pienoiskuva|Napolin kuningatar Johanna I, Provencen kreivitär. Kuva Giovanni Boccaccion käsikirjoituksessa De Mulieribus Claris tai De Claris Mulieribus (lat. "koskee kuuluisia naisia") 1361–1362. pienoiskuva|Napolin kuningatar Johanna I (Giovanna I di Napoli), Niccolò di Tommason seinämaalaus n. 1360 (rajattu). pienoiskuva|Isoäitipuoli, Napolin kuningatar Sancha Mallorcalainen ottaa vastaan Johannan ja sisar Marian äiti, Calabrian herttuatar Marie Valoislaisen seurassa n. 1350. pienoiskuva|Napolin kuningatar Johanna I:n hallitsijasinetti. thumb|Kuningatar Johanna I ja ensimmäinen aviopuoliso, Unkarin prinssi ja Calabrian herttua Andreas. Kuva vuoden 1340 aikoihin valmistuneesta kuva-Raamatusta.thumb|pysty=1.2|Kuningatar Johanna I ja toinen aviopuoliso Taranton ruhtinas Ludvig. Roberto d’Oderision seinämaalaus 1350-luvulta Santa Maria Incoronatan kirkossa Napolissa. Johanna I (); (joulukuu 1325/1326 – 22. toukokuuta 1382 Muron linna, Basilicata, Etelä-Italia)Joan I Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.10.2023. oli Napolin kuningaskunnan hallitsija vuosina 1343–1382. Hän oli myös Provencen ja Forcalquierin kreivitär vuosina 1343–1381 ja Akhaian ruhtinatar vuosina 1373–1381.
Hän oli valtakaudellaan neljästi naimisissa ja luopui Napolin vaatimuksista Sisiliaan. Johannan sukulainen Kaarle III syrjäytti ja surmautti hänet.
Suku ja henkilö Johannan isä oli Napolin kruununprinssi, Calabrian herttua Kaarle (1298–1328), joka kuoli ehtimättä periä kruunua.Robert of Anjou (1275 - 1343): Decameron III.3 Decameron Web, Brown University. Viitattu 9.10.2023. Johannan äiti oli Marie Valoislainen (1309–1331) ja äidinisä Valois’n kreivi Kaarle. Ranskan kuningas Filip VI oli Johannan eno.Elizabeth Casteen: From She-Wolf to Martyr: The Reign and Disputed Reputation of Johanna I of Naples, s. 5, 48, alun sukupuuliitteet. Cornell University Press 2016. Google Books Hän oli heidän viidestä lapsestaan toiseksi nuorin. Johanna jäi orvoksi alle viisivuotiaana.
Johanna naitettiin vuonna 1333 vain seitsemänvuotiaana pikkuserkkunsa, Unkarin prinssi Andreaan kanssa. Avioliiton järjesti Johannan isoisä, Napolin kuningas Robert Viisas ehkäistäkseen perimyskiistat Anjou-suvun napolilaisen ja unkarilaisen haaran välillä.Joanna I of Naples (1326–1382) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 9.10.2023. Andreaan isä, Unkarin kuningas Kaarle Robert oli ollut Napolin kruununperimyksessä Robertin edellä.
Johannaa pidettiin kauniina ja älykkäänä, ja hän oli runoilijoiden ja oppineiden suosija. Hänen tuttaviinsa kuuluivat runoilijat Giovanni Boccaccio ja Francesco Petrarca. Hän ystävystyi myös pyhän Birgitan kanssa.Elizabeth Casteen: Chapter 4 An “Especially Good Friend” to Saints: Friendship, Politics, and the Performance of Sovereignty Cornell Scholaship Online. Viitattu 9.10.2023.
Hallitsijakausi ja avioliitot Johanna I:stä tuli Napolin kuningatar ja Provencen kreivitär isoisänsä Robertin kuoltua vuonna 1343. Johannan aviomies, Calabrian herttua Andreas muodostui pian ongelmaksi, sillä tämän mukana Napoliin oli tullut unkarilaisia, jotka ajautuivat vastakkain Johannan ja muiden hovin jäsenten kanssa. Andreas pyrki myös hallitsemaan Napolia, vaikka avioliittosopimuksen mukaan hän ei saanut kutsua itseään kuninkaaksi. Lisäksi hän oli käytökseltään karkea ja luonteeltaan julma ja ylimielinen ja hankki siten monia vihollisia. Tuntemattomat miehet murhasivat Andreaan 18. syyskuuta 1345 ja heittivät hänet alas parvekkeelta. Johannan epäiltiin olleen murhan takana, mutta hänen syyllisyydestään ei ole varmuutta.Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 14. Tammi, Helsinki 2001. Muun muassa paavi Klemens VI julisti hänet syylliseksi.
Vuonna 1347 Johanna I nai rakastajansa ja serkkunsa, Taranton ruhtinas Ludvigin, jonka epäiltiin olleen myös osallisena Andreaan murhaan.Louis Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.10.2023. Avioliittoa oli järjestämässä ritari Niccolò Acciaiuoli, josta tuli yksi Napolin mahtavimmista miehistä ja seuraavana vuonna kuningaskunnan suursenesalkki.Niccolò Acciaiuoli Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.10.2023. Kostaakseen veljensä kuoleman Unkarin kuningas Ludvig I hyökkäsi vuonna 1348 Napoliin, jolloin Johanna ja hänen puolisonsa joutuivat pakenemaan Provencen Avignoniin. Paavi Klemens VI suojeli heitä ja suostui julistamaan Johannan syyttömäksi Andreaan murhaan vastineeksi siitä, että Johanna myi Avignonin kaupungin paaville.Giovanna I of Anjou The Oxford Dictionary of the Renaissance (2003), Oxford Reference. Viitattu 9.10.2023.Nordisk familjebok (1910), s. 20–21 Runeberg.org. Viitattu 9.10.2023. Paavin selityksen mukaan Johanna oli nauttinut taikajuomaa, joka oli kuihduttanut hänen rakkautensa Andreakseen, ja Ludvig I ilmoitti lopulta tyytyvänsä tähän. Johanna palasi lyhyesti Napoliin, mutta joutui pakenemaan Gaetaan Ludvig I:n hyökättyä uudelleen. Heille syntyi vuonna 1348 tytär Catarina, joka kuoli vuoden ikäisenä vuonna 1349 sekä vuonna 1351 tytär Françoise, joka kuoli alle vuoden ikäisenä vuonna 1352.
