Seitsemäs pianosonaatti (D-duuri, op. 10 nr. 3) on Ludwig van Beethovenin neliosainen pianosonaatti, joka valmistui heinäkuussa 1798. Teoksen nuotit julkaistiin Wienissä syyskuussa 1798.Piano Sonata No. 7 in D major, Op. 10/3 AllMusic, viitattu 22.9.2023 Seitsemäs pianosonaatti on viimeinen niistä kolmesta pianosonaatista, jotka Beethoven omisti kreivitär Anna Margarete von Brownelle.Piano Sonata No. 7 in D, Op. 10, No. 3 LA Phil, viitattu 22.9.2023 Browne oli Beethovenin taiteen tärkeimpiin kuuluneen varhaisen suojelijan, Johann Georg von Brownen puoliso.
Osat Presto Largo e mesto Menuetto. Allegro Rondo. Allegro
Ensimmäisessä osassa säveltäjä laajentaa perinteistä sonaattimuotoa. Hidas osa on d-mollissa. Siinä koskettimiston käyttö on laajaa. Osa on emotionaalinen ja purkautuu kolmannen sinfonian "hautajaismarssista" muistuttavalla tavalla. Kolmas osa on menuetti, jossa palataan D-duuriin. Jokseenkin yleisimmästä tyylistään poiketen säveltäjä esittelee menuetissa voimakkaasti ensimmäisestä teemasta poikkeavan toisen teeman. Tämä muodostaa osaan Joseph Haydnin menuetille tyypillisen kontrastin. Energinen rondo-osa on esimerkki Beethovenin muunnelmatekniikan käytöstä.
Lähteet
Aiheesta muualla IMSLP: nuotteja
Luokka:Ludwig van Beethovenin pianosonaatit Luokka:1790-luvun musiikkiteokset