Sotilaslääni (lyh. SL, ) oli Suomen puolustusvoimien alueellinen johtoporras, jonka alaisia olivat sen johdossa olleet joukko-osastot ja sotilaslaitokset sekä aluetoimistot. Sotilasläänejä oli vuosien 1941–2014 välillä yhteensä yli 30. Viimeiset sotilasläänit lakkautettiin vuoden 2014 lopussa osana puolustusvoimauudistusta.
Sotilasläänit 1932–1939 Puolustusvoimat siirtyi 1. toukokuuta 1932 uuteen alueelliseen liikekannallepanojärjestelmään. Suunnitelman järjestelmästä oli laatinut everstiluutnantti Aksel Fredrik Airo. Suunnitelman toteuttamiseksi perustettiin yhdeksän sotilasläänin esikuntaa, joiden tehtävänä oli perustaa liikekannallepanossa divisioonan esikunta ja sotilasläänin komentajan sodan ajan tehtävänä oli johtaa perustettua divisioonaa. Sotilaspiirien esikuntien, joita oli 30, tehtävänä oli perustaa liikekannallepanossa kenttäarmeijan joukkoja. Uudet esikunnat saivat liikekannallepanovalmistelujen lisäksi tehtävikseen operatiiviset valmistelut, liikekannallepanovarastojen luomisen ja hoidon, kutsunta-asiat, kertausharjoitusten järjestämisen, upseerien jatkokoulutuksen järjestämisen ja talouselämän liikekannallepanovalmistelut.Vappula 1984 s. 9–10
Talvisodan yleisten harjoitusten alkaessa sotilasläänien esikunnat muodostivat perustettavien divisioonien esikunnat lakkauttaen itsensä. Esikuntien aluejärjestöön liittyvät tehtävät siirtyivät samalla suojeluskuntajärjestölle, jolloin suojeluskuntapiirijako muutettiin vastaamaan sotilaspiirijakoa.Vappula 1984 s. 11 Ruotsinkielisiä joukko-osastoja perustivat Uudenmaan, Turunmaan, Etelä-Pohjanmaan sotilaslääneistä.Kronlund 1988 s. 392 Lisäksi sotilaslääneinä olivat Satakunta-HämeenVappula 1984 s. 10, Kymenlaakson, Savon ja Karjalan sotilaslääni.Aalto 1992 s. 8
Sotilasläänit 1940–1941 Talvisodan jälkeen siirryttiin elokuussa 1940 uuteen organisaatioon, jossa maavoimat ryhmitettiin viideksi armeijakunnaksi. Armeijakuntiin kuului 13 prikaatia, jotka muodostettiin supistamalla rajanvartiointiin ryhmitetyt divisioonat prikaateiksi. Alue- ja suojeluskuntajärjestöt yhdistettiin, jolloin muodostettiin 16 sotilaslääniä ja 34 suojeluskuntapiiriä. Sotilaspiirien tehtävät siirrettiin suojeluskuntapiireille. Sotilasläänien komentajat olisivat muodostettavien divisioonien komentajia.Vappula 1984 s. 11–12
Sotilasläänit ja niihin kuuluneet suojeluskuntapiirit välirauhan aikana: Etelä-Hämeen sotilaslääni Kanta-Hämeen suojeluskuntapiiri Lounais-Hämeen suojeluskuntapiiri Helsingin sotilaslääni Helsingin suojeluskuntapiiri Itä-Savon sotilaslääni Savonlinnan suojeluskuntapiiri Saimaan suojeluskuntapiiri Karjaan sotilaslääni Raaseporin suojeluskuntapiiri Salon suojeluskuntapiiri Keski-Pohjanmaan sotilaslääni Sisä-Suomen suojeluskuntapiiri Kokkolan suojeluskuntapiiri Lounais-Suomen sotilaslääni Turunmaan suojeluskuntapiiri Varsínais-Suomen suojeluskuntapiiri Vakka-Suomen suojeluskuntapiiri Maanselän sotilaslääni Kainuun suojeluskuntapiiri Iisalmen suojeluskuntapiiri Perä-Pohjolan sotilaslääni Pohjolan suojeluskuntapiiri Länsi-Pohjan suojeluskuntapiiri Pohjois-Hämeen sotilaslääni Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiri Jyväskylän suojeluskuntapiiri Pohjois-Pohjanmaan sotilaslääni Oulun suojeluskuntapiiri Raahen suojeluskuntapiiri Päijänteen sotilaslääni Lahden suojeluskuntapiiri Suur-Saimaan suojeluskuntapiiri Salpausselän sotilaslääni Pohjois-Kymenlaakson suojeluskuntapiiri Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiri Satakunnan sotilaslääni Porin suojeluskuntapiiri Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiiri Savo-Karjalan sotilaslääni Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri Pohjois-Savon suojeluskuntapiiri Suomenlahden sotilaslääni Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiiri Etelä-Kymenlaakson suojeluskuntapiiri Vaasan sotilaslääni Vaasan suojeluskuntapiiri Etelä-Pohjanmaan läntinen suojeluskuntapiiri Etelä-Pohjanmaan itäinen suojeluskuntapiiri
Sotilasläänit 1944–1966 Jatkosodan jälkeen maavoimiin perustettiin kolme divisioonaa, jotka johtivat joukko-osastojen toimintaa. Aluehallinnosta vastasi seitsemän sotilaslääniä alaisuudessaan 27 sotilaspiiriä yhteistoiminnassa divisioonien esikuntien kanssa, mikä aiheutti päällekkäisyyttä toiminnassa.
