Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta on Hippokrateen nimiin laitettujen teosten kokoelmaan Corpus Hippocraticumiin kuuluva lääketieteellinen teos, joka käsittelee muun muassa humoraalioppia. Joskus se esiintyy kahtena erillisenä teoksena, Ihmisen luonnosta (; ) ja Terveyden aikaisesta elämäntavasta (; ).Ahonen, Marke: ”Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta: Johdanto”. Teoksessa Hippokrates 2021, s. 205–211.

Historia

Hippokraattiset kirjoitukset Ihmisen luonnosta ja Terveyden aikaisesta elämäntavasta luetaan joskus erillisiksi teoksiksi, mutta ne ovat oletettavasti alun perin olleet yksi teos, jonka loppuosa on joskus erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Galenos, joka kirjoitti teosparista kommentaarin, sanoo niiden olleen vanhemmissa käsikirjoituksissa yksi teos. Ne esiintyvät tiiviisti yhdessä myös myöhemmässä käsikirjoitusperinteessä. Nykyaikaisissa editioissa ne ovat joskus yhdessä ja joskus erikseen. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmuudella. Usein se on laitettu Aristoteleen Eläinopin perusteella Hippokrateen oppilaan ja vävyn Polyboksen nimiin. Galenos piti kuitenkin kirjoittajana Hippokratesta itseään.Aristoteles: Eläinoppi (Historia animalium) 3.3. Teos ajoitetaan noin vuosiin 420–400 eaa.

Sisältönsä puolesta Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta vaikuttaa olevan osoitettu joonialaisten ja elealaisten filosofien näkemyksiä vastaan, ja siinä on viitteitä näiden käyttämästä kielestä. Teos on ensimmäinen, jossa esitetään humoraalioppi eli teoria ihmisen neljästä perusnesteestä. Siitä tuli lääketieteessä vallitseva teoria erityisesti Galenoksen kautta, sillä hän rakensi sen pohjalle ja laajensi sitä omassa kommentaarissaan. Teoria hallitsi lääketiedettä aina 1800-luvulle saakka.

Sisältö

Teos Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta jaetaan 24 tekstikohtaan, joista kohdat 16–24 muodostavat osion Terveyden aikaisesta elämäntavasta. Kirjoitus pyrkii selittämään ihmisen ruumiin rakennetta ja toimintaa. Se perustuu havaintoihin sekä loogisiin eri tautien syitä koskeviin selityksiin, jolla ulkopuoliset vastaväitteet pyritään kumoamaan. Teos painottaa, etteivät sairaudet tule jumalilta, vaan ovat seurausta neljän perusnesteen eli humoraalin (veri, keltainen sappi, musta sappi ja lima) epätasapainosta elimistössä.Hippokrates: Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta 1–24.

Näin teos perustuu muuallakin hippokraattisissa teksteissä esiintyvään ajatukseen humoraaliopista. Vereen liittyvät ominaisuudet kuuma ja kostea, keltaiseen sappeen kuuma ja kuiva, mustaan sappeen kylmä ja kuiva ja limaan kylmä ja kostea. Kirjoittaja yhdistää humoraalit vuodenaikoihin, ja niin veri liittyy erityisesti kevääseen, keltainen sappi kesään, musta sappi syksyyn ja lima talveen.

Teos esittää tähän perustuvia kuvauksia ja selityksiä useille sairauksille. Esimerkiksi punatautia ja nenäverenvuotoa esiintyy eniten keväällä ja kesällä, koska silloin veri on kuumimmillaan. Hippokrates katsoo, että se, missä määrin vahinkoa mikäkin tauti voi tuottaa, riippuu sen luonnosta. Vakavimmat taudit ovat niitä, jotka vaikuttavat elimistön vahvimpiin osiin. Tällöin myös heikommat osat sairastuvat helposti, ja ihminen voi kuolla. Jos tauti sen sijaan saa alkunsa heikommasta elimistön osasta, se on usein parannettavissa.

Humoraalioppiin perustuvat myös monet esitetyt hoitokeinot, kuten ruokavalion ja muiden elämäntapojen sääntely vuodenaikojen ja säiden mukaan sekä suoneniskentä. Niiden tavoitteena on humoraalien tasapainon korjaaminen. Teoksessa ei esiinny humoraaleihin lääketieteen historian myöhemmässä vaiheessa yhdistettyjä luonnetyyppejä.

Lähteet

Kirjallisuutta Suomennos

Hippokrates: Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta. Teoksessa

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Hippocrates: Nature of Man. Regimen in Health. Teoksessa

Aiheesta muualla

Hippocrates: De natura hominis. Perseus.

Luokka:Hippokrateen teokset