Erämaapuhelin oli Suomessa 1970-luvulta lähtien käytössä ollut ARP-verkkoon perustunut hätäpuhelinjärjestelmä. Erämaapuhelimet oli tarkoitettu erityisesti hälytyksen tekemiseen eksymis- ja sairaustapauksissa.Yleisten teiden hätäpuhelimet... 1979, 6 Niillä voitiin kuitenkin soittaa myös muita puhelinkeskuksen välittämiä vastapuheluita.
Erämaapuhelimet mahdollisti autoradiopuhelinverkon (ARP) avautuminen vuonna 1971. Niitä sijoitettiin mm. autiotupien yhteyteen ja poroerotuspaikoille; tietoja niistä julkaistiin kartoissa ja retkeilyoppaissa.Rautio & Partanen 1996, 16, 214-218
Vuonna 1973 puhelimia oli 23 kappaletta. Järjestelmän ollessa laajimmillaan käytössä oli yli 200 puhelinta.Rautio & Partanen 1996, 16
1990-luvun alussa puhelimia ylläpitänyt Tele alkoi karsia puhelimia rikkoutumisen ja vähäisen käytön perusteella. Lapissa oli 180 puhelinta syksyllä 1991, kun Saariselällä järjestettiin aihetta käsitellyt seminaari. Verkon ylläpitokulut olivat tuolloin miljoona markkaa vuodessa. Palvelun säilyttämistä kannattaneet vetosivat turvallisuuteen: ihmishenkiä ja etsintäkustannuksia säästyy järjestelmän ansiosta, Tele puolestaan vetosi kustannuksiin ja tekniikan ikääntymiseen.
Soneran viimeksi operoima järjestelmä lakkautettiin vuoden 2000 aikana samalla kun ARP-järjestelmä poistui käytöstä.Mainio 2000
Järjestelmä oli kehitysvaiheessaan, kun yleisten teiden hätäpuhelimia käsittelevä mietintö julkaistiin vuonna 1979. Mietinnössä todettiin, etteivät erämaapuhelimista saadut kokemukset juurikaan palvele tieverkolle kaavaillun hätäpuhelinjärjestelmän suunnittelua.Yleisten teiden hätäpuhelimet... 1979, 31
Lähteet
Viitteet
Luokka:Puhelintekniikka Luokka:Palo- ja pelastustoimi Luokka:Lappi