Sotilasläänit olivat Uudenmaan, Lounais-Suomen, Hämeen, Kymen, Pohjanmaan, Savo-Karjalan ja Pohjois-Suomen sotilaslääni.Syrjö et al 2006 s. 247
Sotilasläänit 1966–1992 Tasavallan presidentin antamalla asetuksella 18. maaliskuuta 1966 Suomen jakamisesta sotilaslääneihin ja sotilaspiireihin. Asetuksella ja Puolustuslaitosasetuksen muutoksella aiempi aluejärjestö, kolme divisioonan esikuntaa ja seitsemän sotilasläänin esikuntaa lakkautettiin. Vanha aluejärjestelmä korvattiin seitsemällä uudella sotilasläänin esikunnalla:Vappula 1984 s. 50 Etelä-Suomen, Kaakkois-Suomen, Lounais-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Suomen, Savo-Karjalan ja Sisä-Suomen sotilaslääni.Syrjö et al 2006 s. 256–257
Vuoden 1992 lopulla lakkautettiin olemassa oleva järjestelmä muodostettaessa maanpuolustusalueet.Tynkkynen 2014 s. 11
Sotilasläänit 1993–2007 Vuoden 1993 alussa muodostettu uusi aluejärjestelmä organisoitiin kolmen maanpuolustusalueen alaisuuteen. Maanpuolustusalue johti alueellaan olevia joukko-osastoja ja sotilasläänejä. Alueorganisaation muodosti lakkautetuista sotilaspiireistä muodostetut 12 sotilaslääniä, jotka vastasivat asevelvollisuusasioista, joukkojen perustamisesta ja paikallispuolustuksesta omalla alueellaan.
Sotilasläänit olivat: Helsingin sotilaslääni Hämeen sotilaslääni Keski-Suomen sotilaslääni Kymen sotilaslääni Kuopion sotilaslääni Lapin sotilaslääni Mikkelin sotilaslääni Oulun sotilaslääni Pohjois-Karjalan sotilaslääni Turun ja Porin sotilaslääni Uudenmaan sotilaslääni Vaasan sotilaslääni
Sotilasläänit 2008–2014 pienoiskuva|Sotilasläänit 2008 Kun Suomessa vuonna 2008 luovuttiin kolmesta maanpuolustusalueesta ja siirryttiin neljään sotilaslääniin, joka oli operatiivinen johtoporras. Siihen kuului aluksi myös lähinnä suunnitteluun ja aluehallintoon liittyviä alueellisia sotilasläänejä, jotka sodan aikana olisivat olleet operatiivisen sotilasläänin osia. Myöhemmin alueelliset sotilasläänit lakkautettiin.
150px|thumb|Sotilasläänin tunnuksena on ruusu ja miekka -kuvio, jonka yhteydessä on läänin ilmoittava kirjain E, I, L tai P Maavoimien esikunnan alaisuuteen vuosina 2008–2014 kuuluneet neljä operatiivista sotilaslääniä olivat: Etelä-Suomen sotilaslääni Itä-Suomen sotilaslääni Länsi-Suomen sotilaslääni Pohjois-Suomen sotilaslääni
Näiden sotilasläänien alaisuudessa oli yhteensä 19 aluetoimistoa.
Tehtävät Sotilasläänin tehtäviä olivat: alueensa puolustaminen ja puolustusvalmistelut asevelvollisuusasiat, kuten kutsuntojen järjestäminen, valinta naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja reserviläisasiat huolto- ja materiaalivalmiuden ylläpito liikekannallepanon valmistelut ja toteuttaminen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaus ja tukeminen yhteistoiminta alueen muiden viranomaisten kanssa
Valmiutta kohotettaessa sotilasläänin komentaja johti vastuualueen taistelua ja sen tukemiseen tarkoitettuja maavoimien joukkoja sekä sille alistettuja muita joukkoja. Sotilasläänille voitiin alistaa muun muassa armeijakunta tai operatiivisia yhtymiä.
Sotilaslääni tuki muita puolustushaaroja ja rajavartiolaitosta perustamalla niille joukkoja sekä muodostamalla ja jakamalla maavoimien tilannekuvaa Maavoimien esikunnan käskemällä tavalla.
Sotilasläänin kokoonpanoon kuului lisäksi operaatiokeskus, jossa työskenteli tilannevalvonta-aliupseereita. Maavoimien Materiaalilaitoksen alainen huoltorykmentti tuki keskitetysti sotilasläänin joukko-osastojen huoltoa.
Puolustusvoimauudistus 2012–2015
Osana puolustusvoimien helmikuussa 2012 julkaisemia säästösuunnitelmia sotilasläänit lakkautetaan vuoden 2014 päättyessä, ja pääosa tehtävistä siirtyy kuudelle isolle maavoimien joukko-osastolle.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Puolustusvoimat (2008) Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet.
*