Kanada on yksi maailman varakkaimmista yhteiskunnista, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n sekä johtavien teollisuusmaiden ryhmän G8:n jäsen. Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta dominoi palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista. Kanada on epätavallinen muiden korkean profiilin valtioiden joukossa, sillä alkutuotanto on tärkeässä osassa sen taloudessa, metsänhakkuun ja öljyteollisuuden ollessa tärkeimpiä sen teollisuudenaloja. Osittain tämän vuoksi Kanada on hyvin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta, varsinkin Yhdysvaltain kanssa. Kanadalla on suurehko teollisuussektori, joka on keskittynyt eteläiseen Ontarioon. Erityisesti autoteollisuus on hyvin tärkeätä.
Kanada on vapaiden markkinoiden talous, joskin sen hallitus puuttuu markkinoihin hieman enemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Euroopan valtioissa. Kanadalla on myös perinteisesti ollut matalampi bruttokansantuote per asukas kuin Yhdysvalloilla (jossa varallisuuserot ovat kuitenkin suuremmat), mutta korkeampi kuin läntisen Euroopan talouksilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kanadan talous on kasvanut vuolaasti työttömyyden vähetessä ja hallituksen budjetin ollessa useasti hyvin ylijäämäinen.
Kanadan valtion bruttovelka on suunnilleen vuotuisen bruttokansantuotteen kokoinen, mutta nettovelka vain noin 13 prosenttia bruttokansantuotteesta (vuonna 2024).
Toimialat Maa-, metsä- ja kalatalous thumb|left|Maatila Ontariossa Kanada on yksi maailman tärkeimpiä maataloustuotteiden toimittajia, ja Kanadan preeriat ovat maailman tärkeimpiä vehnän ja muiden viljojen toimittajia. Vain noin kahdeksan prosenttia Kanadan pinta-alasta on viljelykelpoista, ja vain noin kaksi prosenttia työvoimasta työskentelee maataloudessa. Se on silti merkittävä tekijä maan taloudessa, sillä se tuottaa paljon ruokaa sekä kotimaahan että vientiin ja lisäksi raakamateriaalia elintarviketeollisuuteen.Encyclopædia Britannica. Parhaat peltomaat sijaitsevat Suurten järvien ja Saint Lawrence -joen lähistöllä,Haggett, s. 66. mutta neljä viidesosa peltomaasta sijaitsee preeriaprovinsseissa.
Kanadan maataloustuotteet vaihtelevat alueittain. Preeria-alueilla kasvatetaan viljaa, erityisesti vehnää, ja öljykasveja, erityisesti rypsiä, ja karjaa. Maan keski- ja itäosissa sen sijaan viljely on monipuolisempaa ja maatilat ovat keskittyneet yleensä johonkin tiettyyn kasviin tai eläimeen. Ontarion lounaisosissa tuotetaan runsaasti maissia, soijapapuja ja tarhapapuja. Ontarion etelä- ja Brittiläisen Kolumbian lounaisosat tuottavat runsaasti kasviksia ja hedelmiä.
Vuonna 2006 maassa oli 229 373 maatilaa, ja niiden keskikoko oli noin 295 hehtaaria. Viljeltyä maa-alaa oli vuonna 2006 noin 676 000 neliökilometriä, Vaikka maatilojen määrä vähenee koko ajan, viljelyala on pysynyt suurin piirtein samana 2000-luvulla.
Kuten muissakin kehittyneissä valtioissa, väkiluvun ja bruttokansantuotteen mittasuhteet johtivat maatalouden romahtamiseen 1900-luvulla. Toisin kuin useiden kehittyneiden maiden maatalousteollisuudet, Kanadan preeriat ovat tarpeeksi hedelmällisiä kilpaillakseen kansainvälisesti ilman tukiaisia. Pienet meijerit ja siipikarjatilat Kanadan keskiosissa eivät ole yhtä tuottavia, ja saavat sen vuoksi valtiolta tukirahoja. Kanada on suuri maataloustuotteiden viejä, varsinkin Yhdysvaltoihin, mutta myös Eurooppaan ja Itä-Aasiaan.
Kanadassa sijaitsee noin kymmenen prosenttia maailman metsistä, yhteensä 417 miljoonaa hehtaaria.
Sekä Kanadan itä- että länsirannikolla on hyvät kalavedet, ja merkittävin kalastusalue on Newfoundlandin matalikko. Kalastus onkin erityisen tärkeä elinkeino Atlantin rannikolla. Kanadan osuus maailman kalansaalista on pieni, mutta sitä riittää hyvin vientiin, sillä Kanadassa syödään melko vähän kalaa henkeä kohden.
Uusiutuvat varat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Vuosikymmenten ryöstöviljelyn jälkeen turskan kalastaminen romahti 1990-luvulla, ja lohiteollisuus myös kärsi suuresti. Ennen niin parjattu metsänhakkuuteollisuus on viime aikoina muuttunut hyväksyttävämpään muotoon.
