Františka Plamínková (5. helmikuuta 1875 Praha, Itävalta-Unkari – 30. kesäkuuta 1942 Praha, Böömin ja Määrin protektoraatti, Natsi-Saksa) oli tšekkiläinen poliitikko sekä merkittävä naisasialiikkeen organisoija. Plamínková toimi senaattorina vuosina 1925–1939. Gestapo teloitti hänet vuonna 1942.
Elämä Plamínková syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Itävaltaan kuuluneessa Prahassa. Hän kouluttautui opettajattareksi, minkä kautta hän sai kontakteja tšekkiläisiin naisasailiikkeisiin. Plamínková oli mukana perustamassa Tšekin Naisten kansallisneuvostoa, joka toimi maan liberaalien naisasiaorganisaatioiden kattojärjestönä. Plamínková valittiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1923. Plamínková oli aktiivinen myös kansainvälisessä naisasialiikkeessä ja hänet valittiin muun muassa Kansainvälisen naisten neuvoston (International Council of Women) varapuheenjohtajaksi.
Senaattorina Vuonna 1918 Plamínková liittyi Václav Klofáčin johtamaan Tšekin kansallissosialistipuolueeseen ja jätti lopullisesti opettajan ammattinsa. Vuonna 1925 hänet valittiin Tšekkoslovakian senaattiin, jossa hän pysyi aina vuoteen 1939 saakka.
Pidätys ja teloitus Pian sen jälkeen kun natsi-Saksa oli valloittanut Böömin, Gestapo vangitsi Pláminkován kuulusteltavaksi. Vapauduttuaan hän koetti jatkaa Naisten kansallisneuvoston toimintaa, mutta miehityshallinto teki tämän käytännössä mahdottomaksi.
Reinhard Heydrichin salamurhan jälkeisten sortotoimien myötä Plamínková vangittiin uudelleen 11. kesäkuuta 1942. Hänet teloitettiin Prahan pohjoisosassa sijainneella ampumaradalla 30. kesäkuuta.
Yksityiselämä Plamínkován aikaan naisopettajan selibaatti oli laissa säädetty velvoite, eli he eivät saaneet mennä naimisiin. Plamínková pysyikin naimattomana koko elämänsä ajan, ja pitkälti hänen toimintansa ansiosta velvoite kumottiin Tšekkoslovakiassa vuonna 1919.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Feministit Luokka:Tšekkiläiset poliitikot Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1942 kuolleet Luokka:Tšekkoslovakialaiset poliitikot Luokka:Teloitetut