Ammunnan maailmanmestaruuskilpailujen avajaiset Helsingissä 1937. Erik Lihte on kuvassa MM-edustusjoukkueen kärjessä.|alt=Ammunnan maailmanmestaruuskilpailujen avajaiset Helsingissä 1937. Erik Lihte on kuvassa MM-edustusjoukkueen kärjessä.|pienoiskuva Erik Wilhelm Lihte ent. Ljungqvist (15. elokuuta 1910 Västanfjärd – 2. joulukuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen urheiluampuja, joka voitti maailmanmestaruuden olympialaisessa kaksintaistelun joukkuekilpailussa 1937.
Pistoolin lisäksi hän kunnostautui sotilas- ja pienoiskivääriammunnassa sekä jousiammunnassa. Hän harrasti urheiluammunnan lisäksi myös shakkia ja suunnistusta sekä toimi aktiivisesti useissa urheiluseuroissa ja järjestöissä. Työuraltaan Primo Oy:stä hänellä on useita omia patentoitua keksintöä.
Elämäkerta
Lapsuus ja nuoruus
Erik syntyi Västanfjärdissä Kemiön saarella seitsemänlapsisen perheen neljäntenä. Hän aloitti opiskelun 4-vuotiaana ns. kiertokoulussa ja oppi pian lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Perhe muutti Hankoon 1919, jossa lapset pääsivät oikeaan kouluun. Erik valmistui perheen lapsista ainoana ylioppilaaksi 1929.
Erikillä todettiin lapsena synnynnäinen sydänvika ja siksi hänet vapautettiin asepalveluksesta. Kouluaikana Hangossa hän harrasti yleisurheilua ja painonnostoa. Kipinä urheiluammuntaan syttyi 1929 kun Erik liittyi Hangon Suojeluskuntaan. Uusille tulokkaille asetetussa kypsyyskokeessa hän ampui 15 metrin päästä pienoiskiväärillä seitsemän perättäistä kymppiä.
Opiskeluaikana Erik suoritti 1-luokan pienoiskiväärillä ja sotilaskiväärillä. Hän valmistui diplomiekonomiksi Helsingin ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista 1932.
Urheilu ja työelämä Erik työskenteli vuosina 1934–1937 konttoripäällikkönä Harjun Villatehtaalla Valkealassa.
Vuonna 1937 hän aloitti työt Primo Oy:ssä, Helsingissä. Hän työskenteli yhtiön ja sen tytäryhtiöiden palveluksessa ja jäi varatoimitusjohtajana eläkkeelle 1973.
Sotavuosina Primon toiminta keskittyi täysin sotatarvikkeiden tuotantoon. Myöhemmin tuotannon normalisoituessa Erik ansioitui työurallaan keksimällä uusia ratkaisuja mm. heloihin, ovipainikkeisiin ja lukkoihin. Hänellä on nimissään useita patentteja.
Urheilu oli aina Erikille osa arkea. Vuonna 1936 hän aloitti pistooliammunnan ja voitti jo seuraavana kesänä olympialaisen kaksintaistelun Kymeenlaakson piirin mestaruuden. Tätä kautta hän pääsi Suomen MM-edustusjoukkueeseen, joka voitti maailmanmestaruuden olympialaisen kaksintaistelun joukkuekilpailussa 1937. Erik ampui kilpailussa täydet 54 osumaa. Erikin lisäksi joukkueeseen kuuluivat Sulo Seteri, Ville Elo, Jaakko Rintanen ja Armas Odenvall. Hän myös sijoittui parhaana suomalaisena 3. sijalle henkilökohtaisessa olympialaisten kaksintaistelussa. Hänen voimaannuttavin urheilukokemuksensa oli MM-mitalien jakotilaisuus Kansallisteatterissa, jossa Marsalkka Mannerheim jakoi maailmanmestaruusmitalin.
1940-luvun lopulla hän aloitti jousiammunnan ja kiinnostui enemmän järjestötoiminnasta. Erik oli aktiivisesti mukana monien seurojen ja järjestöjen toiminnassa sekä järjesti kilpailuja.
