo 62,4 % 2,3 % 35,3 % Tuusula 60,1 % 2,4 % 37,5 % Vantaa 44,0 % 4,7 % 51,4 % Taajaan asutut kunnat 64,4 % 1,8 % 33,8 % Karkkila 61,9 % 1,6 % 36,5 % Loviisa 66,7 % 1,5 % 31,8 % Mäntsälä 66,4 % 1,8 % 31,7 % Raasepori 66,4 % 1,4 % 32,2 % Sipoo 62,9 % 2,1 % 35,0 % Vihti 61,8 % 2,3 % 35,9 % Maaseutumaiset kunnat 65,0 % 1,9 % 33,1 % Askola 68,8 % 1,6 % 29,6 % Inkoo 64,6 % 2,1 % 33,3 % Lapinjärvi 66,7 % 1,3 % 32,1 % Myrskylä 69,2 % 1,4 % 29,4 % Pornainen 65,5 % 1,8 % 32,6 % Pukkila 68,0 % 1,5 % 30,6 % Siuntio 59,6 % 2,3 % 38,0 %

Historia Katolinen aika Kristinusko saapui Uudellemaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua. Ensimmäisenä alueelle perustettiin Porvoon seurakunta 1200-luvun lopulla. Helsingin pitäjän ja Espoon perustamisen jälkeen (1300) perustettiin Lohjan seurakunta viimeistään 1323.

Viron alueelta käsin toiminut Padisen luostari hankki 1300-luvulla maaomaisuutta Uudeltamaalta. Ruotsin kuningas lahjoitti luostarille 1351 oikeuden nimittää kirkkoherra Porvooseen ja tämän kappeleihin. Padisen sisterssiläisten vaikutus jäi lyhyeksi, kun Maunu Tavastin aikana Turun hiippakunta lunasti heidän oikeutensa takaisin.

Katolisella ajalla Uusimaa oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1435–1490. Vanhemman sukupolven aikana Uudellemaalle rakentui kivikirkot Porvooseen, Pernajalle, Sipooseen, Kirkkonummelle, Siuntioon, Lohjalle, Inkooseen, Karjaalle, Pohjaan sekä Tenholaan. Nuoremman kirkkosukupolven aikana rakentui kirkko Vihtiin.

Luterilainen aika Vuonna 1554 totutetussa hiippakuntajaosssa Itä-Uudenmaan alue eli Porvoon seutu tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan. Uudenmaan keski- ja länsiosa jäivät Turun hiippakunnan alaisuuteen. Viipurin hiippakunnan piispat tekivät tarkastusmatkoja Itä-Uudellemaalle 1600-luvun puolivälissä. Isonvihan jälkeen vuonna 1723 Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen. Uuteen piispankaupunkiin perustettiin myös lukio jatkamaan Viipurin koulun perinteitä.

Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut separatistinen liike alkoi vaikuttaa Varsinais-Suomessa rukoilevaisena kansanherätyksenä 1750-luvun puolivälissä, josta se levisi pian Uudellemaalle. Maltillisempi upseerien piirissä vaikuttanut karoliinipietismi toi herätyksen sotilaiden mukana ja vaikutti kartanopietisminä uusimaalaisten upseerien kartanoissa. Erityisesti Pernajalla sijainnut Carl Gustaf Armfeltin kartano oli merkittävä keskus. Varsinais-Suomessa alkunsa saanut evankelinen herätysliike levisi Tammisaaren seudulle 1800-luvun puoliväliin mennessä. Myös herännäisyydellä oli yksittäistä kannatusta alueella samoihin aikoihin.

Uskonnollisen vapauden aika Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Länsi-Uudenmaan ruotsinkieliset alueet sekä Nurmijärven 1870- ja 1880-luvulla. Itä-Uudellemaan Porvoon ja Loviisan ympäristön lestadiolaisuus saavutti pääosin 1880- ja 1890-luvulla.

Baptismi saapui Uudenmaan alueelle 1880-luvulla ja liikkeellä oli kannatusta läntisellä Uudellamaalla. Metodistien kannatus 1890-luvulta lähtien keskittyi vahvasti ruotsinkielisen väestön keskuuteen ja alueesta tuli Suomen toiseksi metodistisin maakunta Viipurin alueen jälkeen. Ensimmäisenä metodistiseurakunnat perustettiin Hankoon, Loviisaan ja Porvooseen. 1920-luvulla syntyi metodistiseurakunta myös Inkooseen. Liikkeellä oli kannatusta myös ympäröivällä maaseudulla.

Uudestamaasta muodostui 1920-luvulla adventismin toiseksi vahvin alue. Adventistien tiheään paikallisorganisaatioon kuuluivat Hangon, Loviisan ja Porvoon seurakunnat. Lisäksi merkittäviä pienryhmiä olivat Liljendalin lähetysyhdistys ja Tammisaaren pienryhmä. Adventismin kannattajat tulivat suurelta osin ruotsinkielisen väestön keskuudesta ja kannattajia oli ainakin 11 paikkakunnalla.

Protestantismi Luterilaisuus

Evankelis-luterilainen kirkko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Uudellamaalla toimii kolme hiippakuntaa: Espoon hiippakunta, Helsingin evankelis-luterilainen hiippakunta ja ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Espoon hiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluu Kirkkonummen suomalainen seurakunta. Läntisellä Uudellamalla Lohjan rovastikuntaan kuuluvat Lohjan seurakunta, Vihdin seurakunta, Karkkilan seurakunta, Raaseporin suomalainen seurakunta, Hangon suomalainen seurakunta sekä Siuntion suomalainen seurakunta. Keski-Uudellamaalla Tuusulan rovastikuntaan kuuluvat Tuusulan seurakunta, Nurmijärven seurakunta, Mäntsälän seurakunta, Hyvinkään seurakunta, Järvenpään seurakunta ja Mäntsälän seurakunta.

