Rita Frances Dove (s. 28. elokuuta 1952 Akron, Ohio, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija ja yliopiston professori. Dove on kirjoittanut romaanin, novellin, draaman, antologioita, esseitä sekä lukuisia runoja. Hän on myös kirjoittanut yhdysvaltalaisiin lehtiin kolumneja. Hänen teoksensa ja työnsä ovat vaikuttaneet suuresti amerikkalaiseen kirjallisuuteen.
Dove on saanut lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia, muun muassa Pulitzer-palkinnon runoudesta vuonna 1987. Dove on ainoa runoilija maailmassa, joka on saanut National Humanities Medal -mitalin vuonna 1996 ja National Medal of Arts -mitalin vuonna 2011. Vuoteen 2025 mennessä hänelle on myönnetty yhteensä 29 kunniatohtorin arvoa yhdysvaltalaisista korkeakouluista.
Dove on useiden järjestöjen jäsen ja osassa hän on toiminut myös johtotehtävissä. Dove toimi Yhdysvaltain runoilijan palkinnon konsulttina vuosina 1993–1995. Hän oli 40-vuotiaana nuorin virassa toiminut henkilö ja ensimmäinen afroamerikkalainen kyseisessä virassa. Lisäksi Dove toimi Kongressin kirjaston runouden erityiskonsulttina vuosina 1999–2000 kahden muun merkittävän yhdysvaltalaisen runoilijan kanssa. Nuoruus ja koulutus Dove syntyi Akronissa, Summitin piirikunnassa, Ohiossa vuonna 1952. Hänen isänsä Ray A. Dove oli kemisti ja amerikkalaisen teollisuuden yhdentymisen pioneeri, joka työskenteli rengasteollisuuden parissa Goodyearillä. Ritan äiti oli Elvira Hord. Ritan vanhemmat kannustivat häntä jo lapsesta alkaen pitkäjänteiseen opiskeluun ja laajaan lukemiseen.
Rita kasvoi erityisesti historian, kirjallisuuden ja musiikin ympäröimänä, ja soitti nuoruudessaan pitkään selloa. Hän myös johti lukionsa silloista majorette-ryhmää. Dovea kiinnosti nuoresta asti kirjoittaminen ja runous: hän kirjoitti tarinoita ja näytelmiä luokkalaisilleen esitettäväksi.
Koulutus Dove menestyi koulussa ja sijoittui maan sadan parhaan lukio-opiskelijan joukkoon vuonna 1970. Sen johdosta hän pääsi vierailemaan Valkoisessa talossa samana vuonna. Dove suoritti englannin kielen tutkinnon hyvin arvosanoin Miamin yliopistosta vuonna 1973. Vuonna 1977 hän opiskeli Iowan yliopistossa kirjailijoiden ryhmässä ja suoritti siellä MFA-tutkinnon.
Ura
Toukokuussa 1993 Kongressin kirjastonhoitaja nimitti Doven Yhdysvaltain runoilijan palkinnon konsultiksi. Hän toimi virassa vuoteen 1995 asti. Dove oli 40-vuotiaana nuorin ja ensimmäinen afroamerikkalainen henkilö tässä virassa. Dove on toiminut myös Kongressin kirjaston runouden erityiskonsulttina vuosina 1999 ja 2000, amerikkalaisten runoilijoiden Louise Glückin ja WS Merwinin kanssa.
Dove toimi AWP:n (Associated Writing Programs) hallituksessa vuosina 1985–1988 ja johti organisaatiota sen puheenjohtajana vuosina 1986–1987. Vuodesta 1991 alkaen Dove on ollut vuotuisen Anisfield-Wolf Book Award -palkinnon tuomaristossa. Vuosina 2004–2006 Dove toimi Virginian runoilijapalkinnon konsulttina. Virkaan päästyään hän keskittyi levittämään tietoutta runoudesta ja lisäämään yleisön tietoisuutta kirjallisuuden eduista.
Dove kirjoitti viikoittain kolumneja Washington Postille vuosina 2000–2002. Vuosina 2018–2019 hän toimi New York Times -lehden runotoimittajana.
Dove toimi Phi Beta Kappan hallituksen jäsenenä vuosina 1994–2000 ja Academy of American Poetsin kanslerina vuosina 2006–2012. Hän on American Philosophical Societyn ja American Academy of Arts and Sciencesin, Fellowship of Southern Writers ja PEN American jäsen. Dove on ollut Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian jäsen, ja vuodesta 2023 lähtien hän on toiminut sen varapuheenjohtajana.
Runous
Dove sai vuonna 1987 Pulitzerin runouspalkinnon. Vuonna 1999 Dove osallistui Lincoln Memorial -tapahtumaan, jossa hän luki runonsa ”America's Millennium” John Williamsin musiikin säestyksellä.
pienoiskuva|Dove lokakuussa 2010.
