Alajoki on Pohjois-Savossa Tervon Haringalla sijaitseva 1,4 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa valuma-alueensa toisen lasku-uoman. Valuma-alueella on toinen lasku-uoma Savikoski, joka on valuma-alueensa pääuoma. Yläjuoksulla sijaitsee toinenkin Alajoki, joka on Saittajoen valuma-alueen laskujoki Tallusjärveen.
Yleistä Joki saa alkunsa Ahvenisen etelärannasta Kuivaniemen ja Jäsperinniemen väliin jäävästä lahdesta. Ensimmäiset 100 metriä se virtaa kahden penkereen välistä ja alittaa seututien 551. Sillan jälkeen joki tekee mutkan kohti kaakkoa, jossa se kohtaa säännöstelypadon. Siinä on joella pudotusta 2,9 metriä ja virtaa matalaan Haringanlampeen. Lampi on 500 metriä pitkä, ja joki jatkaa sen kaakkoispäästä laskien 300 metriä päästä Rasvankiin. Alimman uoman pudotus on vielä 0,60 metriä. Joen yli kulkee Karttulan ja Tervon välinen seututie 551. Myös joensuussa on silta, joka johtaa vapaa-ajan asunnolle.
Hydrologiaa Tallusjärven valuma-alueen (14.77) pinta-ala on 419 neliökilometriä ja sen järvisyys on 19 %. Vesihallituksen Koski-inventoinnissa ilmoitetaan kosken pudotukseksi 3,0 metriä, keskimääräiseksi kaltevuudeksi 2,6 metriä kilometrille ja joen keskivirtaamaksi (MQ) noin 0,6 kuutiometriä sekunnissa. Koskessa on toiminut vesimylly, jota ei enää ole. Joessa on ollut pato ilmeisesti tukinuittoa varten, josta on muistona ja nähtävyytenä uittoruuhi.
Vesistösuhteita Alajoki sijaitsee Kymijoen vesistöalueessa (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Tallusjärven valuma-alueella (14.77), jossa se muodostaa Ahvenisen–Hirvijärven alueella (14.771) pääuomasta haarautuvan pienemmän reitin alimman osuuden. Vesistöalueen tietoihin voi tutustua Savikosken artikkelista.
Historiaa Joen yläjuoksulla on koski, jossa vesi putoaa noin kolme metriä. Vesihallituksen koski-inventoinnissa on maininta, että koskessa on toiminut vesimylly.
Yläjuoksulla sijainneen Tallusjärven vedenpintaa laskettiin 1860-luvulla 1,5 metriä vähentämään tulvista johtuvia haittoja lisäten samalla heinäntekomaita. Alapuolisten Hirvijärven ja Ahvenisjärven vedenpintaa alettiin säännöstelemään vuonna 1962 Savon maanviljelysinsinööripiirin tekemän järvenlaskusuunnitelman mukaisesti. Hankkeen tavoitteena oli maa- ja metsätalousmaan kuivattaminen. Säännöstelylupa myönnettiin asutushallitukselle, joka toimi aluksi hankkeen valtion edustajana, mutta myöhemmin se siirtyi Pohjois-Savon ELY-keskuksen tehtäväksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen järvien vedenpinta laski vähävetisinä kausina liikaa ja tästä aiheutui virkistyskäytölle ja kalastukselle haittaa. Säännöstelyssä käytettiin Alajokeen rakennettua pohjapatoa, mutta samaan aikaan Savikoskessa vesi virtasi vapaasti. Niissä pyrittiin juoksuttamaan vettä yhteensä vähintään 0,4 kuutiometriä sekunnissa. Lupaehdoissa velvoitettiin avaamaan Alajoen pato, kun Ahvenisen vedenkorkeus kohosi kevättulvassa 101,30 metriin ja sulkea se, kun vedenpinta oli laskenut tämän jälkeen rajan 101,36 metriä alle. Pato avattiin seuraavan kerran vasta seuraavan kevättulvan aikana.
Toukokuun 1. päivänä 2002 otettiin käyttöön uusi säännöstelykäytäntö. Sen haltijana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus. Alajoen padolle oli asennettu kauko-ohjattu padonsäätölaitteisto. Sen avulla säännösteltiin virtauksia kauko-ohjaluksella tarkemmin, jolloin vedenpinnan korkeudet pysyivät annetuissa rajoissa. Hirvijärven ja Ahvenisen vedenkorkeutta voidaan säännöstellä tarkemmin uudella pohjapadolla, joka rakennettiin Hirvikoskeen.
Lähteet
Luokka:Suomen joet Luokka:Tervon luonto Luokka:Ahvenisen–Hirvijärven alue