Mao Zedong (; , kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝, 26. joulukuuta 1893 – 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen sotilas ja kommunistinen poliitikko, joka kehitti maolaisuutena tunnetun marxilaisen aatteen. Mao johti Kiinan kommunistisen puolueen voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan, jota johti kuolemaansa saakka. Mao oli eräs 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista henkilöistä.
Maon ansioksi on luettu Kiinan yhdistäminen uudelleen vahvan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi hän vaikutti Kiinan–Japanin sodan voittoon. Kommunistisen Kiinan johtajana Mao muistetaan diktatuurista, sodista, henkilöpalvonnasta ja tuhoisista joukkokampanjoista. 1950-luvun lopun taloussuunnitelma suuri harppaus aiheutti maanlaajuisen nälänhädän, jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Palauttaakseen arvovaltansa Mao aloitti 1960-luvulla kulttuurivallankumouksen, joka johti laajaan poliittiseen väkivaltaan.
Maoa on syytetty ”punaiseksi keisariksi”, joka hallitsi inhimillisestä kärsimyksestä piittaamatta.Courtois 2001, s. 518. Mao ei kuitenkaan hallinnut Kiinaa yksin, vaan tärkeitä päätöksiä tekemässä oli myös muita johtajia. Poikkeuksena tähän oli kulttuurivallankumous, joka oli pitkälti Maon oma hanke. Arviot Maon hallinnon aiheuttamien kuolemien määristä liikkuvat 30–70 miljoonan välillä.Fenby 2008, s. 351. Korkean kuolleisuuden taustalla vaikutti Kiinan suuri väkiluku, minkä seurauksena elintarvikehuollon kriisi kosketti satojen miljoonien suuruista väestöä.Courtois 2001, s. 549. Ihmisiä kuoli myös orjatyön ja poliittisen vainon seurauksena, vaikka Mao ei yleensä suoraan määrännytkään ihmisiä murhattavaksi.Short 2000, s. 631. Maon uskotaan olleen epäsuorasti vastuussa useammista ihmishenkien menetyksistä kuin yksikään toinen 1900-luvun hallitsija.Paltemaa & Vuori 2012, s. 253.
Elämäkerta
Varhaislapsuus (1893–1902)
Mao Zedong syntyi Hunanin maakunnassa Shaoshanin kylässä.Schram 2020 (”Early Years”). Hänen vanhempansa olivat Mao Yichang (1867–1919) ja tämän vaimo Wen Qimei (1870–1920). Perhe oli varsin varakas. Maon isä oli entinen pientilallinen, joka oli vaurastunut viljakaupalla ja omisti melko paljon maata. Perhe ei ollut rikas tai kuuluisa, mutta se oli kuitenkin eräs kylän vauraimmista. Äitiään Mao muisteli myöhemmin lämmöllä.Feigon 2002, s. 14–15. Tämä oli lempeä luonne, joka toivoi pojastaan buddhalaista munkkia. Mao kuitenkin luopui teini-iässä uskonnosta.Schram 1966, s. 20; Pantsov & Levine, s. 14. Isä taas oli Maon mukaan ankara ja kuritti lapsiaan usein.Schram 1966, s. 19–20; Feigon 2002, s. 13–14; Pantsov & Levine 2012, s. 12–14.
Maon ja hänen vanhempiensa suhteista on esitetty vaihtelevia arvioita. Mao itse kertoi elämäkerturi Edgar Snow’lle tulleensa huonosti toimeen isänsä kanssa ja kapinoineensa tämän säälimätöntä käytöstä vastaan. Syynä oli ilmeisesti isän kielteinen suhtautuminen opiskelua kohtaan. Mao ei myöskään pitänyt isänsä kitsaudesta.Short 2000, s. 20. Jung Changin ja Jon Hallidayn mukaan Mao vihasi isäänsä ja pilkkasi tätä vieraiden kuullen, mikä oli kiinalaisessa kulttuurissa todella julkeaa käytöstä. Changin ja Hallidayn mukaan konfliktin syynä oli pojan laiskuus ja auktoriteettivastaisuus. Vielä vanhuksenakin Mao fantasioi isänsä kiduttamisesta.Chang & Halliday 2006, s. 6. Lee Feigonin mukaan Mao alkoi aikuisiällä liioitella riitojen ankaruutta luodakseen kapinalliseen nuorisoon vetoavan kertomuksen. Todellisuudessa Maon ja hänen isänsä suhteet olivat Feigonin mukaan kohtalaisen hyvät, ja poika opiskeli isänsä taloudellisella tuella.
