right|thumb|Evankelis-luterilainen Helsingin tuomiokirkko on pääkaupungin maamerkki. Tämä artikkeli käsittelee Helsingin uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Helsingin kaupungissa 45,0 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 62,2 prosenttia (2024). Muihin uskontokuntiin kuuluu 4,5 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 50,5 prosenttia väestöstä. Muun pääkaupunkiseudun tavoin kirkon jäsenmäärään vaikuttaa kirkosta eroamisten, kirkkoon kuuluvien jäsenten kuolleisuus sekä maahanmuuttajien väestöosuuden kasvaminen. Lisäksi kirkkoon kuuluvaa väkeä muuttaa pois pääkaupunkiseudulta.
Historia Luterilainen aika Helsingin perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suuhun nykyisen Vanhankaupungin alueelle. Muutaman vuoden kuluttua alueelle rakennettiin myös kirkko. Helsingin kaupungin ruotsalais-suomalainen seurakunta perustettiin vuonna 1557, ja se toimi jakamattomana seurakuntana aina 1900-luvun alkuun saakka.
Vanhankaupungin hospitaalikirkko paloi luultavasti 1600-luvulla ja kirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1654. Uutta kirkkoa varten kannettiin kolehti vuonna 1692. Toukokuussa 1713 venäläisten piirittäessä kaupunkia kenraali K. G. Armfelt antoi käskyn sytyttää kaupunki tuleen ja samassa yhteydessä paloi myös kaupungin kirkko.
Uskonto uudessa pääkaupungissa 1800-luvun alkuun saakka Helsinki oli vielä noin 3 000 asukkaan ruotsinkielinen pikkukaupunki. Helsingin tultua Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812 rakennettiin Vanha kirkko kantakaupunkiin vuonna 1826 sekä Senaatintorin keskukseen nykyinen Helsingin tuomiokirkko vuonna 1852.
Helsingin väestö kuului ulkomaalaisia lukuun ottamatta pääosin ruotsalais-suomalaiseen seurakuntaan. Seurakunnan toimialaan kuului pitkään kirkollisten asioiden lisäksi myös muita tehtäviä, joista merkittävimmät olivat kansanopetustoimi ja köyhäinhoito. Vuonna 1873 koulutoimi ja köyhäinhoito siirtyivät kunnallishallinnon piiriin. Vuonna 1870 Helsingin väestöstä oli 17 % ulkomaalaisia. Venäläiset kuuluivat yleensä Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan. Katolinen Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta perustettiin vuonna 1860. Saksalaisilla oli vuodesta 1858 lähtien saksalainen seurakunta, joka oli yhteydessä ruotsalais-suomalaiseen seurakuntaan. Muita luterilaisia seurakuntia 1800-luvun jälkipuolella olivat Virolais-lättiläinen, Kaartin, Sotilas- sekä Viaporin varuskunta- ja vankilaseurakunta.
Helsingistä tuli pääkaupunkina monipuolisen hengellisen toiminnan keskus. Seurakunta tuki Rouvasväenyhdistyksen kirjastotyötä 1870-luvulla vuosiavustuksella. 1860-luvulla suunniteltiin sisälähetyksen perustamista kaupunkiin. Sosiaalinen työ sai merkittävää tukea Aurora Karamzinista, joka liittyi kiinteästi Helsingin Diakonissalaitoksen perustamiseen. Kiinteässä työyhteydessä diakonissalaitokseen syntyi vuonna 1883 Helsingin Kaupunkilähetys, jossa komministeri K. A. Hildén toimi aktiivisesti. Seurakunta tuki myös NMKY:n ja NNKY:n työtä luovuttamalla kirkon yhdistysten tilaisuuksiin. Vuonna 1859 Helsinkiin perustettiin Suomen Lähetysseura, jonka myötä pidettiin erityisiä lähetysrukouksia jumalanpalvelusten yhteydessä.
Kirkollisista herätysliikkeistä evankelinen herätysliike sai vankimman jalansijan, ja vuonna 1873 perustettu Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sijoitettiin Helsinkiin. Pitkäaikainen kirkkoneuvoston jäsen Adolf Moberg toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Yhdistykseen liittyi useita seurakunnan työntekijöitä kuten kirkkoherra A. W. Lyra, pastorit Lennart Byman, Johannes Bäck, Julius Engström, K. A. Hildén, Emil Murén ja kanttori Johan Hymander. Lestadiolaisuus sai Helsingissä tyyssijansa 1880-luvulla, jolloin kaupungissa pidettiin suuret seurat. Helsingistä käsin liike levisi muualle Etelä-Suomeen.
Uskonnollisen vapauden aika Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä vapaakirkolliset liikkeet perustivat omia seurakuntiaan pääkaupunkiin. Tuolloin kaupungissa aloittivat toimintansa muun muassa baptismi, metodismi, Pelastussarmeija, vapaakirkollisuus sekä adventismi.
