thumb|Paris-Soirin etusivu toisen maailmansodan alkaessa. Paris-Soir oli vuosina 1923–1944 ilmestynyt ranskalainen iltapäivälehti. Se oli 1930-luvun loppupuolella maan suurin sanomalehti.
Eugène Merlen vuonna 1923 perustaman Paris-Soirin omistajat ja poliittiset kannat vaihtuivat viisi kertaa ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Vuonna 1930 sen osti teollisuusmies Jean Prouvost, joka oli julkaissut vuodesta 1924 Paris-Midi -nimistä lehteä. Paris-Soirista tuli hänen johdollaan Ranskan suurin sanomalehti. Sen levikki nousi 60 000 kappaleesta miljoonaan vuonna 1934, 1,7 miljoonaan vuonna 1939 ja kahteen miljoonaan vuonna 1940. Prouvost omisti myös naistenlehti Marie-Clairen ja kuvitetun viikkolehden Matchin, joilla oli kummallakin yli miljoonan kappaleen levikki.
Lehtien menestys perustui Prouvostin pääomiin ja liikemiestaitoihin sekä Paul Gemonin, Gabriel Perreuxin, Raymond Manevyn, Pierre Lazareffin ja Paul Renaudonin kaltaisten toimittajien ja valokuvaajien työhön. Paris-Soir teki uudenlaista journalismia, jossa tärkeä rooli oli reportaasilla, kuvituksella ja taitolla. Lehti oli uutisoinnissaan riippumaton, vältti voimakkaita kannanottoja ja pyrki myös viihdyttämään lukijoitaan.
Ranskan tappion jälkeen vuonna 1940 Paris-Soir ilmestyi Lyonissa, Marseillessa ja Toulousessa ja lakkasi vuonna 1943. Saksan miehityshallinto julkaisi Pariisissa samannimistä lehteä, joka lakkasi vuonna 1944. Paris-Soirin paikan otti sodan jälkeen France-Soir, ja Jean Prouvost perusti vuonna 1949 uuden viikkolehden Paris-Matchin.
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset sanomalehdet