Assyrian sotilaslääketiede oli Assyrian armeijassa harjoiettua sotilaslääketiedettä. Assyrian armeija oli historian ensimmäinen armeija, jonka sotilaita hoiti pysyvä lääkärikunta. Tarvettakin lääkintäjoukoille oli: valtakunta oli lähes jatkuvassa sotatilassa. Sotilaslääketiede oli Assyriassa haaraksi poikkeuksellisen kehittynyttä.
Uus-Assyrian valtakunta (911-609 eKr.) oli historian ensimmäinen maailmanvalta. Se käsitti lähes koko nykyisen Lähi-idän ja ulottui parhaimmillaan Etelä-Egyptiin saakka. Assyrian menestykseen vaikutti voimakas ja nykyajankin mittapuilla hyvin organisoitu armeija.
Historian ensimmäiset pysyvät lääkintäjoukot Mesopotamian sumerilaiset näyttävät olleen ensimmäisiä, jotka käyttivät sotilaslääkäreitä, joiden nimenomaisena erikoistehtävänä oli sotilaiden hoitaminen, vaikka yksityiskohdat sumerilaisten lääkintäjoukkojen olemassaolosta jäävät tuntemattomiksi. Gabriel 2012, 64-65 Sen sijaan tietomme Uus-Assyrian armeijasta ovat selkeämpiä: Assyrian armeija oli ensimmäinen sotilasorganisaatio, johon kuuluvasta kokopäiväisesti ja ammattimaisesti toimivasta lääkärikunnasta on todisteita ja jossa annettiin rutiininomaisesti hoitoa armeijan sotilaille. Richard A. Gabrielin mukaan on oikeutettua puhua historian ensimmäisistä varsinaisista lääkintäjoukoista (medical corps). Gabriel 2012, 95 Gabriel 2012, 99 Assyrian armeijan jälkeen vasta roomalaiset perustivat legioonilleen ja apujoukoilleen vastaavanlaiset lääkintäjoukot uudelleen (ks. Heikura 2024).
Gabrielin mukaan pysyvien lääkintäjoukkojen syntymiseen Assyrian ja Rooman armeijoissa vaikutti se, että molemmat armeijat olivat organisatorisesti pitkälle kehittyneitä. Sen sijaan vähemmän organisoituneiden armeijoiden oheen, kuten klassisessa Kreikassa, vastaavia lääkintäjoukkoja ei syntynyt. Klassisen ajan Kreikan armeijat eivät olleet pitkälle organisoituneita, vaikka muuten lääketiede oli Kreikassa pitkälle kehittynyt.
Gabrielin mukaan Assyriassa ulkoisia vihollisia käytyjen alituisten sotien luoma paine, soturi kuninkaalle keskitetty valta ja armeijan pitkälle viety organisatorinen kehitys tuottivat historian ensimmäiset ammattimaiset sotilaslääkärit ja ensimmäiset oikeat lääkintäjoukot (medical corps).
Mesopotamian lääketiede Uus-Assyrian ajan lääketieteen taustalla oli yli kaksi vuosituhantinen traditio. Yleisellä tasolla lääketieteellinen tietämys ei ollut merkittävästi parempaa kuin se oli ollut jo Sumerin aikana 2000-luvulla eKr. Mesopotamian lääketieteessä uskottiin, että tauteja ja sairauksia aiheuttavat jumalien, demonien ja henkien näkymättömät kädet ja kosketukset. Utukku-demonin uskottiin aiheuttavan epilepsiaa, Lamastun lapsivuodekuumetta ja lapsikuolemia ja rakkauden jumala Ištarin sukupuolitauteja. Lääkärin tehtävänä oli selvittää, mikä jumala, demoni tai henki oli aiheuttanut kädellään tai kosketuksellaan taudin.