Ensimmäisenä Helsingissä vaikutti vapaakirkollinen liike, jonka toiminta alkoi lordi Radstockin herätyskokousten kautta vuonna 1879. Ruotsinkielinen Andreaskirkko perustettiin vuonna 1883 ja suomenkielinen toiminta alkoi seurakunnassa vuonna 1891. Vapaakirkollisen herätysliikkeen myötä Helsingissä aloitti toimintansa myös Pelastusarmeija. Constantin Boije aloitti herätyskokoukset Simonkadun kapakassa ja sai aikaan pienimuotoisen herätyksen. Pelastusarmeijan toiminta virallistui vuonna 1889.
Baptistit alkoivat järjestämään toimintaa Helsingissä vuonna 1880. Alkujaan baptistit järjestivät kokouksia ja myöhemmin pyhäkoulua. Vuonna 1885 Helsingin ruotsalainen baptistiseurakunta järjestäytyi Petter ja Maria Malmqvistin kotona. Suomenkielinen Helsingin baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1903. Metodistien toiminta alkoi vuonna 1884, kun saarnaaja B. A. Carlson nimitettiin Helsingin ruotsalaisen metodistiseurakunnan pastoriksi. Seurakunnan asema vahvistettiin vuonna 1891. Suomenkielinen Helsingin metodistiseurakunta perustettiin vuonna 1894. Adventistien toiminta alkoi Helsingissä vuonna 1892 Olof Johnssonin, Augusta Larssonin ja Matilda Lindgrenin kautta. Helsingin adventtiseurakunta perustettiin vuonna 1894.
Pyhäkoulutyö omaksuttiin seurakuntien työmuodoksi 1890-luvulta lähtien. Helsingin kolmas kirkko, Johanneksenkirkko rakentui Ullanlinnaan vuonna 1891.
Protestantismi Luterilaisuus
Evankelis-luterilainen kirkko Helsingin suomenkieliset evankelis-luterilaiset seurakunnat kuuluvat Helsingin hiippakunnan neljään rovastikuntaan ja ruotsinkieliset seurakunnat Porvoon hiippakunnan Helsingin rovastikuntaan.
Etelä-Helsingin alueella Helsingin tuomiorovastikuntaan kuuluvat tuomiokirkkoseurakunta sekä Kallion, Lauttasaaren, Paavalin ja Töölön seurakunnat. Läntisessä Helsingissä Huopalahden rovastikuntaan kuuluvat Haagan, Kannelmäen, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakunnat. Pohjoisessa Helsingissä toimivan Malmin rovastikunnan muodostavat Malmin, Oulunkylän ja Pakilan seurakunnat. Itä-Helsingissä Vartiokylän rovastikuntaan kuuluvat Mikaelin, Herttoniemen, Roihuvuoren ja Vuosaaren seurakunnat. Ruotsinkielisiä seurakuntia ovat Johanneksen, Matteuksen ja Pietarin seurakunnat. Helsingin 18 seurakuntaa muodostavat yhdessä Helsingin seurakuntayhtymän.
Herätysliikkeet Kaikille evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeille, rukoilevaisuutta lukuun ottamatta, Helsinki on keskeinen kaupunki. Voimakkaimmin Helsingissä vaikuttaa evankelioiva herätyskristillisyys. Herätysliikkeiden kannattajajoukot ovat määrällisesti Helsingissä muuta maata suuremmat, mutta suhteellinen osuus väestöstä ja siten vaikutus seurakuntaelämään pienempi. Herätysliikkeiden kannalta erityisesti muualta maasta muuttaneet muodostavat liikkeiden elinvoimaisen ytimen. Helsinki Mission jälkimainingeissa Helsingissä syntyi Tuomasmessu-yhteisö, joka kokoontuu viikoittain Mikael Agricolan kirkossa.
Lestadiolaisuus right|thumb|Oulunkylässä sijaitseva Helsingin rauhanyhdistys on Suomen toiseksi suurin rauhanyhdistys. Lestadiolaisuuden historia Helsingissä ulottuu vuoteen 1866, jolloin torniolainen saarnamies liikkui kaupungissa. Varsinainen lestadiolaistoiminta käynnistyi vaasalaisen maalari Gustaf Adolf Sundströmin saapuessa Helsinkiin 1872. Vuonna 1888 lestadiolaiset rekisteröityivät Helsingin rauhanyhdistykseksi. Nykyisin vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistys on Suomen toiseksi suurin rauhanyhdistys Oulun rauhanyhdistyksen jälkeen. Vanhoillislestadiolaiset toimivat Fredrikinkadun toimitalossa vuoteen 1984 saakka, jolloin uusi toimitila valmistui Oulunkylään.
