Tuomas Anhava (5. kesäkuuta 1927 Helsinki – 22. tammikuuta 2001 Helsinki) oli runoilija, suomentaja, kriitikko ja suomalaisen kirjallisuuden taustavaikuttaja. Koulutukseltaan hän oli filosofian kandidaatti (1947). Hän työskenteli 1940-luvun lopulta aina 1960-luvun alkuun WSOY:ssä, Otavassa ja Tammessa. Parnasson päätoimittajana hän oli 1966–1979 ja taiteilijaprofessorina 1970–1975. Hän suomensi muun muassa Gunnar Björlingin, Bo Carpelanin ja Ezra Poundin runoja sekä japanilaisia tankarunoja.Tuomas Anhava, Biografiasampo. Viitattu 4.4.2023
Anhavan teosten hallitsevat runotyypit ovat tiivis lyyrinen mieteruno ja sarjamuotoinen retorinen opetusruno.
Tuomas Anhava oli runoilija Helena Anhavan aviopuoliso ja kirjailija Samuli Paulaharjun tyttärenpoika. Heidän poikansa on kirjailija, kustannustoimittaja Martti Anhava.
Teokset Runoja (1953) Runoja 1955 (1955) 36 runoa (1958) Kuuntelen, vieras (1960) Runoja 1961 (1961) Kuudes kirja (1966)
Oikukas tuuli (1970) Täällä kaukana (1975) Valitut runot (1976) Sisältää kokoelmat Kuuntelen, vieras, Oikukas tuuli, Täällä kaukana ja myös näiden kokoelmien ulkopuolelta. Suomennettu engl., ransk. ja saks. käännöksistä
Palkinnot ja tunnustukset Professorin arvonimi 1977 Pro Finlandia 1968 Aleksis Kiven palkinto 1976 Eino Leinon palkinto 1989
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Kirjallisuuden palvelija Tuomas Anhava. Ylen Elävä arkisto. Otavan kirjailijat. Tuomas Anhava 375 humanistia -sivustolla 15.4.2015. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomentajat Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Taiteilijaprofessorit Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 2001 kuolleet