Shar pei () on vanha kiinalainen koirarotu, joka kuuluu FCI-roturyhmään 2. Lähteestä riippuen eri tyyppejä on joko kaksi tai kolme: traditional type (toisinaan sama kuin bone mouth), bone mouth ja meat mouth. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi shar pein pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö Shar pei on keskikokoinen koira: sen säkäkorkeus on 44–51 cm. Sen erityispiirteisiin lukeutuvat otsan ja selän nahkarypyt sekä lyhyt, karkea karvapeite. Rotu on ulkomuodoltaan neliömäinen ja tiivis. Pää on melko suuri; otsan ja poskien poimut jatkuvat suoraan kaulapusseihin asti. Kallo on lyhyehkö, silmät ovat pienet, mantelinmuotoiset ja syvällä kallossa. Kuono ei kapene kärkeä kohden vaan on koko matkaltaan leveä, ja antaa yhdessä pienten, kallon myötäisesti taittuneiden korvien kanssa koiralle virtahepomaisen ilmeen. Korvat ovat pienet, paksut, kolmiomaiset ja päänmyötäiset. Pystyt korvat luokitellaan hylkääväksi virheeksi. Shar pein kieli ja kaikki limakalvot ovat sinertävän mustat. Haalistustekijää kantavilla (laimennusvärisillä) koirilla kieli on vaaleanvioletti. Häntä on tyvestä melko paksu ja ohenee kärkeä kohti.
Ihopoimuja tulisi olla vain päässä, kaulassa, etuselässä, hännäntyvessä ja mahdollisesti kintereessä. Poimuisuus vaihtelee koirien välillä. Alkuperäinen muunnos bone mouth ei ole yhtä poimuttunut kuin myöhemmin jalostettu meat mouth. Suurin osa kannasta on meat mouth- tyyppiä, jolla on massiivisempi pää kuin bone mouth -tyypillä. Rodun karvanlaatuja on kaksi: lyhytkarvainen horse coat ja pidempi brush coat. Näistä ensiksi mainittu on alkuperäinen, ja jälkimmäinen on tulosta länsimaisen tyypin jalostamisesta. On olemassa myös vielä pidempikarvainen, ns. bear coat, mutta se on rotumääritelmän mukaan virheellinen.
Kaikki yksiväriset värit valkoista lukuun ottamatta ovat hyväksyttyjä; yleisin on fawn. Häntä ja reisien takaosa ovat usein vaaleammat. Tummempi sävy selässä ja korvissa on sallittu.
Meat mouth
Bone mouth
Brush coat
Bear coat
Luonne ja käyttäytyminen Shar pei on omistajiinsa kiintyvä koirarotu. Rotu ei välttämättä välitä vieraista ihmisistä tai suhtautuu näihin pidättyvästi. Shar peita voidaan pitää myös suhteellisen itsepäinen koirarotuna ja joillakin yksilöillä on vahva taisteluvietti, joten kaikki rodun edustajat eivät tule toimeen muiden koirien kanssa. Luonteen ongelmista keskeisimmät ovat eroahdistus ja arkuus, joista tulisi pyrkiä rodussa eroon. Tähän auttavat mm. rotuyhdistyksen kyselyihin osallistuminen ja luonnetestit.
Alkuperä pienoiskuva|Shar pei venäläisessä postimerkissä. pienoiskuva|Matgo Law, joka vei rodun Yhdysvaltoihin. Shar pein uskotaan syntyneen Han-dynastian aikaan (206 eaa. - 220 jaa.) Dai Lekin kaupungissa (nykyinen Dali), Etelä-Kiinassa sijaitsevassa Kuangtungin maakunnassa. Sitä esiintyi alun alkaen kuitenkin maan kaikissa eteläisissä maakunnissa, minne se sopeutui mainiosti lyhyen karvapeitteensä ja tummapigmenttisen ihonsa (ominaisuus, joka nykyisin puuttuu laimennusvärisiltä yksilöiltä) ansiosta. Nykyisin myös tieteellinen tutkimus todistaa rodun muinaisen alkuperän, tukien väitettä syntyajan ajoittumisesta suurin piirtein ajan laskun alkuun.Lindberg, Sandra. History. The Chinese Shar Pei, 30.10.2022. Haettu 8.7.2026. Sen kantarotu oli tang dog, ja sitä voidaan tavallaan edelleen pitää tämän muunnoksena. Shar pei oli alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan hyvin monipuolinen: kiinalaiset talonpojat käyttivät sitä metsästys- ja vahtikoirana, minkä jälkeen sitä jalostettiin myös koiratappeluita varten.
Valtaosa rodun historiaa koskevasta tiedosta on saatu vuonna 1900 syntyneeltä Huang ZhaoTao'lta, joka oppi siitä kansanperinteen kautta. Hän toimi oppi-isänä monelle nykypäivän kokeneelle vanhan sukupolven kasvattajalle. Myös Zhao Qi lukeutui merkittävien pioneerien joukkoon Kiinassa, ja häntä arvostettiin sekä Guangdongissa että Hongkongissa.