Nykyisin Freben rukoushuoneella lestadiolaista toimintaa jatkavat pääkaupunkiseudun uusheräys sekä kaksikielisesti rauhansanalaislestadiolaisuutta edustava Etelä-Suomen Rauhan Sana kattojärjestöinään Lähetysyhdistys Rauhan Sana ja Laestadianernas Fridsföreningars Förbund.
Herännäisyys Helsingissä toimivia Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosastoja ovat Etelä-Helsingin, Itä-Helsingin, Länsi-Helsingin ja Pohjois-Helsingin osastot.
Evankelisuus Helsingissä toimivia Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen messuyhteisöjä ovat Kampin Luther-kirkossa kokoontuva suomenkielinen ja kansainvälinen messuyhteisö sekä Kallion Pyhän Sydämen kappelissa kokoontuva messuyhteisö. Myös ruotsinkielinen Svenska Lutherska Evangeliföreningen kokoontuu Pyhän Sydämen kappelissa.
Viides herätysliike Viidennen herätysliikkeen piirissä Helsingissä toimivat vuonna 1967 perustettu Helsingin Kansanlähetys, jonka Alppikoti-toimitilat sijaitsevat Alppilassa. Myös Kansan Raamattuseura järjestää toimintaa Helsingissä.
Muut luterilaiset kirkot Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien ja herätysliikkeiden lisäksi Helsingissä toimii myös muita luterilaisia seurakuntia. Lähetyshiippakunnalla on Helsingissä kaksi eri seurakuntaa. Helsingin itsenäinen luterilainen seurakunta on yksi Seurakuntaliitton jäsenseurakunnista. Vuonna 1928 perustetulla Suomen tunnustuksellisella luterilaisella kirkolla on myös Helsingissä oma seurakunta ja Kasarmitorin vieressä sijaitseva kappeli.
Helluntaiherätys right|thumb|Helsingin Saalem-seurakunta on suomen suurin vapaakristillinen seurakunta. Helsingin helluntailiike sai alkunsa kevään 1912 aikana erityisesti Gerhard Olsen Smidtin sekä Frans Nybergin kokoustoimintana. Toukokuussa 1915 Helsinkiin perustettiin ensimmäinen helluntaiseurakunta Albin Kervisen toimesta. Vanhin nykyisin toiminnassa oleva helluntaiseurakunta on vuonna 1920 perustettu Fila Helsinki, jota on 2010-luvulla kehitetty nykyaikaiseksi kaupunkiseurakunnaksi. Alkujaan ruotsinkielinen seurakunta toimii nykyisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 1920-luvulla Filadelfiaa johtanut Eino I. Manninen perusti vuonna 1928 suomenkielisen Saalem-seurakunnan, joka on nykyisin Suomen suurin helluntaiseurakunta. Vuonna 2004 Helsingin seitsemään helluntaiseurakuntaan kuului noin 5 400 jäsentä. Osa helluntailaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta osa ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskontokuntaan.
Huomattava osa maahanmuuttajista on kristittyjä. Maahanmuuttajien keskuudessa on perustettu enenevässä määrin uskonnollisia yhteisöjä. Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle on syntynyt afrikkalaistaustaista helluntailaiskarismaattisia seurakuntia, kuten Redeemed Christian Church of God, Kimbangun kirkkokunta, Deeper Life Bible Church, International Charismatic Bible Church ja Emmanuel Ministries Finland.
Vapaakirkollisuus right|thumb|Helsingin vapaaseurakunta. Vapaakristillinen liike on toiminut pääkaupunkiseudulla liikkeen alkuvuosista eli 1800-luvulta lähtien. Ruotsinkielinen Andreaskirkko on Helsingin ensimmäinen vapaakristillinen seurakunta, jonka historian katsotaan alkavan vuodesta 1883. Seurakunnassa aloitettiin suomenkielinen toiminta vuonna 1891, joka itsenäistyi vuonna 1923 Helsingin vapaaseurakunnan toiminnaksi. Helsingin vapaaseurakunnan työn kautta vapaakirkollinen liike on levinnyt myös lähiöihin, Espooseen ja Vantaalle. Vuosaaren vapaaseurakunta perustettiin tämän työn tuloksena vuonna 2000.
Baptismi Baptistien toiminta alkoi Helsingissä vuonna 1880 kokous- ja pyhäkoulutoiminnalla. Ruotsinkieliset baptistit järjestäytyivät omaksi seurakunnakseen vuonna 1885. Suomenkielinen baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1903. Baptistiseurakunnat kokoontuvat yhteisissä tiloissa kantakaupungissa Erottajalla. Baptistisista kirkkokunnista itsenäisenä toimiva lauttasaarelainen Helsingin Baptistilähetys aloitti toimintansa vuonna 1997.
Metodismi