Sairauksien aiheuttajat olivat silmin näkymättömiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan pitämällä bakteerien ja virusten asemesta tautien aiheuttajina ulkoisia, näkymättömiä jumalia, demoneita ja henkiä, mesopotamialaiset olivat itse asiassa huomattavasti lähempänä nykyistä tartuntatautiteoriaa kuin antiikin kreikkalaiset, jotka pitivät tautien syynä ruumiinnesteiden epätasapainoa (humoraalipatologia).
Vaikka muinaisen Mesopotamian lääketieteessä uskottiinkin, että tauteja aiheuttavat jumalat, demonit ja henget, tautien diagnosointi ei ollut käytännössä irrationaalista eikä annetut hoidot pelkkää magiaa. Havainnoimalla huolellisesti tautien merkkejä ja oireita, lääkäri päätteli, mikä tauti oli kysymyksessä ja mikä yhdistelmä kasvi- ja mineraaleja oli tehokas potilaan hoitamiseksi. Maagisten rituaalien, esimerkiksi demonien ja pahojen henkien karkottamiseksi suoritettujen manausten, tehtävänä oli lähinnä täydentää lääkehoitoa. Lääkkeet oli valittu aikojen saatossa kokeilun kautta. Nykytiedon valossa ei ole ehkä liioiteltua väittää, että diagnoosien ja hoidon tasossa mesopotamialaiset ylitettiin vasta 1800-luvun lopun Euroopassa. Heikura 2018a, 33 Scurlock-Andersen 2005, 12, 13-25, 549-551
Assyrian lääkärit: Āšipu ja asû Mesopotamian nuolenpäätekseissä lääkinnällistä toimintaa harjoittavia henkilöitä oli kaksi: āšipu ja asû. Perinteisesti edellistä on pidetty demoneja ja pahoja henkiä karkottavana manaajana (exorcist, Beschwörungspriester) ja asûa varsinaisena lääkärinä (physician).
Nykykäsityksen mukaan āšipu ei ollut pelkkä manaaja, loitsupappi tai noita. Vaikka āšipu oli uskonnollisen temppelin jäsen ja suoritti siellä uskonnollisia rituaaleja, esimerkiksi kulttipatsaiden vihkimisiä sekä manauksia, näiden lisäksi hänen tehtävänään oli hoitaa potilaiden tauteja ja sairauksia. Jos maagilliset tehtävät jätetään pois, āšipun toimenkuva oli lähellä nykyajan lääkäriä. Scurlock-Andersen 2005 von Weiher 2000, 12 Aivan uusimman tutkimuksen mukaan āšipun antama hoito oli yhdistelmä lääketieteellistä ja maagillista parantamista (practised medical and magical healing). Mesopotamialaiset eivät erottaneet – niin kuin me nykyään teemme – maagillista toimintaa (magic) ja lääketiedettä (medicine) toisistaan, Niinpä Troels Bank Arbøllin mikrohistoriallisessa tutkimuksessa 600-luvulla eKr. eläneen āšipun (myös mašmaššu) Kisir Aššurin potilaille antama hoito sisälsi sekä maagillisia toimia että lääketieteellistä hoitoa. Arbøll 2020, 4-8
Toisen potilaiden kanssa tekemisissä olleen henkilön, asûn, on aiemmin katsottu olleen pelkästään potilaiden kanssa käytännön hoitotyötä tekevä lääkäri. Nykyään tulkinnat asûn roolista eroavat jonkin verran toisistaan. Scurlockin ja Andersenin tulkinnan mukaan asû vastasi lääkkeiden valmistamisesta, yhdistelemisestä ja antamisesta. Näin asû olisi ollut toimenkuvaltaan suunnilleen lähellä nykyistä farmaseuttia. Asû teki kuitenkin myös kirurgisia toimenpiteitä ja sitoi haavoja. Scurlock-Andersen 2005, 6-10
Richard Gabrielin mukaan asû oli kuninkaan alainen, nimenomaan käytännön lääkärityötä tekevä henkilö, kliinikko, joka toimi Uus-Assyrian valtakunnan aikana erityisesti armeijassa ja huolehti sotilaiden hoitamisesta. Hänen ei olisi sallittu suorittaa manauksia eikä muita ”maagillisia” toimia, jotka oli varattu āšipulle. Statukseltaan asû oli alempi kuin āšipu. Gabriel 2012, 91, 94-99
Näiden kahden hoitavan henkilön toimenkuvien ero on kuitenkin uusimman tutkimuksen mukaan epäselvä. Myös asûlla oli ilmeisesti lääkärin toimen ohessa myös ”maagillisia” tehtäviä eikä niitä ollut rajattu vain statukseltaan ylemmälle āšipulle. Arbøll 2020, 6 Scurlockin ja Andersenin mukaan asûn lisäksi sotilaiden vammojen hoitamiseen näyttää osallistuneen selvästi myös āšipu.