Kaivosteollisuus Kanadan mineraali- ja energiavarat ovat nousseet maan suurimmiksi talouden lähteiksi. Kanadalla onkin massiiviset mineraalivarat, ja maa on maailman suurimpia uraanin, sinkin, nikkelin, potaskan, asbestin, rikin, kadmiumin ja titaanin tuottajia. Muita merkittäviä kaivannaisia ovat rautamalmi, hiili, maaöljy, kulta, kupari, hopea ja lyijy.
Monet, jopa suurin osa, maan pohjoisosan kaupungeista, jossa maatalouden harjoittaminen on vaikeaa ellei mahdotonta ilmaston ja maaperän vuoksi, ovat pystyssä vain läheisen kaivoksen tai sahan vuoksi. Useat Kanadan suurimmista yhtiöistä – kuten esimerkiksi EnCana, Inco ja Barrick Gold – perustavatkin toimintansa luonnonvarateollisuuteen. Suuri osa näistä tuotteista menee vientiin, lähinnä Yhdysvaltoihin. Myös useat sivu- ja palveluelinkeinoa harjoittavat teollisuudenalat ovat suorassa yhteydessä suurimpiin aloihin. Esimerkiksi yksi Kanadan suurimpia teollisuudenaloja on paperiteollisuus, joka on suorassa yhteydessä metsänhakkuuteollisuuteen.
Suhteellisen suurella riippuvaisuudella luonnonvaroista on useita vaikutuksia Kanadan talouteen sekä yhteiskuntaan. Kun tehdas- ja palveluteollisuudet on helppo yhtenäistää, luonnonvarat vaihtelevat suuresti eri alueilla. Tämä takaa sen, että erilaiset taloudelliset rakenteet kehittyvät joka puolella Kanadaa, auttaen maan vahvaa regionalismia. Samaan aikaan pääosa näistä varoista viedään ulkomaille, yhdistäen Kanadan lähelle kansainvälistä taloutta. Joidenkin mielestä sisäinen epävakaisuus kyseisillä teollisuudenaloilla edesauttaa hallituksen väliintuloa talouteen, supistakseen markkinavaihteluiden aiheuttamia yhteiskunnallisia haittavaikutuksia.
Kyseiset teollisuudenalat myös lisäävät painavia ongelmia. Vaikka Kanada on vuosikymmeniä toiminut niiden johtavana tuottajana, on pieni riski, että varat saattavat loppua. (Suuria löytöjä kuitenkin saatetaan vielä löytää, kuten massiivinen nikkelilöytö Voisey's Bayssä.) Lisäksi syrjäinen pohjoisosa junnaa paikallaan ja pysyy kehittymättömänä, kun tuottajat odottelevat korkeampia hintoja tai uutta teknologiaa, kun useat toiminnot ei sillä alueella ole vielä taloudellisesti kannattavaa. Viime vuosikymmenillä kanadalaisista on tullut vähemmän innostuneita hyväksymään luonnonvarojen hyödyntämistä ympäristön turmelemisen kustannuksella. Korkeat palkat ovat myös ehkäisseet tehokkaasti laajentumista. Sen sijaan monet kanadalaiset yhtiöt ovat keskittäneet tutkimuksensa ja laajentumisensa valtamerentakaisille alueille, jossa hinnat ovat alhaisempia ja hallitukset vähemmän tarkkaavaisempia. Kanadalaiset yhtiöt ovat jatkuvasti kasvattaneet roolejaan Latinalaisessa Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa.
Tuotantoteollisuus ja rakentaminen Tuotantoteollisuus muodostaa noin viidesosan Kanadan bruttokansantuotteesta ja työllistää noin seitsemäsosan työvoimasta. Yleinen kehityksen kulku varakkaissa maissa on siirtyminen alkutuotantoon perustuvasta taloudesta tuotantoteollisuuteen perustuvaan, ja siitä palveluihin perustuvaan talouteen. Kanada ei kuitenkaan noudattanut tätä mallia, sillä tehdastuotanto on ollut maassa aina toissijaista, vaikkei merkityksetöntä. Osin tämän takia Kanada ei kärsinyt suurestikaan 1970- ja 1980-lukujen deindustrialisaatiosta. Jotkut tärkeät teollisuudenalat, kuten tekstiiliteollisuus, kuitenkin suurimmaksi osin siirtyivät ulkomaille. Kanadan tuotantoteollisuudessakin työpaikat ovat vähentyneet, ja vuodesta 2000 vuoteen 2007 teollisuudesta katosi noin 278000 työpaikkaa. Osuus työvoimasta putosi 16 prosentista 12 prosenttiin ja edelleen 10 prosenttiin vuosien 2008–2009 taantuman aikana. Vuoden 2010 aikana työpaikat vähenivät edelleen, vaikkakin tuotantoteollisuuden myynti kasvoi ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006.Canada Year Book, s. 340.
thumb|300px|Kanadalaisten korkea koulutus kiinnostaa ulkomaisia yrityksiä. Kuvassa Manitoban yliopiston hallintorakennus.
