Hampuri

pienoiskuva|Hampuri kuvattuna Kansainväliseltä avaruusasemalta

Hampuri ( [ˈhambʊɐ̯k], [ˈhaˑmbɔːχ]), virallisesti Hampurin vapaa- ja hansakaupunki (saks. Freie und Hansestadt Hamburg, alasaksaksi Friee un Hansestadt Hamborg) on Saksan toiseksi suurin kaupunki (Berliinin jälkeen) ja maan tärkein satama. Se sijaitsee Pohjois-Saksassa Elben alajuoksun varrella. Kaupungin virallinen nimi muistuttaa sen jäsenyydestä keskiaikaisessa Hansaliitossa ja siitä, että Hampuri on edelleen kaupunkivaltio () ja yksi Saksan kuudestatoista osavaltiosta (). Hampurin naapuriosavaltiot ovat pohjoisessa Schleswig-Holstein ja etelässä Ala-Saksi ().

Hampurin kaupungin ja osavaltion hallinnollinen alue on 755 km², jolla elää noin 1,9 miljoonaa asukasta. Hampuria ympäröivillä kaupunkimaisen asutuksen alueilla asuu lisäksi 750 000 asukasta. Laajimmin käsitettynä Hampurin suurkaupunkialueeseen kuuluu 18 100 km², jolla asuu noin viisi miljoonaa asukasta.

Maantiede

Hampuri sijaitsee Elben varrella noin 100 kilometrin päässä Pohjanmerestä. Elben estuaari ulottuu Pohjanmereltä Hampuriin saakka. Elbe virtaa Hampurin läpi idästä länteen, ja kaupungin keskusta on Elben pohjoisrannalla. Siellä Elbeen laskee pohjoisesta sivujoki Alster, jonka alajuoksu on padottu kahdeksi tekojärveksi, Binnenalster ja Außenalster. Binnenalster sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, ja sitä reunustavat leveät rantakadut ja torit. Außenalster on paljon suurempi ja ulottuu noin kolmen kilometrin päähän keskustasta. Sen rannat ovat suurelta osin puistoa.

Ilmasto

Hampurissa vallitsee meri-ilmasto. Länsituulet viilentävät kesiä ja leudontavat talvia. Vuoden keskilämpötila kaudella 1971–2000 oli 9,0 °C.http://www.klimadiagramme.de/Deutschland/hamburg2.html Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on 17,4 °C, kylmin puolestaan tammikuu 1,3 °C-asteen keskilämpötilallaan. Kesäisin lämpötila ylittää useina päivinä 28 °C. Kaupungin lämpötilaennätys, 38,5 °C, mitattiin 20. heinäkuuta 2006. Ilmasto on kostea kaikkina vuodenaikoina. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 773 mm (773 L/m²). Keskimäärin 52:na päivänä vuosittain kaupunki peittyy sumuverhoon. Talvisella vuosipuoliskolla on usein myrskyistä. Eräs Hampurin ilmaston ominaispiirre on niin sanottu Hamburger Schmuddelwetter ("Hampurin suttusää").

Keskustan länsipuolella sijaitsee Altona, joka aikoinaan oli itsenäinen kaupunki mutta liitettiin Hampuriin vuonna 1937.

Historia thumb|left|Hampurin raatihuone. thumb|Hampuri vuonna 1150. Kuva on 1800-luvulta. thumb|Hampuri vuosina 1572–1618. thumb|Hansakaupunkeja ja kauppareittejä. thumb|Kaupunginpalo 1842. Peter Suhrin (1788–1857) litografia. thumb|right|Hampuri 1800. thumb|Hampuri 1900-luvun alussa. thumb|Hampuri ympäristöineen 1910. thumb|Mönckebergstraße toukokuussa 1977.

