Anna Aleksandrovna Karavajeva (; 15. (J: 27. joulukuuta) 1893 Perm, Venäjän keisarikunta - 21. toukokuuta 1979 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostokirjailija ja toimittaja.
Hän osallistui yhdessä Mark Kolosovin kanssa Nikolai Ostrovskin romaanin Kuinka teräs karaistui alkuperäistekstin editointiin ja kirjalliseen käsittelyyn.
Suku, koulutus ja poliittinen ura Anna Karavajeva syntyi pikkuvirkamiesperheeseen. Hän valmistui lukiosta vuonna 1911 ja työskenteli opettajana kaksi vuotta Kizelin lähellä olevassa kylässä. Vuosina 1913-1916 hän opiskeli Pietarissa Bestužev-kursseilla historian ja filologian tiedekunnassa, joka oli yksi ensimmäisistä naisille tarkoitetuista korkeakouluista Venäjällä. Vallankumouksen jälkeen hän työskenteli opettajana. Vuonna 1920 hän muutti aviomiehensä kanssa Altaille, jossa hän opetti Neuvostoliiton puoluekoulussa Barnaulissa ja yhdistetyssä työkoulussa Uljanovskissa. Hän oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1926.
Vuonna 1928 Karavajeva muutti Moskovaan, jossa hän liittyi Yleisvenäläiseen proletaarikirjailijoiden yhdistykseen (ven. Всероссийская ассоциация пролетарских писателей). Vuosina 1931-1938 hän oli Komsomolin kirjallisen, taiteellisen ja yhteiskuntapoliittisen "Nuori kaarti" -aikakauslehden (ven. Молодая гвардия) päätoimittaja ja ystävystyi Nikolai Ostrovskin kanssa. Vuosina 1945-1950 hän oli Neuvostonainen -lehden (ven. Советская женщина) ranskalaisen painoksen apulaispäätoimittaja ja sitten toimittaja. Vuosina 1947-1950 hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton alueiden ja tasavaltojen venäläisten kirjailijoiden työskentelykomission puheenjohtaja, hallituksen jäsen vuodesta 1934 ja vuodesta 1938 puheenjohtajiston jäsen. Vuosina 1934-1950 hän oli Moskovan kaupunginvaltuuston pysyvä varajäsen.
Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli Pravda-sanomalehden kirjeenvaihtajana Sverdlovskin alueella, jossa hän kirjoitti yli 30 esseetä Uralin alueen työstä.
Vuonna 1935 hän osallistui kirjailijavaltuuskunnan jäsenenä ensimmäiseen kulttuurin puolustamiskongressiin Pariisissa; samana vuonna hän oli Neuvostoliiton kirjailijoiden ja toimittajien valtuuskunnan jäsen Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1945 hänestä tuli Neuvostoliiton naisten valtuuskunnan jäsen Ranskan naisten ensimmäisessä kansallisessa kongressissa Pariisissa ja Neuvostoliiton valtuuskunnan jäsen ensimmäisessä kansainvälisessä demokraattisten naisten kongressissa Pariisissa.
Kirjallinen ura Anna Karavajeva harjoitti kirjallista toimintaa vuodesta 1922 lähtien. Hän on julkaissut useita romaaneja, novelleja, esseitä ja artikkeleita. Monet hänen teoksistaan on käännetty.
Hänen teoksensa Lesozavod (ven. Лесозавод — роман о восстановлении промышленности, Sahalaitos, 1928) on esimmäisiä kuvauksia maaseudun teollistamisesta. Siinä näkyy tuotantoromaanille tyypillinen piirre: luonnon voittaminen ihmisen älyn ja toimeliaisuuden avulla. Ihminen korotetaan luonnon yläpuolelle. Sosialistisen realismin idea toteutuu tuotantoromaaneissa keskushenkilöiden eli positiivisten sankareiden taistelussa luonnonvoimia, tuholaisia, kansanvihollisia, byrokratiaa tai taantumuksellisuutta vastaan. Elämä rakennustyömaiden ympärille kyhätyissä parakkikaupungeissa ei ollut hohdokasta, mutta sitä loistavampi oli se visio, jonka eteen teosten sankarit työskentelevät uutterasti, yksilölliset tarpeensa ja mielihalunsa unohtaen.
Yksityiselämä Karavajeva oli naimisissa sotilaskomissaarin kanssa. Hänen tyttärensä on Valerija Grigorievna Karavajeva (1918-2003).
Lähteet
Aiheesta muualla
Смирнова, М. В.: Караваева Анна Александровна. Русская литература XX века. Прозаики, поэты, драматурги. Под ред. Н. Н. Скатова. // Smirnova, M.V. : Karavajeva Anna Aleksandrovna. XX vuosisadan venäläinen kirjallisuus. Proosakirjailijat, runoilijat, näytelmäkirjailijat / Skatova, N. N (toim). Moskova: OLMA-Press Invest, 2005. Vol. 2: 3-O. s. 152-153. http://lib.pushkinskijdom.ru/LinkClick.aspx?fileticket=QPdOJqdrcPg%3d&tabid=10547
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1979 kuolleet