Ennen kuin Britannian hallitus otti Hongkongin haltuunsa vuonna 1899, kaupungin maalaismaiset laita-alueet kuuluivat vielä Guangdongin maakuntaan, ja aina siihen asti rotu oli säilynyt puhtaana koska jalostukseen oli ollut saatavissa ainoastaan paikallisia alkukantaisia koiria. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu alkukantaisten kiinalaisten koiratyyppien puhdasrotuisen jalostuksen käsitettä, vaan shar pei määriteltiin ainoastaan sen lyhyen, karhean karvapeitteen perusteella. Muilta osin se oli samanlainen alkukantainen, hoikkarakenteinen koira kuin suurin osa muistakin eteläkiinalaisista paikallisroduista. Esimerkiksi ihon poimuisuus ei vielä silloin ollut pelkästään sille tyypillinen piirre, vaan tätä ominaisuutta esiintyi myös muilla kiinalaisilla roduilla, kuten sichuanilaisella koiralla.
Britannian vuokrattua Hongkongin itselleen shar pei kuitenkin jakautui maantieteellisesti kahteen toisistaan erilliseen populaatioon, kiinalaiseen ja hongkongilaiseen. Englantilaisten vaikutuksen vuoksi eurooppalaisia rotuja alkoi saapua Hongkongiin yhä enenevässä määrin. Ennen 1960-luvun puoliväliä shar pei toimi alueella lähinnä taistelukoirana, minkä vuoksi sitä risteytettiin mahdollisimman aggressiivisten koirien kanssa, ja myös ulkomaalaisia rotuja käytettiin. Alkuperäiseen populaatioon risteytettiin muun muassa tavallista pidempikarvaista tang dogia, chow chowta, mastiffia, bulldoggia ja bullterrieriä (tai pitbullia). Täten taistelukoiraristeytykset olivat varhaisten hongkongilaisten kasvattajien kantayksilöitä. Kun shar pei esiteltiin ensimmäistä kertaa länsimaissa vuonna 1968, se tunnettiinkin ”kiinalaisena taistelukoirana”.
Vielä 1960-1970-luvuille asti Kiinassa Hongkongin ulkopuolella shar pei'tä esiintyi kaikissa maan eteläisissä maakunnissa - erityisesti Koillis-Yunnanissa ja Etelä-Guangdongissa. Aivan kuten Hongkongissa, myöskään Guangdongissa ei enää tuohon aikaan ollut juurikaan jäljellä puhdasrotuista populaatiota. Vaikka Kiinassa jalostuksen päämäärä oli metsästys- ja vartiointiominaisuuksissa, sielläkin koiria risteytettiin muiden, yleensä paikallisten rotujen, kanssa. Myös siellä harrastettiin lisäksi koiratappeluita, mutta ulkomaalaisia rotuja ei ollut saatavilla jalostukseen. Koska käytetyt rodut olivat täysin erilaisia kuin Hongkongissa, alueiden tyypit erosivat selvästi toisistaan sekä ulkoisesti että perimältään.
Sekä Hongkongissa että muualla Kiinassa oli kuitenkin jo 1960-1970-luvuilla kasvattajia, jotka panostivat puhdasrotuisuuteen suojellakseen rotua. He käyttivät kuitenkin tyystin eri kantakoiria kuin risteytysten kasvattajat. 1960-luvulla Hongkongissa alkoivat ensimmäiset yritykset jalostaa shar pei takaisin entisenlaiseksi, mutta varsinkin alueen vaikea taloudellinen tilanne ja jalostusyksilöiden hankala saatavuus vaikeuttivat tehtävää. Lisäksi alkuperäinen alkukantainen tyyppi oli käytännössä lähes kadonnut Hongkongista, eikä Kiinaan ollut helppo matkustaa. Tämän vuoksi alueen ensimmäiset takaisinjalostusyritykset pohjautuivat hongkongilaisiin ja macaolaisiin katukoiriin sekä koiratappeluihin käytettyihin yksilöihin. Vuonna 1975 hongkongilaiset kasvattajat alkoivat etsiä sopivia yksilöitä rodun syntykaupungista Dalista, ja vuonna 1976 yksi heistä matkusti sinne. Tämä ei kuitenkaan johtanut vielä tuolloin merkittävään kiinalaisten koirien maahantuontiin, vaan kyse oli lähinnä yksittäisistä yksilöistä.
Rotua uhkasi sukupuutto 1970-luvulla, ja Guinnessin ennätysten kirja mainitsi sen tuolloin yhtenä maailman harvinaisimmista koiraroduista. Samalla vuosikymmenellä herra Matgo Law vei hongkongilaisten tekemistä taistelukoiraristeytyksistä syntyneitä jälkeläisiä Yhdysvaltoihin ja pyysi siellä paikallisten koiraharrastajien apua shar pei'n pelastamiseksi. Hän onnistui herättämään ihmisten kiinnostuksen rotua kohtaan, ja sen ansiosta maahan tuotiin lisää - joskin rajoitettu määrä - rodunedustajia. Sieltä se lähti hiljalleen leviämään Eurooppaan ja myös muualle maailmaan. Nykyinen populaatio Kiinan ulkopuolella perustuu vielä tänäkin päivänä lähinnä ensimmäisiin Yhdysvaltoihin vietyihin yksilöihin.