Omasta mielestään kunnianhimoisin Doven runokokoelma, Sonata Mulattica, julkaistiin vuonna 2009. Se sai vuonna 2010 Hurston-Wright Legacy -palkinnon. Doven vuonna 2016 julkaistu teos Collected Poems 1974–2004, oli National Book -palkinnon finalisti. Teos oli NAACP Image Awardsin runopalkinnon voittaja ja vuonna 2017 Library of Virginia Poetry Award -palkinnon voittaja.
Doven 11. ja viimeisin runokokoelma, Playlist for the Apocalypse, jonka julkaisi WW Norton & Company, julkaistiin elokuussa 2021. New York Timesin kriitikko Dwight Garner kutsui runokokoelmaa yhdeksi parhaista runokokoelmista maailmassa ja katsoi siinä olevan erityistä herkkyyttä, nokkeluutta ja rohkeutta.
The Penguin Anthology of 20th-Century American Poetry Dove toimitti vuonna 2013 julkaistun, The Penguin Anthology of 20th-Century American Poetry -antologian, johon oli koottu eri merkittävien yhdysvaltalaisten runoilijoiden runoja sadan vuoden ajalta. Kokoelma herätti laajaa keskustelua joidenkin kriitikoiden väittäessä Doven arvostavan populistista agendaa laadun sijaan. Dove oli jättänyt kirjasta pois useita merkittäviä runoilijoita. Tunnettuja runoilijoita, jotka jäivät kirjan ulkopuolelle, olivat muun muassa Sylvia Plath, Allen Ginsberg, Sterling Allen Brown, Louis Zukofsky, George Oppen, Charles Reznikoff ja Lorine Niedecker.
Runoilija John Olson kommentoi: ”Dove sulkee pois henkeäsalpaavan paljon merkittäviä runoilijoita kirjasta pois”. Myös kriitikko Helen Vendler tuomitsi jyrkästi Doven valinnat. Hänen mielestään Dove suosii runoilijoiden teemoja ja taustoja laadun ja tyylin sijasta.
Dove puolusteli valintojaan laajasti mediassa. Hänen mukaansa Plathin, Ginsbergin ja Brownin runoja oli alun perin valittu mukaan, mutta nämä, samoin kuin muutamat muut runoilijat jätettiin pois heidän kustantajiensa toiveesta. Heidän runonsa poistettiin juuri ennen teoksen julkaisua. Lisäksi Penguin Booksin kanssa oli erimielisyyttä joidenkin runojen oikeuksien maksuista.
Musiikki Dove on sanoittanut Pulitzer-palkinnon voittajan Tania Leónin musiikkiteokset ”Singin' Sepia” (1996), ”Reflections” (2006), ”Crossing Choirill”. Dove on tehnyt myös yhteistyötä monien muiden säveltäjien, esimerkiksi Richard Danielpourin kanssa, ja sanoittanut useita heidän sävellyksiään.
pienoiskuva|Dove ja Amanda Gorman ”Furious Flower” -gaalassa Washingtonissa syyskuussa 2019.
Opetus Dove opetti luovaa kirjoittamista Arizonan yliopistossa vuosina 1981–1989. Vuodesta 1989 alkaen Dove on opettanut Charlottesvillessä Virginian yliopistossa. Hän toimi lisäksi samaisessa yliopistossa englannin kielen professorina vuosina 1993–2020.
Palkinnot ja kunnianosoitukset pienoiskuva|Doven määritelmä Mainen osavaltion kirjaston sisäänkäynnillä Augustassa. Määritelmä suomennettuna: ”Kirjasto on mahdollisuuksien areena, joka avaa sekä ikkunan sieluun että oven maailmaan.”
Pulitzer-palkinnon lisäksi Dove on saanut lukuisia kirjallisuuden ja akateemisia kunnianosoituksia, mukaan lukien 29 kunniatohtorin arvoa useista yhdysvaltalaisista korkeakouluista. Dove sai Academy of Achieventilta Golden Plate -palkinnon vuonna 1994. Hän sai tieteiden Heinz-palkinnon vuonna 1997. Vuonna 1996 Dove sai Bill Clintonilta National Humanities -mitalin ja vuonna 2011 hän sai Barack Obamalta National Medal of Arts -mitalin. Hän on ainoa runoilija maailmassa, joka on saanut molemmat mitalit.
Vuonna 2016 hän oli aloituspuhujana Virginian yliopistossa, joka ei perinteisesti jaa kunniatohtorin arvoja. Vuonna 2014 Dove palkittiin 10 000 dollarin arvoisella Carole Weinstein -palkinnolla runoudesta, ja vuonna 2016 hän sai Stone Award for Lifetime Literary Achievement -palkinnon Oregonin osavaltionyliopistolta.
pienoiskuva|Rita Dove vuonna 2012 saamassa National Medal of Arts -mitalia Barack Obamalta.