Maolla oli kaksi veljeä ja adoptiosisar. Hänellä oli myös kaksi vanhempaa veljeä, mutta he kuolivat jo sylilapsina. Aikuisikään elivät veljet Mao Zemin (1895–1943) ja Mao Zetan (1905–1935) sekä adoptiosisko Mao Zejian (1905–1929). Kaikki kolme olivat myöhemmin aktiivisia kommunisteja.Chang & Halliday 2006, s. 5, 153, 305; Feigon 2002, s. 50–51, 57. Kaikissa sisarusten nimissä esiintyy sama zé (泽). Tämä on tyypillinen kiinalainen nimeämistapa, ja sukupolven nimeämiskaava oli päätetty jo 1700-luvulla kirjoitetussa sukukronikassa. Zedong tarkoittaa ’idän valaisijaa’ (zé, ’valaista’; dōng, ’itä’), Zemin ’kansan valaisijaa’ ja Zetanin tán viitannee Xiangtanin maakuntaan.Chang & Halliday 2006, s. 5 Sukunimi Máo (毛) merkitsee karvaa.
Monet elämäkerturit ovat yrittäneet löytää nuoren Maon toiminnasta viitteitä, jotka selittäisivät hänen myöhemmän maineensa hirmuvaltiaana. Yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet, ja kaikesta päätellen Maon lapsuus oli varsin tavanomainen. Historioitsija Lee Feigonin mukaan Mao oli ”hyvännäköinen poika hyvin toimeentulevasta maalaiskodista”. Monista Kiinan vallankumousjohtajista Mao poikkesi jo sikälikin, ettei ollut orpo.Feigon 2002, s. 13–17. Maon poliittinen radikalisoituminen tapahtui vähitellen ja siihen vaikuttivat 1900-luvun alun Kiinan epävakaat olosuhteet. Maa oli sisäisesti jakautunut ja siirtomaavaltojen miehittämä. Yhteiskunta oli epätasa-arvoinen ja maalaisköyhälistön asema huono. Väkivaltaiset levottomuudet ja kapinat olivat yleisiä, ja rikollisten julkinen nöyryyttäminen ja teloittaminen olivat tavanomaisia käytäntöjä.Pantsov & Levine 2012, s. 17, 19. Peräti kymmenesosa kiinalaisista oli työttömiä, eli köyhyydessä ja suhtautui vihamielisesti maanomistajaluokkaan, johon Maonkin perhe kuului.Pantsov & Levine 2012, s. 17. Jopa rauhan ja hyvien satojen aikoina miljoonia ihmisiä kuoli nälkään vuosittain.Paltemaa & Vuori 2012, s. 20.
Koulu ja ensimmäinen avioliitto (1902–1911)
Kahdeksanvuotiaana Mao meni kylänsä kouluun, missä hän tutustui klassiseen kiinalaiseen kirjallisuuteen. Koulu painotti kungfutselaisen kaanonin ulkoa opettelua, mutta Mao piti enemmän Kolmen kuningaskunnan kertomuksesta, Vedenvarren tarinoista ja muista kiinalaisen proosan klassikoista.Schram 1966, s. 20–21; Pantsov & Levine 2012, s. 15, 20.
Mao ei pitänyt opettajastaan, mikä herätti hänessä elinikäisen halveksunnan intellektuelleja kohtaan. Kyläyhteisö piti koulutuksen ainoana mielekkäänä tavoitteena kirjanpidon oppimista, ja 13-vuotiaana Mao lopetti koulun voidakseen työskennellä perheensä maatilalla. Hän luki edelleen paljon ja kiinnostui politiikasta luettuaan Zheng Guanyingin edustuksellista demokratiaa puolustaneen ja Kiinan alennustilaa kritisoineen pamfletin.Schram 1966, s. 23; Pantsov & Levine 2012, s. 21. Talvi 1906–1907 oli kylmä, ja Hunanissa puhkesi nälänhätä ja levottomuuksia. Ne levisivät myös Shaoshaniin, missä nälkäiset maalaiset takavarikoivat Maon isältä viljaa. Mao ei hyväksynyt rikosta, mutta suhtautui köyhälistön ahdinkoon ymmärtäväisesti.Schram 1966, s. 22; Pantsov & Levine 2012, s. 17–19.
Talvella 1907–1908 Maon isä järjesti pojalleen vaimoksi paikallisen tytön Luo Yixiun, joka oli 18-vuotias ja siten neljä vuotta miestään vanhempi. Tapaus teki Maosta kiivaan järjestettyjen avioliittojen vastustajan, ja hän karkasi kotoa pian häiden jälkeen. Nöyryytetty Luo jäi asumaan Maon vanhempien luokse, ja Shaoshanissa huhuttiin hänen olevan Maon isän jalkavaimo. Kyläyhteisön hyljeksimä Luo kuoli 1910.Feigon 2002, s. 23; Pantsov & Levine 2012, s. 25–28. Mao ei koskaan tunnustanut avioliittoa.