Vuonna 1968 Hong Kongin Kennelklubi tunnusti shar pei'n virallisesti rotuna ja aloitti sen rekisteröinnit. Vuonna 1974 Yhdysvalloissa perustettiin paikallinen rotuyhdistys, ja vuonna 1992 American Kennel Club (AKC) sijoitti rodun Non Sporting -ryhmään. Vuonna 1994 Hong Kongin Kennelklubi laati ensimmäisen virallisen FCI-rotumääritelmän, mutta vuonna 1999 FCI muutti rotumääritelmää, jonka uusi versio pohjautui AKC:n rotumääritelmään eli amerikkalaiseen näkemykseen rodusta.
Etymologia Alueesta riippuen rodulla tunnettiin alun perin kaksi eri nimitystä: shā pí gǒu (沙皮狗) ja téng gǒu (藤狗). Shā pí merkitsee kirjaimellisesti ”hiekkanahkaa” ja vapaammin kääntäen ”karkeaa hiekkaturkkia”, mikä viittaa erittäin lyhyeeseen, karheaan ja pystyyn (harjaksiseen) karvapeitteeseen. Téng puolestaan tarkoittaa ”viiniköynnöstä”, mikä johtuu ketterästä ja hoikasta rakenteesta. Gǒu kääntyy suomen kielellä ”koiraksi”.狗: Chinese. Wiktionary. Haettu 8.7.2026.
Traditional shar pei Ns. traditional shar pei, traditional bone mouth tai dali shar pei viittaa kiinalaiseen alkuperäistyyppiin. Toisinaan sen katsotaan olevan ulkomuodoltaan vielä alkuperäisempi kuin (länsimainen) bone mouth, joka olisi pikemminkin sen ja meat mouth'n välimuoto. Joidenkin mielestä on olemassa ainoastaan bone mouth (alkuperäistyyppi) ja meat mouth (moderni tyyppi), ja tällöin ”traditional shar pei” olisi pelkkä markkinointitermi.Lindberg, Sandra. What is a real traditional Shar Pei? The Chinese Shar Pei, 2.6.2022. Haettu 8.7.2026.
Alkuperäinen vastaan moderni Kommunismin tullessa valtaan Kiinassa Mao Zedong määräsi kaikki koirat tapettaviksi, jolloin alkuperäisten shar pei'den omistajat piilottivat koiriaan maaseudulle ja villintyneet yksilöt puolestaan vetäytyivät metsien suojaan turvaan. Maanviljelijät eivät halunneet luovuttaa arvokkaita työeläimiään pois - eivätkä varsinkaan ”vierasmaalaisten käsiin”. Tämän vuoksi Yhdysvaltoihin ”rodun pelastamiseksi” saatettiin lähettää vain harvoja löydettyjä yksilöitä, jotka kuten aiemmin todettu olivat taustaltaan sekarotuisia. Sen sijaan hengissä selvineet puhdasrotuiset rodunedustajat jäivät Kiinaan, jossa muutamat kyläläiset ja pitkäikaiset kasvattajat jatkoivat niiden kasvattamista piilossa.Traditional Shar-Pei Standard. Kynon Melathron. Haettu 8.7.2026.
Tyyppinä meat mouth syntyi alun perin jo 1960-luvun Hongkongissa siellä tehtyjen taistelukoiraristeytysten pohjalta. Vaikka tyyppi oli siellä erityisen suosittu, se levisi myös muualle Kiinaan. Toisten lähteiden mukaan meat mouth olisi saanut alkunsa, kun osa kasvattajista risteytti koiriaan chow chow'n kanssa lisätäkseen viehättävää, uusiin pennunostajiin vetoavaa ulkonäköä. Kuitenkaan vielä tuolloin ei tunnettu termiä meat mouth, vaan se on syntynyt vasta hypertyypin yleistyttyä länsimaissa. Myöskään termiä bone mouth ei ollut olemassa ennen termiä meat mouth - sitä ennen kaikki koirat olivat shar pei'tä.
Sukupuuton uhatessa rotua 1970-luvulla ainoastaan Dalissa ja sen lähiympäristössä onnistuttiin säilyttämään hieman laajempi, alkukantainen alkuperäistyyppinen populaatio. Tämän vuoksi alkuperäistyyppiä kutsutaan toisinaan ja varsinkin Kiinassa nimellä ”dali shar pei”. Tyypin selviytyminen johtui lähinnä siitä, että paikalliset kasvattajat olivat riippuvaisia sen metsästyskoirana tuomista ansioista. Maon hallituksen määräämä lemmikkien luksusvero ei myöskään vaikuttanut Dalin maaseudulla käytettyihin työkoiriin.