Lauttareitti Varna—Tšornomorsk (), aikaisempi Iljitševsk—Varna ja vuosina 1992—2016 Illitšivsk—Varna lauttareitti, kutsumanimeltään ”Ystävyyden silta” on Ukrainan Tšornomorskin ja Bulgarian Varnan kaupunkien välinen junalauttayhteys tai lauttaliikennetoiminta Mustanmeren koillisrannikolla.
Tätä pidettiin yhtenä maailman suurimpana lauttareittinä. Myös Neuvostoliiton historiassa tämä oli ensimmäinen kansainvälinen vesiliikennelinja, jonka perustamiseen vaikuttivat kauppakumppanuus Bulgarian kanssa ja maiden välisen kaupan poikkeuksellisen korkea liikevaihto. Lauttayhteyden luominen mahdollisti junien lisäksi konttien ja perävaunujen kuljetuksen.
Ensimmäinen junavaunuilla lastattu "Šipkan sankarit" -niminen lautta aloitti liikennöinnin silloisesta Iljitševskistä 14. marraskuuta 1978. Siitä lähtien Varna—Iljitševsk-lauttareittiä kutsutaan myös "ystävyyden sillaksi". Reitin pituus eri lähteiden mukaan vaihtelee 374 ja 435 kilometristä 458 kilometriin. Lastin kuljetusaika oli toisaalta yhteen suuntaan joko 18 tai 20 tuntia ja toisaalta keskimääräinen matka-aika Iljitševskistä Varnaan ja vastakkaiseen suuntaan kesti 30 tuntia. Rahti kuljetettiin lautalla rautatievaunuissa ja vaunujen telien uudelleenjärjestelyt suoritettiin Varnan lauttaterminaalissa. Vaunujen lisäksi lauttareiteillä kuljetettava tavaravalikoima oli erilainen, mukaan lukien erilaiset kulutustavarat, kuorma-autot ja henkilöautot, ajoneuvot erikoistarpeisiin ja laitteet.
Terminaalin rakentaminen Tšornomorskin ja Varnan välistä lauttareittiä palvelevan satamakompleksin rakentaminen aloitettiin Ukrainan puolella 5. lokakuuta 1976. Sinä päivänä satamassa, lähellä Iljitševskin kaupunkia Volkhov-ruoppaaja nosti ensimmäiset kuutiometrit maaperää Sukhyin suiston pohjasta. Samaan aikaan aloitettiin työt myös Mustanmeren rannikolla Bulgariassa lähellä Varnan kaupunkia. Lokakuuhun 1978 mennessä suurin osa ensimmäisen vaiheen rakennustöistä saatiin päätökseen. Joidenkin lähteiden mukaan kahden vuoden aikana rakentajat nostivat Sukhyin pohjukasta yhteensä lähes kolme miljoonaa tonnia maata, asensivat yli 7 000 tonnia teräsrakenteita, 120 000 kuutiometriä betonia ja 72 kilometriä rautatietä. Rannikkorakennukset rakennettiin ennätysajassa eli n. kahdessa vuodessa ja siihen aikaan se oli ensimmäinen laatuaan lauttaterminaali. Tšornomorskissa laituri rakennettiin 250 metrin pituiseksi ja siihen valettiin 19 tuhatta kuutiometriä betonia, mistä 5 tuhatta on sen vedenalaisessa osassa. Sen nähtiin palvelevan 184,5 metrin pituisia ja 26 metrin levyisiä lauttoja, ja tämän hankkeen rakentamisaikaan maailmassa ei ollut vastaavia lauttareittejä missään muualla. Varnassa sijaitsi vaihtoasema, missä vaunujen telit vaihdettiin eli entisen Neuvostoliiton maiden 1 520 millimetrisistä eurooppalaisen raideleveyden mukaisiksi 1 435 millimetrisiksi.
Lautat Ukrainan neuvostotasavallan operoimat lautat olivat nimeltään "Šipkan sankarit" ja "Plevnan sankarit" ja Bulgarian puolella liikennöivät lautat ”Odessan sankarit" ja "Sevastopolin sankarit". Niiden nimet symboloivat sekä vuosina 1877—1878 käydyn Bulgarian itsenäisyyssodan aikaisia Šipkan solan taistelua Balkanvuorissa ja Plevnan piiritystä että toisen maailmansodan Odessan taistelua ja Sevastopolin piiritystä. Myöhemmin Ukrainan infrastruktuuriministeriö onkin todennut, että lautat "Šipkan sankarit" ja "Plevnan sankarit" on tarkoitettu rautatievaunujen ja muun liikkuvan kaluston kuljettamiseen Mustanmeren satamien välillä ja ne on suunniteltu kansainvälisen SOLAS-74-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.