Esihistoria

Jää peitti nykyisen Hampurin alueen viimeisimmän jääkauden aikana. Jääpeitteen sulamisen jälkeen seurasi arviolta 17 000 vuoden jakso, jolloin Elben laaksossa eli metsästäjä-keräilijä-kulttuuria harjoittaneita paimentolaisia. Stellmoorer Tunneltal -laaksosta Rahlstedtin ja Ahrensburgin rajalta sekä Fischbeker Heiden luonnonsuojelualueelta Harburgin lounaispuolelta on löydetty varhaiskivikautisia työkaluja, jotka viittaavat paimentolaisasutukseen. Vanhimmat todisteet pysyvästä asutuksesta ovat neljänneltä vuosisadalta eaa. Sachsenwaldista Hampurin itäpuolelta on löydetty megaliittihautoja, jotka niin ikään viittaavat esihistorialliseen asutukseen.

Antiikin aika

Roomalaisten retkikuntien saapumisesta Hampurin alueelle ei ole arkeologisia näyttöjä, joten ne kuulunevat legendojen joukkoon. Roomalaiset tunsivat kuitenkin Alsterjoen suussa sijaitsevan Treva-nimisen paikan. Trevaa pidetään nykyisen Hampurin edeltäjänä. Se oli kahden merkittävän pohjois–etelä-suuntaisen kauppatien risteys pronssikaudelta aina myöhäiseen antiikkiin. Toinen reiteistä johti Pohjanmeren rannalta Venetsiaan, toinen puolestaan Marseilleen. Iirin kielessä käytetään edelleen Treva-sanaa (myös Trefa) Hampurista puhuttaessa. Saksilaiset alkoivat asuttaa pohjoisen Elben rantoja 300-luvulta lähtien. Nykyisen Vanhankaupungin alueelle muodostui siirtokunta.Eyewitness Travel: Hamburg, s. 19 Muuttovirtaa kesti 500-luvulle asti.

Varhais- ja sydänkeskiaika

800-luvun alussa Kaarle Suuren johtamat frankit karkottivat slaavilaisten obotriittien avulla saksit nykyisen Hampurin alueelta. Bille- ja Alsterjokien väliin rakennettiin kirkko, jonka tarkoitus oli toimia tukikohtana "pakanallisen" pohjoisen (Schleswig-Holstein ja Skandinavia) käännyttämisessä kristinuskoon. Kirkon ja uudisasukkaiden turvaksi rakennettiin Hammaburgin linna, jonka alue oli kooltaan noin 130 × 130 m. Hammaburgin tarkkaa sijaintia ei ole kyetty täysin varmasti paikallistamaan. Linnan kupeeseen virisi kaupallista toimintaa: varhainen kauppapaikka oli syntynyt. Kaarle Suuren poika Ludvig Hurskas perusti Hammaburgiin hiippakunnan vuonna 831. Kaupungin ensimmäinen piispa Ansgar tunnetaan "Pohjolan apostolina", joka teki ja johti lähetystyötä Tanskassa ja Ruotsissa.

Vuonna 845 tanskalainen viikinkilaivasto nousi kuningas Horikin johdolla ylös Elbejokea ja hävitti Hampurin,Normannit Tietosanakirja, osa 6, palsta 1305. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1914 jossa tuolloin oli noin 500 asukasta, ja muuta Elben rannan saksalaisasutusta. Tämän jälkeen hiippakuntajakoa muutettiin 848 yhdistämällä Hampuri ja Bremen samaan hiippakuntaan. Arkkipiispa Adaldag rakennutti 900-luvun alussa uuden linnoituksen, jonne muutti käsityöläisiä ja kauppiaita. Linnoitukselle myönnettiin kaupankäyntioikeudet vuonna 937 – perusta Hampurin kehitykselle merkittäväksi kaupan keskukseksi oli luotu.