Asûn ja āšipun lisäksi muita sotilaiden kanssa toimineita lääkäreitä ei tunneta. Gabrielin mukaan näistä kahdesta keskeisessä roolissa sotilaiden hoitamisessa oli nimenomaan asû.
Traditionaalisten lääketieteellisten tekstien kopiointi näytteli olennaista osuutta sekä āšipun että asûn koulutuksessa. Arbøll 2020 Lääkäreiden on oletettu olleen oppineita henkilöitä, jotka osasivat lukea sumerin ja akkadinkielisiä nuolenpäätekstejä ja kirjoittaa niitä. von Weiher 2000, 13 Asû saattoi saada ja siirtää tietoa myös suullisesti. Termi asû agasgu, ”oppipoikalääkäri”, viittaa oppipoikajärjestelyyn eli siihen, että joku vanhempi lääkäri siirsi tietoja ja taitoja oppilailleen.
Asû (tai āšipu) hankki luonnollisesti lisää tietoa eri vaivoista ja taisteluvammoista omien havaintojensa kautta tehdessään käytännön työtä sotilaiden hoitajana taistelujen aikana. Hoidolliset tekstit, jotka luettelivat tautien oireita ja etiologiaa, näyttävät ohjanneen asûa hänen käytännön työssään. Tekstien sisältämät viittaukset demoneihin ja suoritettaviin manauksiin olivat symbolisia. Gabriel 2012, 91
Parantamisen tavat Yrittäessään koota kuuluisaan Niniven palatsin kirjastoonsa kaiken silloisen lääketieteellisen tietämyksen kuningas Assurbanipal (669-631 eKr.) kertoo, että hänen havaintonsa mukaan oli kolme tapaa parantaa: pultitu (parantaminen lääkkeillä), sipir bel imti (leikkaaminen messinkiveitsellä) ja urti mashmashe (parantaminen manaajien ohjeilla). Gabriel 2012, 90-91 Majno 1975, 40
Mesopotamian lääkäreillä oli käytössään sekä diagnooseja ja prognooseja koskevia tekstejä että myös hoidollisia ja farmaseuttisia tekstejä. Heikura 2018a Maul 2002, 8-15 von Weiher 2000, 9-13 Teksteistä tärkein on ilman muuta Borsippan hallitsija Adad-apla-iddinan aikana (1068-1047 eKr.) eläneen oppineen Esagil-kin-aplin toimittama diagnoosi-prognoosi -käsikirja. Se on koostunut alkuaan 40 savitaulusta, jotka ovat sisältäneet 3000 hakusanaa. Siihen on koottu tuolloin kaikki saatavilla ollut materiaali. Käsikirjan hakusanoista on säilynyt lähes puolet – kiitos Assyrian kuningas Assurpanipalin kirjallisten harrastusten. Heikura 2018a, 30-31
Sotilaslääkärien tehtävät Uus-Assyrian aikana käyty yhtämittainen sotiminen tuotti luonnollisesti luonnollisesti valtavan määrän hoidettavia potilaita haavoineen, jotka usein tulehtuivat ja muodostivat mm. märkäpesäkkeitä. Akkadinkielinen (Assyriassa puhuttiin akkadia) termi pehmytkudosten tulehduksille oli samānu. Kuvauksia tulehduksista on säilynyt runsaasti. Scurlock-Andersen 2005, 62-66 Päähän ja kaulaan kohdistuneista iskuista johtuvien vammojen seurauksista (mm. ala- ja neliraajahalvaukset) on säilynyt myös paljon kuvauksia. Kuvauksia on myös vatsaan, rintakehään ja raajoihin syntyneistä vammoista.
