thumb|right|270px|Isoapolloperhonen Suomen vuoden 1986 Suomen Punainen Ristin avustuspostimerkissä. Isoapollo eli apollo (Parnassius apollo) on apolloperhosiin kuuluva perhonen ja Suomen kookkain päiväperhoslaji. Se mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV ja on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.
Koko ja ulkonäkö Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia laikkuja, joissa saattaa esiintyä myös punaista väriä. Takasiivissä on tunnusomaiset, mustareunaiset, punaiset silmätäplät, joita on kaksi kappaletta kummassakin siivessä. Siipien kärkiväli vaihtelee 62–94 mm. Perhosen lepattavaan lentoon liittyy lyhyitä liito-osuuksia.
Isoapollo on lajina jaettu useisiin eri alalajeihin.
Toukat ovat mustia ja niiden kyljissä on oransseja täpliä.
Levinneisyys ja lentoaika Lajia tavataan lähes koko Euroopassa sekä suuressa osassa Aasiaa. Suomessa apolloa tavataan eniten Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla (muoto f.geogr. fennoscandicus), mutta sillä on nykyisin vahvoja kantoja myös Uudellamaalla (muoto f.geogr. finmarchicus). Lajilla on ainakin aikaisemmin ollut esiintymispaikkoja myös Järvi-Suomen alueella (muoto f.geogr. carelius). Laji katosi ainakin Saimaan saaristosta 1980-luvulla. Viitattu 6.5.2020.. Lajia yritettiin palautusistuttaa Saimaalle vuosina 2010 ja 2011 Lounais-Suomesta siirretyillä yksilöillä, mutta hanke ei onnistunut. Perhosen lentoaika alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu elokuun alkuun.http://213.139.166.224/Lepidoptera/Papilionidae/Parnassius/apollo/Parnassius%20apollo.htm
Elinympäristö ja elintavat Suurimmassa osassa laajaa esiintymisaluettaan isoapollo on vuoristojen laji. Elinympäristökseen se vaatii aurinkoisia, isomaksaruohoa kasvavia kalliomaastoja. Perhonen vierailee ahkerasti kukilla, etenkin kaunokeilla (Centaurea). Laji talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.
Isoapollo harvinaistui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta asiaa on yritetty selittää muun muassa ilmastonmuutoksella, virus- tai bakteeritartunnalla ja liian innokkaalla keräilyllä. Laji rauhoitettiin lailla vuonna 1976.
Ravintokasvi Isoapollon toukka käyttää ravintonaan maksaruohoja, erityisesti isomaksaruohoa (Hylotelephium telephium).
Lähteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Isoapollo (Parnassius apollo) Ötökkätieto: Apollo (Parnassius apollo) Suomen Perhoset: Apollo Iltalehti: Apollo (Parnassius apollo) Moths and Butterflies of Europe and North Africa Jean-Claude Weiss : The Parnassiinae of the World, Pt. 4, 2005 UniProt, Taxonomy: Parnassius apollo Pherobase: Semiochemicals of Parnassius apollo, the Apollo
Luokka:Ritariperhoset