Obotriitit hyökkäsivät nopeasti kasvaneeseen kaupunkiin vuonna 983, mutta se toipui ripeästi. Vanhakaupunki oli rakennettu uudelleen toisen vuosituhannen alkuun mennessä.Eyewitness Travel: Hamburg, s. 20 1000-luvulle leimallista oli maallisen ja hengellisen vallan välinen taistelu. Billungerit olivat kaupungin mahtisuku. Herttua Bernhard II rakennutti Neue Burg -linnan, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Alsterburg. Arkkipiispa Bezelin Alebrand rakennutti Mariankirkon ja joukon muita hengellisiä rakennuksia. Ne olivat Hampurin alueen ensimmäisiä kivitaloja. Hampuri kukoisti vuosina 1043–1072. Tuolloin luotiin kauppasuhteita itään ja pohjoiseen aina Grönlantia, Islantia ja Suomea myöten.

Kirkolle maksettavia kymmenyksiä vastaan kapinoineet obotriitit hyökkäsivät Hampuriin vuosina 1066 ja 1072. Arkkipiispa muutti Bremeniin, jolloin Hampuri menetti kirkollisen mahtiasemansa. 1100-luvulla Billungerit väistyivät Schauenburgin suvun tieltä. Adolf I von Schauenburg kehitti Hampuria: Elben marskimaata ja saaria padottiin ja kuivattiin asuinkelpoisiksi, kaupungin puolustuslinjoja laajennettiin. Adolf III perusti Neustadtin eli "Uuden kaupungin" Neue Burgin liepeille. Uuteen kaupunginosaan muutti merenkävijöitä ja kauppiaita.

Myöhäiskeskiaika

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik I Barbarossan sanotaan myöntäneen Hampurille vuonna 1189 tullivapauden ja oikeuden määrätä kaupankäynnistä Elben koko alajuoksulla. Kaupungin asukkaat vapautettiin asevelvollisuudesta ja heidän asiakseen jäi vain oman kaupunkinsa puolustuksen hoito. Asiakirja, joka on näytteillä Hampurin kaupunginmuseossa, on kuitenkin todettu väärennökseksi noin vuodelta 1265. Vuodesta 1201 vuoteen 1227 Hampuri oli Tanskan hallinnassa. Neljännesvuosisataisen jakson aikana Hampurin uusi ja vanha kaupunki kasvoivat yhteen sekä arkkitehtuurisesti että poliittisesti. Hampurin ulko- ja kauppapoliittinen itsenäisyys lisääntyi; se solmi kauppaliiton muun muassa Lyypekin kanssa.Eyewitness Travel: Hamburg, s. 21 Tanska myönsi Hampurille kaupunkioikeudet 1220. Tuolloin kaupungin väkiluku oli noin 1 500.

Saksalaisten prinssien koalitio karkotti tanskalaismiehittäjät Hampurista 22. heinäkuuta 1227, jolloin käytiin Bornhövedin taistelu Holsteinissa Bornhövedin pikkukaupungin lähistöllä. Hampurin hallitsijaksi kohosi Schauenburgien suvun kreivi Adolf IV. Talouselämä alkoi kukoistaa jälleen: ensimmäiset kauppakillat perustettiin ja ulkomaiset kauppayhtymät hakivat jalansijaa kaupungista. Hampurin puolustusta kehitettiin ja 1200-luvun puoliväliin tultaessa koko nykyisen vanhankaupungin alue oli linnoituksen ympäröimä. Muinaisista puolustusrakennelmista ovat muistoina useat paikannimet, kuten Alstertor, Kurze Mühren, Lange Mühren, Millerntor ja Steintor.

Vuonna 1270 voimaan tullut Ordeelbook vahvisti Hampurin itsenäisyyttä. Asiakirjassa mainittu käsite "vapaa kaupunki" ("freie Stadt") oli poikkeuksellinen.http://drw-www.adw.uni-heidelberg.de/drw-cgi/zeige?db=dig&darstellung=v&index=buecher&term=hambstr.&seite=p070-071 Vakava takaisku kukoistavalle kaupungille oli tuhoisa kaupunginpalo 5. elokuuta 1284. Hampurin arviolta 5 000 asukasta menettivät kotinsa, mutta kaupunki nousi nopeasti jaloilleen ja pian sinne kohdistui siirtolaisaalto. Hampurin otollinen sijainti lähellä Pohjanmeren ja Itämeren kauppareittejä teki kaupungista nopeasti merkittävän satamakaupungin. Hampurin ja Lyypekin liitosta 1241 sai alkunsa kauppakaupunkien hansaliitto. Hampurin tärkein vientituote oli olut. Ajoittain kaupungissa oli useita satoja olutpanimoita. Vakaat kauppayhteydet kasvattivat Hampurin vaurautta.