Tuotannon arvoltaan kuusi suurinta teollisuudenalaa ovat kulkuneuvojen valmistus, metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus, elintarviketeollisuus, kemianteollisuus, koneiden valmistus sekä puutavaran ja -tuotteiden valmistus.Canada Year Book, s. 344–345.
Tärkeän Luoteis-Ontarion autoteollisuuden katsotaan usein syntyneen Auto Pactin, Kanadan ja Yhdysvaltain autoteollisuussopimuksen astuttua voimaan 1960-luvulla. Se poisti tullit henkilöautoista, rekoista, linja-autoista, renkaista ja ajoneuvojen osista maiden väliltä. Ontariossa sijaitsee suurimpien yhdysvaltalaisten autovalmistajien haaraosastoja. Ontariossa valmistetaan nykyisin enemmän autoja kuin Yhdysvalloissa sijaitsevassa naapuriosavaltio Michiganissa, tärkeimmässä Yhdysvaltain autoteollisuuden keskuksessa. Valmistajat ovat kiinnostuneet Kanadasta sen korkeasti koulutetun työvoiman ja pienien työvoimakustannusten vuoksi. Kanadan hallituksen ajama terveydenhuoltojärjestelmä on myös kiinnostava tekijä, sillä se vapauttaa yritykset korkeista terveysvakuutusmaksuista, jotka tulisivat niiden maksettaviksi Yhdysvalloissa.
Suurin osa Kanadan tuotantoteollisuudesta koostuu yhdysvaltalaisten yritysten tytäryhtiöistä, vaikka maassa on myös muutamia paikallisiakin tuotantoteollisuusyrityksiä. Tämä on aiheuttanut päänvaivaa kanadalaisille. Tytäryhtiöt tuovat lähinnä tehdastyöpaikkoja, kun taas tutkimustyö ja johtaporras ovat Yhdysvalloissa.
Rakennusteollisuus on merkittävä teollisuudenhaara, ja se työllistää 1,2 miljoonaa ihmistä. Se on kuitenkin ollut myös erittäin herkkä taloudellisille nousu- ja laskusuhdanteille. Vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen rakennusteollisuuden työllisyys parani 4,9 prosenttia, kun keskimääräisesti koko maassa se parani 1,4 prosenttia. Bruttokansantuotteesta rakennusteollisuus muodosti 2010 kuusi prosenttia.Canada Year Book, s. 72.
Palvelusektori
Kanadan palvelusektori on jättimäinen ja monipuolinen. Se työllistää noin kolme neljäsosaa kanadalaisista ja tuottaa yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta. Palvelualat ovat myös kasvaneet huomattavasti 2000-luvulla. Alan bruttokansantuote kasvoi vuosien 2000–2010 aikana 31,2 prosenttia, ja sen työvoiman määrä kasvoi 2,4 miljoonalla ihmisellä. Erityisen suurta kasvu on ollut Albertan provinssissa, jossa 2000-luvulla palvelujen bruttokansantuote kasvoi 51,2 prosenttia.Canada Year Book, s. 34.
Arvonlisäykseltään suurimmat palvelusektorit olivat 2008 rahoitus, vakuutus-, kiinteistö- ja hallintopalvelut, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, vähittäiskauppa, tukkukauppa ja julkinen hallinto.Kanadan maaraportti, s. 23.
Suurin työllistäjä on vähittäiskauppasektori, joka työllistää lähes 12 prosenttia kanadalaisista. Vähittäiskauppateollisuus on pääosin keskittynyt kauppakeskuksissa sijaitseviin ketjuliikkeisiin. Viime vuosina halpakauppaketjujen, kuten yhdysvaltalaisen Wal-Martin ja kanadalaisen Future Shopin, nousu on johtanut työpaikkojen vähenemiseen kyseisellä sektorilla ja siirtymiseen esikaupunkialueille.
Vain hieman pienemmän osuuden väestöstä työllistävät, viime vuosina erittäin nopeasti kasvaneet liiketoimintapalvelut ovat toiseksi suurin osa palvelusektorista. Se sisältää finanssipalvelut, kiinteistötoiminnan ja kommunikaatioteollisuuden. Tämä talouden osa-alue on ollut erittäin nopeasti kasvava viime vuosina. Liiketoimintapalvelut ovat keskittyneet suurimmaksi osaksi suuriin kaupunkikeskuksiin, varsinkin maan suurimpaan kaupunkiin, Torontoon. Royal Bank of Canada, Toronto-Dominion Bank, Scotiabank, Canadian Imperial Bank of Commerce ja Bank of Montreal muodostavat ns. The Big Five -ryhmän, jotka ovat keskittyneet Torontoon, ja jotka ovat yksiä Kanadan suurimpia ja tärkeimpiä yrityksiä.