Unkarin kuningas Ludvig I:n vetäydyttyä Italiasta Johanna palasi vuonna 1352 pysyvästi Napoliin. Hänen aviomiehensä Taranton ruhtinas Ludvig sai nyt entistä vahvemman aseman, ja Acciaiuolin aloitteesta paavin legaatti kruunasi Ludvigin Napolin kuninkaaksi 25. toukokuuta 1352. Ludvig käytännössä anasti vallan Johannalta, joka sai sen takaisin vasta Ludvigin kuoltua vuonna 1362. Ludvig ja Acciaiuoli valloittivat vuosina 1356–1357 tilapäisesti pääosan Sisiliasta, joka oli aikanaan kuulunut Napolille, mutta he joutuivat vetäytymään saarelta kukistaakseen mantereella puhjenneen paronikapinan. pienoiskuva|Johanna I:n ja toisen aviopuoliso Ludvig I:n aikainen raha, heidän olleessaan Provencen kreivitär ja kreivi. Ludvigin kuoltua Johanna I nai Mallorcan syrjäytetyn kuningas Jaakko IV:n (Jaime). Jaakko ei viettänyt paljoakaan aikaa Napolissa, sillä hän yritti saada takaisin oman kuningaskuntansa ja pelkäsi lisäksi henkensä puolesta. Kolmannen avioliittonsa aikana Johanna sai vahvistettua omaa valtaansa. Vuonna 1373 hän luopui vaatimuksistaan Sisiliaan, mikä päätti Napolin ja Aragonian välisen lähes satavuotisen kiistan saaren omistuksesta. pienoiskuva|Kolmas aviopuoliso, Mallorcan kuningas Jaakko IV (Jaime). Jaakko kuoli vuonna 1375, ja seuraavana vuonna Johanna solmi vielä yhden avioliiton saksalaisen sotapäällikön, Braunschweigin herttua Oton kanssa. Otto ei saanut kuninkaan arvoa ja käytti sen sijaan titteliä ”Taranton ruhtinas ja Acerran kreivi”.Peter Aufgebauer: Otto der Tarentiner Neue Deutsche Biographie (1999), Deutsche Biographie. Viitattu 9.10.2023. Johanna hallitsi vuosina 1373–1381 myös Akhaian ruhtinaskuntaa Kreikassa.Principality of Achaia The Oxford Dictionary of Byzantium (1991), Oxford Reference. Viitattu 9.10.2023.
Perintö Poliittiset syyt pakottivat Johannan neljästi naimisiin, mutta jokainen aviomies tai heidän sukulaisena tavoittelivat Johannan valtakuntaa. Johannan ainoa poika oli ensimmäisestä avioliitosta isänsä kuoleman jälkeen syntynyt Kaarle Martel, joka kuoli vuonna 1348 kaksivuotiaana Budassa Unkarissa päädyttyään Napolin vallanneen setänsä, kuningas Ludvig I:n käsiin. Johannan kruununperijä oli sen jälkeen hänen nuorempi sisarensa, Taranton ruhtinatar ja Alban kreivitär Maria (1329–1366). pienoiskuva|Durazzon herttua Kaarlen joukkojen Napolin valtaus vuonna 1381.
Syrjäyttäminen ja kuolema Niin sanotun suuren skisman puhjettua vuonna 1378 Johanna I tarjosi turvapaikan vastapaavi Klemens VII:lle, jolloin paavi Urbanus VI julisti Johannan syrjäytetyksi valtaistuimelta. Paavi Urbanus tarjosi Napolin kruunua Johannan sisarentyttären Margareetan aviomiehelle Kaarle Durazzolaiselle, joka oli myös Napolin kuninkaan Kaarle II:n pojanpojanpoika ja mielestään laillinen kruununperijä.Marie of Naples (fl. 1300s) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 9.10.2023. Myös Unkarin kuningas Ludvig I tuki Kaarlea. Vastavetona Johanna adoptoi vuonna 1380 perillisekseen serkunpoikansa, Anjoun herttua Ludvig I:n, joka oli Ranskan kuningas Kaarle V:n veli.Louis I Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 13.11.2023. Urbanus VI kruunasi Kaarle Durazzolaisen Napolin kuninkaaksi nimellä Kaarle III Roomassa vuonna 1381, ja myöhemmin samana vuonna Kaarle valtasi armeijoineen Napolin ja vangitsi Johannan. Johannan liittolainen Anjoun Ludvig I ei ehtinyt tuoda ajoissa apujoukkoja.
Kaarle III vangitsi Johannan Muron linnaan Basilicatassa. Johanna surmattiin siellä Kaarlen käskystä kuristamalla toukokuussa 1382. Johannan neljäs aviopuoliso, Braunschweigin herttua Otto vältti vaimonsa kohtalon ja eli vuoteen 1399 saakka.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Napolin hallitsijat Luokka:Italialaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1326 syntyneet Luokka:Vuonna 1382 kuolleet