Jos syntyneistä vammoista tuli komplikaatioita, ne selitettiin jonkin jumalan toimien seurauksiksi. Niinpä myös sodankäyntiin yhdistetty myrskyjumalan Adadin käsi aiheutti ongelmia, jos vamma oli vasemmalla puolella päätä, kaulassa ja vatsassa. Rakkauden ja sodanjumala Ištar saattoi kädellään olla asialla myös pää- ja kaulavammoissa, samoin haavojen ollessa selässä ja vatsassa, lantiossa, käsissä ja alaraajoissa, jolloin seurauksena oli kipuja, tulehduksia, veren hukkaa ja mentaalisia ongelmia (johtuen aivovammasta). Scurlock-Andersen 2005, 306-311, 345- ja 466-471
Haavojen hoidossa ymmärrettiin hyvin puhtauden merkitys. Jo säilyneissä sumerilaisissa teksteissä haavat kehotettiin pesemään huolellisesti ja asettamaan niiden päälle puurohaude, joka sidottiin paikalleen siteillä. Haavat puhdistettiin oluen ja kuuman veden sekoituksella, jota nykyajan lääkärit pitävät pätevänä menetelmänä. Gabriel 2012, 62
Mielenkiintoista on, että Assyrian lääkärit tunnistivat selvästi sotilaiden posttraumaattisen stressioireyhtymän (Post-Traumatic Stress Syndrome). Sotilaat eivät olleet Assyriassakaan immuuneja taistelujen kauhuille. Sotilaan tappamien vihollisten tai elävältä palaneiden sotilaiden henkien katsottiin vainoavan tappajaa ja kummittelevan hänen mielessään, ja ne saivat hänet oirehtimaan ja aiheuttivat hänelle levottomuutta, pahoja painajaisunia ja masennusta.Scurlock-Andersen 2005, 438, 351
Kirurgia Mesopotamiasta on varmoja tietoja on ainakin pääalueen ja raajojen kirurgiasta. von Weiher 2000, 14-15 Kirurgit puhkoivat neuloilla myös bakteerien aiheuttamia paiseita ja märkärakkuloita. Kirurgiset välineet näyttävät olleen alkeellisia: messinkiveitsiä, spatuloita ja metalliputkia, joilla suoritettiin kirurginen kuivatus (surgical drainage) mädän laskemiseksi pois usein haavaan kehittyneestä paiseesta. Välineet olivat samoja, joita jo sumerilaiset olivat käyttäneet 2000-luvulla eKr. Gabriel 2012, 92 Oppenheim 1962, 103.
Assyrialaisten sen paremmin kuin heidän edeltäjienkään, sumerilaisten, ei perinteisesti ole uskottu suorittaneen ruumiinavauksia. Näin rintaontelon ja muiden sisäelinten tuntemus olisi ollut heikko. Ruumiin sisäosien tietämys perustui havainnointiin uhrieläinten sisäelimistä. von Weiher 2000, 14 Maul 2002, 15-16 Haussperger 1999, 194 Āšipun ja asûn kollega, ennustaja (bārû), suoritti säännöllisesti uhrieläinten leikkelemistä ja paljon voitiin oppia eläinten anatomiasta tätä kautta. Tästä voitiin saada idea myös ihmisten ruumiinavauksiin, vaikka niistä ei ole nuolenpääteksteissä kuvauksia.