Riihimäen Puhelin oli suomalainen puhelinlaitos, joka toimi Riihimäen alueella alkaen vuodesta 1891 ja vuosina 1924–2004 osakeyhtiönä.
Taustaa Riihimäestä oli tullut rautateiden risteyspaikkakunta, kun vuonna 1870 valmistui rautatie Pietariin Riihimäen kautta. Aiemmin Helsinki - Hämeenlinna rautatie oli jo kulkenut Riihimäen kautta. Rautateillä oli käytössä sähkölennätin ja vuodesta 1874 lähtien alettiin välittää Riihimäen asemalta myös yksityisiä sähkösanomia tiettyinä aikoina vuorokaudesta. Vuonna 1875 lähetettiin 422 ja vastaanotettiin 148 yksityistä sähkösanomaa. Riihimäellä aloitti rautateiden lennätinkonepaja v.1881.Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, , sivu 132.. Vuonna 1886 vedettiin Riihimäen ensimmäinen puhelinllnja asemalta ratainsinöörin Karl Thunebergin asunnolle.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 19.. Riihimäki oli jäänyt puhelinmottiin koska halukkaita liittyjiä oli ollut liian vähän, kun keskukset rakennettiin 1880-luvun lopulla Hyvinkäälle ja Leppäkoskelle sekä pienempi Hausjärvelle.Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, , sivu 134..
Historiaa Alku Urjalasta muutti v.1886 telegrafireviisori Knut Schybergson Riihimäelle ja hän sai 21. toukokuuta 1891 luvan vetää puhelinlinjan Hyvinkäälle ja perustaa puhelinkeskuksen. Näin Riihimäki (tarkemmin asemakylä) liitetttiin muuhun puhelinverkkoon, kun puhelinlinja Hyvinkäälle kulki radan varressa.Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, , sivu 134.. Vuotta aiemmin Schybergson oli ostanut käytetyn 8-numeroisen keskuksen Helsingistä Daniel Wadénilta rautateiden Riihimäen telegrafikonepajan päällikön Nikolai Bergmanin luvalla.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 21.. Vaikka Riihimäen puhelinkeskus oli pieni vain muutaman muutaman numeron käsittävä sen hoitaminen kävi liian työlääksi yksistään sen perustajalle Schybergsonille. Schybergson myi Hyvinkään johdon Etelä-Suomen kaupunkien väliselle telefoniosakeyhtiölle ja Riihimäelle perustettiin v.1896 puhelinyhdistys nimeltään 'Riihimäki Telefonförening' paikallista puhelinliikennettä varten.Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, , sivu 134.. Puhelinyhdistyksen perustajat olivat: telegrafireviisori Knut Schybergson, telegrafi-insinööri Nikolai Bergman, telegrafireviisori Viktor Sahlberg, leipuri Anders Gustafsson, kauppias Fredrik Henriksson, ratainsinööri Karl Thuneberg, kunnanlääkäri Karl Enckel, rouva Olivia Axeen, pastori Hjalmar Brander, kauppias Ludving Groth, asianajaja S. Piminoff ja kievarinpitäjä A. Theodor Olander.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 28.. Yhdistys hankki v.1896 25-numeroisen keskuksen aiemman 8-numeroisen tilalle. Liittymismaksuna oli 40 markkaa, joiden tuottona saatiin uusi keskus maksettua. Lopen keskus liitettiin Riihimäen keskukseen, joten Lopeltakin saatiin puhelinyhteys muualle.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 30..
Varsinkin pastori Branderin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Paloheimo) kasvava liiketoiminta tarvitsi paljon kaukopuheluja, toinen suurpuhuja oli Karan kartanonherra Torsten Nordensvan. Näiltä kahdelta kaukopuhelujen suurpuhujalta veloitettiin vuosimaksuna 40 markkaa, kun muille se oli 25 markkaa, tämä siksi kun kaukopuhelut maksettiin yhdistyksen kassasta.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 31.. Varuskunnan perustaminen vaati lisää puhelimia ja 1910 ostettiin rautateiltä käytetty 180-numeron keskus, johon liittyivät myös mm. Lopen turvepehkutehdas, Riihimäen lasitehdas ja kolerasairaala sekä insinööri Florinsky.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 37.. 1910-luvun alussa keskukseen liitettiin yli 80 uutta tilaajaa. Lisäksi rautatieasemalla oli hyvin tuottava yleisöpuhelin.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 32..