Dove valittiin Ohio Women's Hall of Fameen vuonna 1991, ja vuonna 2018 hänet nimettiin Virginian kirjaston Virginian merkittävien naisten joukkoon. Vuonna 2017 Dove sai Callaloo Lifetime Achievement Award -palkinnon ja vuonna 2019 100 000 dollarin arvoisen Wallace Stevens Award -palkinnon. Dove sai WEB Du Bois -mitalin Harvardin yliopistostavuonna 2018 ja Langston Hughes -mitalin vuonna 2019.
Vuonna 2021 Dove sai runouden kultamitalin ja siihen liittyvän 5 000–100 000 dollarin arvoisen rahapalkinnon American Academy of Arts and Letters -järjestöltä. Se on järjestön korkein kunnianosoitus, jonka on saanut vain 16 runoilijaa (3 naista) järjestön 110 -vuotisen historian aikana. Dove on lisäksi ensimmäinen tällä mitalilla palkittu afroamerikkalainen.
Vuonna 2022 paljastettiin Sanjay Suchakin tekemä ja Virginian yliopiston tilaama muotokuva Rita Dovesta. Muotokuva on esillä Virginian yliopiston historiallisen Pavilion VII:n eteisaulassa. Dove sai elämäntyöstään kaksi palkintoa vuonna 2022: Ruth Lilly Poetry Prize -palkinnon Poetry Foundation -järjestöltä ja Rebekah Johnson Bobbitt -palkinnon Kongressin kirjastolta.
Vuonna 2023 Dove sai 36. henkilönä National Book Foundation -säätiöltä National Book Award -elämäntyöpalkinnon ja siihen liittyvän 10 000 dollarin rahapalkinnon. Dove sai Academy of American Poets -jätjestöltä Poets Leadership -palkinnon vuonna 2024. Samana vuonna 2024 hän vastaanotti Thomas Robinson Prize for Southern Literature -palkinnon Mercer-yliopistolta vuonna 2024.
Yksityiselämä Dove meni naimisiin saksalaissyntyisen kirjailijan Fred Viebahnin kanssa vuonna 1979. He tapasivat ensimmäisen kerran kesällä 1976 Doven ollessa jatko-opiskelija lowan yliopistossa. Parille syntyi tytär, Aviva Dove-Viebahn, vuonna 1983. Dove ja Viebahn harrastavat yhdessä tanssia. Vuodesta 1989 asti pari on asunut Charlottesvillessä Virginiassa.
Dokumenttielokuva
Yhdysvaltalainen dokumenttielokuvantekijä Eduardo Montes-Bradley on tehnyt Rita Dovesta dokumenttielokuvan, Rita Dove: An American Poet vuonna 2014. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa Charlottesvillessä Paramount-teatterissa 31. tammikuuta 2014.
Tuotanto Runous Kokoelmat The yellow house on the cornern, Pittsburgh: Carnegie-Mellon University, 1980 Museum, Carnegie Mellon, 1983 Thomas and Beulah, Carnegie Mellon, 1986 Grace Notes, New York: W. W. Norton, 1989 Selected Poems, Pantheon/Vintage, 1993 Mother Love, New York: W. W. Norton, 1995 On the Bus with Rosa Parks, New York: Norton, julkaistu 1999 American Smooth, New York: W. W. Norton, 2004 Sonata Mulattica, New York: W. W. Norton, 2009 Collected Poems 1974-2004, New York and London: W. W. Norton, 2016 Playlist for the Apocalypse, New York: W. W. Norton, 2021
Yksittäisiä runoja Kaikki runot on julkaistu The New Yorker -aikakauslehdessä. Lähde runoihin: ”Vacation”, 1994 ”Incarnation In Phoenix”, 1996 ”Une Vie Sans Ailleurs by Breyten Breytenbach”, 1999 ”American Smooth”, 2003 ” All Souls’ ”, 2003 ”Hattie McDaniel Arrives at the Coconut Grove”, 2004 ”The Bridgetower”, 2008 ”The Spring Cricket Considers the Question of Negritude”, 2012 ”Found Sonnet: The Wig”, 2016 ”Bellringer”, 2019 ”Pedestrian Crossing, Charlottesville”, 2020 ”Last words”, 2021
Antologiaosallistumiset The Penguin Anthology of Twentieth-Century American Poetry, New York: Penguin Books, 2011 The Best American Poetry 2000, New York: Scribner, 2000
Romaanit Through the Ivory Gate, Pantheon Books, 1992
Fiktiot Fifth Sunday, Kentuckyn yliopisto, Callaloo Fiction Series, 1985
Draamat Darker Face of the Earth, Sto 1994, tarkistettu painos julkaistu 1996
Novellit Fifth Sunday, Kentuckyn yliopisto, Callaloo Fiction Series, 1985
Esseet The Poet's World, Washington, DC: Kongressin kirjasto, 1995
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Rita Doven elämäkerta, Poetry Foundation Kuvia Rita Doven elämän varrelta
Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat Luokka:Yhdysvaltalaiset runoilijat Luokka:Pulitzer-palkitut Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt