Mont Lozère eli lyhyemmin Lozère () on pääasiassa graniittinen vuorijono Ranskan keskiylängön eteläosassa. Se muodostaa Sevennien korkeimman osan, ja sen mukaan on nimetty Lozèren departementti, jossa se sijaitsee.

Maantiede Topografia thumb|left|Näkymä Sommet de Finielsiltä.

Mont Lozère on laaja alue, joka länsi-itäsuunnassa ulottuu noin 30 kilometrin pituisena Causse de Sauveterresta Villefortiin ja etelä-pohjoissuunnassa Pont-de-Monhtvertistä Bleymardiin. Bleymardiin. Sen korkein huippu on 1699 metrin korkuinen Sommet de Finlels. Muista huipuista huomattavimpia ovat Signal des Laubies lännessä ja Pic Cassini idässä. Tarn-joki alkaa Mont Lozèren etelärinteiltä.

Mont Lozère kuuluu kokonaisuudessaan Sevennien kansallispuistoon ja melkein kokonaan suojelualueeseen, jonka pohjoisimman osan se muoodstaa. Sen rinteillä aina 1300 metrin korkeuteen saakka on lukuisia kyliä kuten Finiels ja Serviès, joiden väestö kuitenkin on 1900-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti vähentynyt maaltapaon myötä. Vuorijono on melkein kokonaan Lozèren departementissa. Vain sen itäisin osa kuten Pré de la Damen sola, jonka kautta Genolhacista Mas de la Barqueen kulkeva tie kulkee, kuuluu Gardin departementtiin.

Tärkeimmät huiput: Sommet de Finiels, 1699 m Pic Cassini, 1681 m Dôme de Bal, 1679 m Signal des Laubies, 1657 m Touril, 1575 m Chaumadou, 1563 m Roc des Laubies, 1562 m Roc de Serviès, 1563 m Roc des Mulets, 1501 m Roc de Chambelève, 1475 m.

Geologia thumb|left|upright=0.8|Suuria graniittilohkareita lähellä Mas Camarguesia. Mont Lozèren kallioperä koostuu pääasiassa herkynidisestä graniitista. Se on syntynyt noin 280–3290 vuotta sitten samaan aikaan Schwartzwaldin kanssa.

Ilmasto thumb|Montjoies, johon on merkitty karjan kulkutie.

Mont Lozèrella vallitseen vuoristoilmasto, jossa alueen länsiosissa on myös tyypillisiä mannerilmaston, etelä- ja kaakkoisosissa taas Välimeren ilmaston piirteitä, jotka johtuvat alueen sijainnista lähellä Rhônen laaksoa ja Languedocin laaksoa. Yhdessä alueen korkeussuhteiden kanssa nämä vastakkaiset vaikutukset ovat johtaneet siihen, että talvisin alueen joissakin osissa on runsaasti lunta samaan aikaan kuin toisaalla on leutoa ja sateista.

Eläimistö Metso on palautettu Finielsin solan ja Pic de Finielsin väliselle metsäiselle alueelle. Lähes Alppien aluetta muistuttavilla heinikoilla pesivät avoimia alueita suosivat linnut kuten kiuru, kangaskiuru, niittykirvinen, niittysuohaukka ja käärmekotka. Siellä tavataan myös tyypillisempia vuoristojen lintuja kuten sepelrastas, sitruunahemppo, kivikkorastas ja kivitasku. Maan pinnalla hyönteisten joukossa voidaan havaita erityisesti monia heinäsirkkalajeja kuten Stauroderus scalaris, Stenobothrus stigmaticus, Stenobothrus nigromaculatus, Stenobothrus lineatus ja hyvin harvinainen kangassirkka (Podisma pedestris). Kivien alle kätkeyty erikoinen mustapilkkuinen punainen hämähäkki, Eresus kollarie. Turvemaissa on huomattava kaksi matelijaa, sisilisko (Zootoca vivipara) ja kyy (Vipera berus, joka saavuttaa siellä levinneisyysalueensa eteläisen rajan.. Toisaalta Mont Lozère on lähinpänä Rhônea sen länsipuolella sijaitseva alue, jossa tavataan susia.

Kasvillisuus thumb|Mont Lozèren huippujen heinikkoa Mont Lozèren korkeimmilla alueilla, yli 1500 metrin korkeudella merenpinnasta, kaikkiaan noin 6000 hehtaarin laajuinen alue on subalpiinisen heinikon peitossa. Siellä laiduntavat useat tuhannet lampaat sekä paikoitellen myös nautakarja.. Siellä esiintyy useita perinnemaiseman kannalta tärkeitä kasveja kuten kangasvuokko (Pulsatilla vernalis), tähkäpiippo (Luzula spicata), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), tunturivihvilä (Juncus trifidus) ja keltavaula (Asarina procumbens). Tämän hauraan ympäristön suojelemiseksi on perustettu Sevennien kansallispuisto, ja eurooppalaiset viranomaiset ovat pitäneet tärkeänä karjanhoidon jatkumista alueella, jottei se uudelleen metsittyisi kasvaen täyteen mäntyä.

Mont Lozèren alueella korkeallakin on myös useita soita, jolla kasvavat tyypilliset suokasvit. Alueella esiintyviä, muualla Ranskassa jokseenkin lajeja ovat pyöreälehtikihokki (Rosera rotundifolia), konnanlieko (Lycopodiella inundata), pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum), kellokatkero (Gentiane pneumonanthe), Ranskassa erittäin harvinainen kämmekkäkasvi suovalkku (Hammarbua paludosa) samoin kuin monet saralajit, esimerkiksi rahkasara (Carez paucifora) ja kirppusara (Carex pulicaris).

Elinkeinot Maatalous ja käsityöt thumb|Jarjankasvatusta Mont Lozèrella. Mont Lozèren mainitsi jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Plinius vanhempi teoksessaan Naturalis historia. Sen mukaan juuri Losèren () alueella, gabalien maassa () tuotettiin Roomassa kaikkein arvostetuin juustolaatu. Ei kuitenkaan tiedetä, mitä juusto on kyseessä, vaan asiasta on käyty väittelyjäkin. Eri tutkijat ovat arvelleet sen olleen muun muassa Roquefort, Pélarcon, Laguiole tai Cantal. Vaikka asiasta ei ole varmuutta, todennäköisimmin kyseessä kuitenkin oli jokin lehmänmaidosta valmistettu tomme-juusto.

Alueen pääelinkeinona on edelleen nautakarjan- ja lampaanhoito.

Matkailu

Matkailu on seudun toinen huomattava elinkeino. Mont Lozéren alueella on rikas arkkitehtuurinen perintö, jota edustavat Johanniittain ritarikunnan Cap-Francès'in kartano sekä monet kylät, joiden keskuksena on leipomo, suihkulähde ja kirkon kellotapuli. Alueella kulkee useita viitoitettuja kävelyreittejä, joista huomattavin on Chemin de Stevenson. Finielsin solan läheisyydessä on talvisin myös hiihtolatuja ja laskettelurinteitä.

Huomattavia nähtävyyksiä ovat: Cham des Bondons, useine menhireineen Runesin vesiputous, 58 metriä korkea, Fraissinet-de-Lozèren kunnassa ; Pic Cassini, César-François Cassinin Ranskassa suorittamien kolmiomittausten lähtökohta Tarn-joen lähteet.

Lozère kulttuurissa thumb|right|Costadesista, Villefortista Mont Lozèrelle johtava tie. Lyijykynäpiirros.

Kirjallisuus Mont Lozère tunnetaan ennen kaikkea Robert Louis Stevensonin teoksesta Travels with a Donkey in the Cévennes ("Matkoja aasilla Sevenneilä", k-fr|Voyage avec un âne dans les Cévennes}}, joka kuvaa öistä matkaa alueen halki pohjoisesta etelään. Teos julkaistiin englanniksi vuonna 1879, ja vuonna 1978 se julkaisiin myös ranskaksi kirjasarjassa èditions Privat.

Elokuva Caroline Vignalin ohjaamassa, vuonna 2020 julkaistussa elokuvassa Antoinette dans les Cévennes'' monet kohtaukset kuvattiin Mont Lozèrella.

Muuta

Mont Lozèren mukaan on saanut nimensä asteroidi 16900 Lozère.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Ranskan keskiylänkö Luokka:Lozère