Vuonna 1915 ostettiin käytetty keskus Helsingin Puhelinyhdistykseltä, keskuksessa oli kolmessa keskuspöydässä yhteensä 420 paikkaa tilaajille. Keskus sijoitettiin nyt rouva Salme Blomstedtin asuntoon silloiselle Kyläkujalle, joka on nykyisin (v.2024) Maisterinkatu. Aiemmat keskukset olivat olleet neiti Janssonin talossa ja Schybergsonin talossa.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 39.. Juho Emil Fagerlundista tuli ensimmäinen vakituinen puhelinlaitoksen asentaja. Monttööri Fagerlund sai apulaisen Tuomas Tammisesta juuri ennen sisällissotaa. T. Tamminen olikin sitten töissä Riihimäen puhelinlaitoksella 42 vuotta.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivut 47, 49..
Osakeyhtiöksi Tilaajamäärä kasvoi, mutta puhelinyhdistys ei kyennyt vastaamaan kysyntään ja siitä johtuvaan verkon ja keskuksen lisärakentamiseen. Tästä johtuen ensin yritettiin perustaa osuuskunta hoitamaan puhelinasiaa, mutta nopeasti päädyttiin osakeyhtiö-muotoon. Riihimäen Puhelinosakeyhtiö perustettiin 22. toukokuuta 1924. Tuolloin oli 283 tilaajaa, joista vain 160 merkitsi osakkeen. Puhelinosakeyhtiö palkkasi isännöitsijäksi maisteri Lauri Gröndahlin, lisäksi johtajattarena toimi S. Blomstedt ja viisi puhelunvälittäjää ja yksi oppilas sekä yksi asentaja (monttööri).Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivut 50-52..
Automaattikeskus 1930 Vuonna 1929 17. lokakuuta valmistui yhtiön omana työnäSauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 62.. uusi keskusrakennus, jolle oli hankittu tontti v.1926. Kolmikerroksinen kivirakennus on yhä paikallaan, nykyisen Maisterinkadun varressa. Täysautomaattinen puhelinkeskus otettiin käyttöön 12.huhtikuuta 1930.Riihimäen kaupunki: ”Riihimäen rakennetut kulttuuriympäristöt”, , 2020, kohde 34.. Keskuksen toimittajaksi oli valittu Siemens (tarkemmin Siemens-Schuckert), kisa käytiin Siemensin ja Ericssonin välillä, yksi syy valintaan oli että Helsingissä oli käytössä Siemensin keskus ja liitäntä olisi helpompi saman toimittajan tekniikkaan ja myös ongelmatilanteissa olisi apua saatavissa Helsingistä. Savonlinnan automaattikeskus oli valmistunut vain hieman ennen Riihimäen keskusta, myös Ensossa on ollut automaattikeskus ennen Riihimäkeä.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 57.. Joten Riihimäen puhelinolot olivat maan huippuluokkaa 1930-luvun alussa. Automatisoinnin avulla henkilökunnan määrää pystyttiin vähentämään ja kun tekniikka oli kunnossa, niin lainoja pystyttiin lyhentämään nopeasti ja johtokunta pystyi toteamaan 21. toukukuuta 1932, että vekselit Siemensille on maksettu ja puhelinyhtiöllä on täysi omistusoikeus laitteisiin.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 67.. Valtion puhelinkeskus oli rakennettu Riihimäelle 1920-luvun lopulla ja tämä mahdollisti kaukopuheluille kaksi reittiä, joko valtion keskuksen kautta tai Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:n kautta. Vuonna 1934 Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:n linjat siirtyivät valtiolle ja kaukoliikenteestä tuli valtion monopoli.Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, , sivu 970..