Heti vaimonsa kuoltua Mao jatkoi opintojaan ja siirtyi läheiseen Donghshaniin peruskoulun yläluokille. Kitsaudestaan huolimatta Maon isä halusi nähdä poikansa menestyvän ja maksoi tämän ylöspidon. Muut oppilaat olivat enimmäkseen maanomistajien lapsia ja kiusasivat Maoa hänen rahvaanomaisen olemuksensa vuoksi. Sopeutumisvaikeuksia aiheutti myös se, että koulunsa välillä keskeyttänyt Mao oli neljä vuotta muita vanhempi. Hän opiskeli Dongshanissa vain muutaman kuukauden ja siirtyi alkuvuodesta 1911 Hunanin pääkaupungissa Changshassa sijainneeseen keskikouluun.Schram 1966, s. 26; Feigon 2002, s. 15; Pantsov & Levine 2012, s. 28–30. Kuolemaansa saakka hän pysyi kuitenkin ylpeänä talonpoikaisista juuristaan.Hollingworth 1985, s. 29–30, 123. Perinteisestä älymystöstä poiketen hän käyttäytyi ja puhui rahvaanomaisesti ja arvosti yksinkertaista elämää.Schram 1966, s. 20; Terrill 1980, s. 19, 34; Hollingworth 1985, s. 29–30, 123; Short 2000, s. 22.
Poliittinen aktivoituminen (1911–1918)
pienois|vasen|pysty=0.6|Mao 19-vuotiaana. Tasavaltalaiset aatteet olivat Changshassa suosittuja,Pantsov & Levine 2012, s. 32–34. ja Mao tutustui siellä ensimmäistä kertaa länsimaisiin ajatuksiin. Häneen vaikuttivat Liang Qichaon kaltaiset kiinalaiset poliittiset uudistajat ja vallankumoukselliset. Hän ihaili myös sotapäälliköitä ja -sankareita, Kiinan muinaisia keisareita sekä Napoleon Bonapartea ja George Washingtonia. Mao jopa rukoili edesmenneeltä keisarilta suojelusta uudistusmielisille kiinalaispoliitikoille. Symbolisena eleenä hän leikkasi pois perinteisen hiuspalmikon, jota pidettiin mantšuhallitsijoille omistautumisen merkkinä.Pantsov & Levine 2012, s. 30, 33–35.
Wuchangin kansannousu lokakuussa 1911 nousi mantšulaista Qing-dynastiaa vastaan. Changshassa opetus keskeytettiin, ja kapinointia ihaillut Mao värväytyi ihailemansa Sun Yat-senin vallankumousarmeijan riveihin. Hän sai hyvää palkkaa, ja osan velvollisuuksistaan hän teetti maksua vastaan siviileillä. Sotatoimiin Mao ei osallistunut, ja vapaa-aikansa hän käytti lueskellen. Kuuden kuukauden palveluksen jälkeen hän pyysi eroa armeijasta voidakseen palata opintojensa pariin.Schram 1966, s. 34–35; Pantsov & Levine 2012, s. 34–35. Keväällä 1912 keisarikunnan tilalle perustettiin ensimmäinen Kiinan tasavalta. Xinhai-vallankumous osoitti Maolle aseellisen toiminnan poliittisen voiman.
Virattomaksi jäänyt Mao opiskeli muun muassa poliisikoulussa, lakikoulussa ja kauppaopistossa sekä historiaa. Perinteinen virkamiesjärjestelmä oli lakkautettu 1905, ja koulutusjärjestelmän uudistaminen länsimaisen mallin mukaan oli vielä kesken, mikä teki virkamiesuralle tähtäävien nuorten tulevaisuudesta epävarman. Itseopiskelijana Mao oli uuttera. Changshan kirjastossa hän luki kiinankielisiä käännöksiä Adam Smithin Kansojen varallisuudesta, Montesquieun Lakien hengestä ja muista liberalismin klassikoista sekä tutustui Charles Darwinin ja Jean-Jacques Rousseaun kaltaisten tiedemiesten ja filosofien tuotantoon.Schram 1966, s. 36; Pantsov & Levine 2012, s. 35–36; Schram 2020 (”Early Years”). Nuoren Maon ajattelu oli individualistista, ja vanhemmalla iällä hän myönsi pitäneensä itseään intellektuellina, joka oli työtätekevän luokan yläpuolella.Schram 1966, s. 34; Pantsov & Levine 2012, s. 35–36, 40–41. Vapaa-ajallaan hän harrasti runoutta.
Maon isä turhautui poikansa päämäärättömään elämään ja lopetti elatusrahan maksun. Mao joutui muuttamaan köyhien yömajaan.Schram 1966, s. 36; Pantsov & Levine 2012, s. 36. Mao haaveili opettajan urasta ja ilmoittautui Changshan normaalikouluun, jota laajalti pidettiin Hunanin parhaana oppilaitoksena. Hän teki vaikutuksen etiikanopettajaansa Yang Changjiin, joka kuvaili nuorta suojattiaan poikkeuksellisen älykkääksi ja komeaksi. Yang kannusti Maoa tutustumaan Chen Duxiun radikaaliin Uusi nuoriso -lehteen. Huhtikuussa 1917 Mao julkaisi lehdessä ensimmäisen artikkelinsa, jossa kehotti älymystöä valmistautumaan vallankumoukseen ruumiillisella harjoittelulla.Schram 1966, s. 36–41; Feigon 2002, s. 19; Pantsov & Levine 2012, s. 37–42, 59.