Linjalla liikennöivät neljä kolmikerroksista lautta, joissa oli 15 ratakiskoa ja joihin mahtui 108 rahtivaunua. Lautat rakennettiin samaan aikaan vuosina 1977—1978, jolloin Neuvostoliiton lautat valmistuivat Jugoslaviassa ja bulgarialaiset Norjassa. Ukrainan itsenäistyessä vuonna 1992 kävi selväksi, että lauttaliikennöintiä koskeva sopimus oli vanhentunut. Lauttojen "Šipkan sankarit" ja "Plevnan sankarit" omistus oli siirtynyt 18. lokakuuta 1995 perustetulle varustamolle "Ukrferry". Näin ollen Ukrainan ja Bulgarian osapuolet solmivat uuden sopimuksen koskien lauttamatkan yhteistoimintaa. Kahdenvälisiin neuvotteluihin 20. marraskuuta 1995 Sofiassa osallistuivat mm. Ukrzaliznytsian ja laivayhtiön "UkrFerry" edustajat. Sopiminen koski samoja lauttoja ja sopimuksen keskeisinä ehtoina olivat osallistuvien maiden lauttojen yhtäläisyys ja lauttojen vapauttaminen satamamaksuista.
Nykyaika Nykyisin junalauttakompleksissa on laituri, jossa on kaksi laituripaikkaa 26 ja 27, kummankin pituus on 210 ja syvyys 9,7 metriä. Terminaaliin kuuluu kaksi kiinteää hissillistä yhdyssiltaa, ratajärjestelmä autojen lastaamista varten, valvontapisteet lauttojen lastaus- ja purkuprosesseille, lisätilat päälinja-ajoneuvoilla ja infrastruktuuritilojen rahtitarkastuspiste Ukrainan rajan yli.
Vuoden 2007 jälkeen Ukrferry-yhtiö hankki pienempiä lauttoja ja alukset "Šipkan sankarit" ja "Plevnan sankarit" siirtyivät Ukrainan rautateiden omistukseen ja ankkuroituivat Iljitševskin satamaan. Ukrainan valtionyhtiö Ukrferry alkoi käyttää reiteillä Ukrainasta Bulgariaan, Turkkiin ja Georgiaan sekä Bulgariasta Georgiaan uusia ja nykyaikaisempia junalauttoja. Vuonna 2009 Ukraina kieltäytyi tukemasta Varna—Iljitševsk—Poti/Batumi-rautatien lauttalinjaa. Maailmanlaajuinen talouskriisi, Kaukasuksen poliittisen tilanteen paheneminen, Bulgarian liittyminen Euroopan unioniin, Venäjän öljysataman Kavkaz ja Varnan välisten lauttasatamatoimintojen vilkastuminen ja muutokset bulgarialaisen laivayhtiön omistuksessa olivat pääasialliset syyt, jotka johtivat liikennemäärien merkittävään laskuun vuonna 2009. Erityisen merkittävä lasku tapahtui Iljitševsk—Varna-linjalla johtuen siitä, että Venäjän junalauttareitin Kavkaz—Varna avaamisen myötä maaliskuun alussa 2009 Ukrainan suunta menetti kaiken transitorahtiliikenteen. Vain Georgian ja Venäjän välien pysyessä epäsuotuisina, koko rahtiliikenne tästä Transkaukasian tasavallasta Eurooppaan ohjautui ja kulki edelleen Ukrainan kautta. Vuonna 2017 UkrFerry-yhtiö operoi kolmella 1980-luvun lopulla rakennetulla juna- ja matkustajalautalla, jotka oli suunniteltu kuljettamaan 250 matkustajaa ja samalla noin 50 junavaunua ja 50 raskasta ajoneuvoa. Covid-pandemian levitessä monet reitit kuitenkin pysäytettiin ja syyskuussa vuonna 2020 kerrottiin, että "Sevastopolin sankarit" oli viimeinen alus, joka palveli lauttaliikennettä Varna—Tšornomorsk—Poti-linjalla. Bulgarian valtion omistaman laivayhtiön lauttaa yksikään liikenteenharjoittaja ei halunnut vuokrata huonon markkinatilanteen vuoksi. Molemmat lautat niin ”Odessan sankarit" kuin "Sevastopolin sankarit" poistettiin liikenteestä. Nykyään Tšornomorsk (Iljitševsk)-Varna reitillä lautta ei enää liikennöi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Odessan piirin liikenne Luokka:Bulgarian liikenne Luokka:Mustameri Luokka:Lauttaliikenne Luokka:Varna