Helsingin evankelis-luterilaiseen hiippakunnan alaiseen Porvoon rovastikuntaan Itä-Uudellamaalla kuuluvat Agricolan suomalainen seurakunta Loviisassa ja Lapinjärvellä, Askolan seurakunta, Myrskylän seurakunta, Pornaisten seurakunta, Porvoon suomalainen seurakunta, Pukkilan seurakunta sekä Sipoon suomalainen seurakunta.

Porvoon hiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluvat Agricolan ruotsalainen seurakunta Loviisassa ja Lapinjärvellä, Porvoon ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta sekä Sipoon ruotsalainen seurakunta. Keski-Uudenmaan rovastikuntaan kuuluu Kirkkonummen ruotsalainen seurakunta. Raaseporin rovastikuntaan kuuluvat Siuntion ruotsalainen seurakunta, Inkoon seurakunta, Karjaan-Pohjan ruotsalainen seurakunta, Tammisaarenseudun ruotsalainen seurakunta sekä Hangon ruotsalainen seurakunta.

Herätysliikkeet

Uudellamaalla luterilaisen kirkon herätysliikkeillä on kannatusta erityisesti Helsingistä pohjoiseen lähtevän radan varrella. Sekä Länsi- että Itä-Uudellamaalla evankelinen herätysliike on saanut jonkin verran jalansijaa. Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä toimivia rauhanyhdistyksiä ovat Hyvinkään rauhanyhdistys, Järvenpään ja ympäristön rauhanyhdistys, Lohjan rauhanyhdistys, Mäntsälän rauhanyhdistys, Nurmijärven rauhanyhdistys, Pornaisten rauhanyhdistys sekä Porvoon rauhanyhdistys. Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksen Uudellamaalla toimivia paikallisosastoja ovat Hyvinkää-Mäntsälän, Itä-Uudenmaan, Lohjan, Nurmijärven, Raaseporin ja Tuusulan paikallisosastot.

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen piirissä Uudellamaalla toimii Hyvinkään Luther-talolla kokoontuva messuyhteisö. Viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvan Kansan Raamattuseuran keskuspaikka on Lohjalla, jossa sijaitsee myös KRS:n loma- ja kurssikeskus Vivamo. Uudenmaan Kansanlähetyksen keskuspaikka on Keravalla. Kansanlähetys järjestää toimintaa suuressa osassa Uudenmaan kuntia.

Muut luterilaiset kirkot Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Hyvinkäällä, Lohjalla ja Porvoossa.

Vapaakirkollisuus

Uudellamaalla toimii 12 suomenkieliseen Suomen Vapaakirkkoon kuuluvaa ja viisi ruotsinkieliseen Missionskyrkan i Finland-kirkkokuntaan kuuluvaa vapaaseurakuntaa. Pääkaupunkiseudun jälkeen merkittävin vapaaseurakunta on Järvenpään vapaaseurakunta Arkki. Lisäksi Uudellamaalla on suomenkieliset vapaaseurakunnat Hangossa, Lohjalla, Vihdissä, Hyvinkäällä ja Porvoossa sekä ruotsinkieliset seurakunnat Pinjaisissa, Tammisaaressa, Sipoossa ja Porvoossa.

Uudestamaasta muodostui 1880-luvulta lähtien lähes Pohjanmaan veroinen vahva vapaakirkollisuuden tukialue. Vapaakirkollisuus sai laajaa kannatusta erityisesti läntisen Uudenmaan rannikolla, mutta myös rannikkovyöhykkeen ulkopuolella. Liike painottui kuitenkin ruotsinkielisiin. Suurimmat vapaaseurakunnat syntyivät Sipooseen, Porvooseen ja Hankoon. Vapaakirkollisilla oli myös yhteisöjä Degerbyssä, Inkoossa, Pohjassa ja Tammisaaressa. 1920-luvun alkuun mennessä noin neljäsosa vapaaseurakuntien jäsenistä asui Uudellamaalla. Vapaakirkollisuuden piirissä syntynyt skutnabbilaisuus sai puolestaan 1900-luvun alussa järjestäynyttä toimintaa erityisesti Mäntsälässä sekä kannatusta Hyvinkäällä, Nurmijärvellä ja Askolassa.

Helluntaiherätys right|thumb|Betania-kirkko Sipoon Nikkilässä. Jäsenmäärältään Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu on keskeistä helluntaiherätyksen jäsenaluetta. Suhteelliselta kannatukseltaan Uusimaa kuuluu kuitenkin helluntailaisten pienimpiin maakuntiin. Vuonna 2016 helluntaiseurakuntiin kuului noin 0,6 prosenttia maakunnan asukkaista.

1900-luvun alun helluntaiherätyksellä oli varhaiset sillanpääasemat Uudellamaalla. Helluntailiike kasvoi erityisesti Uudenmaan rannikkoseurakunnissa. Uudenmaan rannikkovyöhyke on Etelä-Suomen yhtenäisin helluntailiikkeen kannatusalue, minkä lisäksi vyöhyke on ulottunut myös Kymenlaakson puolelle. Ruotsinkielisillä on Uudellamaalla useita seurakuntia, joista suurimpia ovat vuonna 1921 perustettu Sipoon Betania-seurakunta ja Tammisaareen vuonna 1932 perustettu Betesda Church.