Pulavuosina 1931 ja 1932 tilaajamäärät vähenivät ensin 16 ja sitten 15 tilaajalla.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 69.. Tilaajamäärä lähti uudelleen nousuun v.1936, kun johtokunta oli päättänyt alentaa vuosimaksuja.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 70.. Vuonna 1933 Riihimäellä oli otettu käyttöön hyvin tuottava automaattinen puhelinkioski Lopentiellä kauppatoria vastapäätä ja seuraavaksi Hämeenkadulle. Kokouspuhelintoiminnolla pystyi puhumaan useampi henkilö samalla linjalla ja sellainen otettiin Riihimäellä käyttöön v.1933, mutta sen käyttö jäi vähäiseksi.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 73.. 1930-luvulla Riihimäen Puhelinosakeyhtiöllä oli pieniä sisäisiä kiistoja investoinneista, joita johtaja Gröndahl ei halunnut tehdä, mutta joita asentaja Tamminen vaati. Asentaja Tamminen maksoikin kaapelihankinnan ensin itse ja peri vähitellen summan yhtiöltä. Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 71.. Toisenlaisia kiistoja oli valtion puhelintoimen kanssa, joka vaati nopeasti lisäjohtoja puhelinyhtiön keskuksesta valtionkeskukseen ja kiistaa oli myös ministeriön kanssa toimiluvan jatkumisesta. Näistä kiistoista kuitenkin selvittiin.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 80..
Sotavuodet Pommitukset vahingoittivat ilmajohtoja, joita oli sekä kaapeleina että avojohtoina. Puhelinkeskus säilyi pommituksissa, vaikka pommeja pudotettiin yhtenä vuoden 1940 helmikuun päivänä noin 600-700 kappaletta.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 85.. Sotavuosina uusia tilaajia oli tullut viitisenkymmentä vuosittain, joten puhelinkeskusta jouduttiin laajentamaan. Elokuussa v.1943 saatiin 100 lisänumeroa käyttöön, laajennusosat oli valmistettu Berliinissä. Lisää tarvittiin ja tilattiin kahdensadan tilaajan laajennus, sodan tilanteesta johtuen tilaus myöhästyi ja lopulta laajennusosat tehtiin Siemensin Suomen tehtaalla ja laajennus saatiin käyttöön vasta keväällä 1948. Laajennuksen hinnasta tuli sekava asia, kun hinnan oli sovittu perustuvan Suomen ja Saksan markan keskinäiseen suhteeseen, mutta sodan jälkeen tätä suhdetta oli vaikea määrittää. Johtokunta kuitenkin hyväksyi toimituksen mukana tuleen laskun, kun se katsoi että yhteistyötä Siemensin kanssa ei kannata vahingoittaa.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 91.. Puhelinkioskeja käytettiin ahkerasti ja vuonna 1943 niistä puhuttiin yli 21000 puhelua, kuitenkin ne jouduttiin sulkemaan ilkivallan takia vuoden 1943 lopulla ja avattiin uudelleen vasta v.1954.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 100..
Riihimäen Puhelimen ensimmäinen maaseutukeskus otettiin käyttöön alkuvuodesta 1944 Vantaan kylässä 13 numerolla.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 95.. Paalijärveläiset maksoivat puolet 13 numeron käsikeskuksesta ja lupasivat hoitaa sekä välityksen että puhelumaksut ja niin he liittyivät puhelinverkkoon 1946, kun he olivat itse vetäneet puhelinlinjat. Sittemmin v.1952 Paalijärvelle Sillanpään tilan vintille asennettiin automaattikeskus 30 tilaajalle. Riihimäen puhelinverkko laajentui, vaikka kirja mainitsee isännöitsijä Gröndahlin nuukaksi mieheksi, muttei ahneeksi, kun hänen palkkansa oli usein pienempi kuin ylimekaanikon.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 103.. Gröndahl oli valmistunut filosofian kanditaatiksi Helsingin yliopistosta ja jatkanut opiskelua Saksassa Münchenin yliopistossa.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 180.. Riihimäellä puhelujen hinnat olivat alhaisemmat kuin Hämeenlinnassa tai Lahdessa 1950-luvun alkuun saakka.Sauli Korpimo: ”Sata vuotta puhelimessa, Riihimäen Puhelin Oy 1891-1991”, , Hämeenlinna, 1991, sivu 103..
Riihimäen Puhelin Oy