Ampumaurheilu ja Suojeluskunnan tarjoamat toiminnot kuten taktiset ammunnat, sotilasottelu, 5-ottelu ym. antoivat henkisen hyvinvoinnin lisäksi hyvän yleiskunnon. Hän harrasti vuosien varrella urheiluammunnan lisäksi myös shakkia, suunnistusta, painonnostoa, yleisurheilua, voimistelua ja uintia. Erik kuoli 101-vuotiaana.
Urheilusaavutukset
Maailmanmestaruus olympialaisen kaksintaistelun joukkuekilpailussa 1937, Helsinki, 54 osumaa Olympialaisen kaksintaistelun henkilökohtainen 3. sija eli pronssimitali MM-kilpailuissa 1937, Helsinki, (30 laukaisua, joista 296 pistettä) Olympialaisen erikoiskilpailu kuvioammunnassa, 3. sija MM-kilpailuissa 1937, Helsinki Olympialaisen kaksintaistelun Suomen mestaruus 1938, Helsinki Olympialaisen kaksintaistelun Kymeenlaakson piirin mestaruus 1937 ja Uudenmaan piirin mestaruus 1939 7. sija sotilasottelussa Suojeluskunnan mestaruuskilpailu 1935 2. sija Kymeenlaakson Suojeluskunnan pikakivääriryhmän taktisten ammuntojen mestaruuskilpailussa 1936 Kymeenlaakson Suojeluskunnan piirimestaruus sotilasottelussa 1936 Helsingin Suojeluskunnan piirimestaruus maastoammunnassa 1938 Suurmestari olympialaisessa kaksintaistelussa Erikoismestari kuvio-, maasto- ja englantilaisammunnassa Mestari jousiammunnassa
Ansiomerkit
Suomen Urheilun hopeinen ansioristi 1959 Suojeluskuntajärjestön sininen risti miekan kera suojeluskuntatyöstä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali kansalasiansioista Ruotsin Jousiampujanliiton kunniamerkki Kansainvälisen Jousiammuntaliiton hopeinen ansioplaketti Kouvolan Metsästys- ja ampumaseuran kunniajäsenmerkki Suomen Metsästysyhdistyksen kunniamerkki Poliisien Eurooppa-mestaruuskilpailujen ansiomerkki Suomen Jousiampujaniiton kultainen ansiomerkki 1959 Suomen Ampumaurheiluliiton hopeinen ansiomerkki Suunnistusseura Tapanilan Erän ansiomerkki Jousiammuntaseura Sagittariuksen ansiomerkki Helsingin kauppakamarin 20 v. ansiomerkki Helsingin kauppakamari 20 v. pienoismerkki
Järjestötyö
Hangon painonnostojaosto HIK vetäjä 1932–1933 Kouvolan Metsästys- ja ampumaseura sihteeri 1935–1937, kunniajäsen 1982 Suomen Metsästysyhdistys ry. aktiivijäsen Helsinge Skyttegille r.f. aktiivijäsen Helsingin Kuula-Ampujain Kerho, sihteeri 1945–1950 Malmi-Tapanilan teollisuuslaitosten urheilutoimikunta jäsen ja puheenjohtaja 1945–1960 Tapanilan Erä, suunnistusjaosto, sihteeri ja vetäjä 1945–1950 Helsingin Shakkiliitto, hallituksen jäsen ja sihteeri 1945–1950 Suomen Jousiampujainliitto, sihteeri 1953–1956 Suomen Jousiampujainliitto, puheenjohtaja 1956–1958 Jousiammunnan MM-kilpailun vetäjä ja kilpailunjohtaja 1955 ja 1962 Suomen Urheilujohtajaveteraanit, Suve ry. Helsingin Shakkimiehet ry. jäsen Jousiammuntaseura Sagittarius ry., sihteeri Suomen Aikuisurheiluliiton SAUL:in viestisuunnistus Jukolan viestin ratamestari 1949
Lähteet Mannerla Einari ja Kolkka Sulo, Suomen maailmanmestarit, 1944 Hietapakka Olavi, Urheilumme kasvot, 1972
Luokka:Suomalaiset ampujat Luokka:Yli satavuotiaiksi eläneet suomalaiset Luokka:Vuonna 1910 syntyneet Luokka:Vuonna 2011 kuolleet