Hampurin matkaa Hansaliittoon tasoittivat lyypekkiläisen lain (lübisches Recht) käyttöönotto vuonna 1188, sopimus Lyypekin ja Hampurin välisen maantien turvaamisesta 1241, kauppaprivilegiot Flanderissa 1252, Englannissa 1266, Ruotsissa 1261, Norjassa 1283 ja Ranskassa 1294 sekä yhteinen valuutta Lyypekin kanssa vuodesta 1255. Hampuri liittyi Hansaliittoon vuonna 1321. Kaupungista tuli sen ansiosta johtava kauppakaupunki Itämeren ja Pohjanmeren välisellä vyöhykkeellä. Mukanaolo mahtiliitossa varmisti Hampurille verraten turvalliset kauppareitit ja edisti uusien reittien syntymistä. Vuonna 1350 ruttoepidemia surmasi kuutisen tuhatta hampurilaista eli lähes puolet kaupungin väestöstä. 1300-luvun jälkipuoliskolla Hampuriin liittyi useita lähikaupunkeja. Mahtiasema hansakaupunkina edellytti sataman laajentamista. Strategisesti ja poliittisesti erityisen tärkeä oli Moorwendersaaren hankkiminen Hampurille 1395. Moorwenderin kohdalla Elbe jakautui kahteen haaraan, suurimmat vesimassat kulkivat eteläisen haaran kautta kohti kilpailevaa Harburgin kaupunkia. Moorwenderin hallinta mahdollisti Hampurille Elben säännöstelyn niin, että Harburg jäi saarroksiin. Vähitellen Elben pohjoishaarasta tuli tärkeämpi ja edellytykset Hampurin jatkuvalle kasvulle oli luotu.Eyewitness Travel: Hamburg, s. 22

Hampurin ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1410. Viimeisen Schauenburg-suvun edustajan kuoltua 1459 kaupunki joutui tanskalaishallintaan.

Uusi aika

Hampurista tuli vapaa keisarinkaupunki vuonna 1510. Tuolloin kaupungin väkiluku oli noin 13 000. Kaupungin johto omaksui 1520-luvulla luterilaisuuden. Tämän johdosta Hampuriin tuli protestanttipakolaisia Alankomaista ja Ranskasta. Vuonna 1558 kaupunkiin perustettiin pörssi.

1600-luvulla Hansaliitto menetti merkityksensä ja Hampuri joutui tasapainoilemaan Tanskan, suurvallaksi kohonneen Ruotsin ja Saksan valtakunnan välissä. Kaupunki kävi kauppaa siirtomaamahtien Espanjan ja Portugalin kanssa, ja joutui toistuvasti maksamaan vapaudestaan aggressiivisille pohjoisnaapureilleen Tanskalle ja Ruotsille. Toisin kuin muut saksalaiskaupungit, Hampuri välttyi kolmikymmenvuotisen sodan tuhoilta ja pitkältä laskusuhdanteelta. 1600-luvun loppupuolella nykyisen Hampurin kaakkoisosassa Marschlandessa ja Vierlandessa kehittyi kukoistavaa maataloutta.

Vuonna 1712 tuli voimaan uusi perustuslaki, jonka oli määrä lopettaa valtataistelu kaupunginraadin ja kaupungin asukkaiden välillä. Gottorpin sopimus vuonna 1768 lopetti ikiaikaisen konfliktin Tanskan kanssa. Seuraavana vuonna Tanska tunnusti Hampurin aseman vapaana valtakunnankaupunkina.Eyewitness Travel: Hamburg, s. 23

1800-luku