Jalmari Kivilahti (synt. Viksten, 10. huhtikuuta 1880 Mäntsälä – 20. marraskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi muun muassa Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen varapuheenjohtajana.
Kivilahti aloitti työnteon jo kymmenvuotiaana ja työskenteli myöhemmin puuseppänä ja kirvesmiehenä. Vuonna 1900 Kivilahti liittyi Mäntsälän työväenyhdistykseen. Muutettuaan Helsinkiin vuonna 1904 hän liittyi Sörnäisten työväenyhdistyksen jäseneksi ja toimi myös sen puheenjohtajana. Kivilahti kuului Työväen Sanomalehden johtokuntaan 1914–1920 ja sosialidemokraatit jätettyään kommunistisen Työn johtokuntaan 1920–1921. Vuonna 1920 hän oli perustamassa Suomen Sosialistista Työväenpuoluetta. Joulukuussa 1920 hänet valittiin SSTP:n puolueneuvostoon ja samalla puolueen varapuheenjohtajaksi. Kivilahti oli myös SSTP:n Uudenmaan piirijärjestön puheenjohtaja. Vuonna 1921 hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Kivilahti sai vuonna 1922 kolmen vuoden kuritushuonetuomion niin sanotun rauhanjulistajien jutun yhteydessä. Kivilahti suoritti tuomionsa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Hän kuului SKP:n niin sanottuun "vankilaoppositioon", jossa SSTP:n johdosta vaikuttivat myös Niilo Välläri, Kusti Kulo, Matti Väisänen ja Jalmari Kuusela. He kannattivat maltillisempaa politiikkaa, johon kuului muun muassa yhteistyö sosialidemokraattien kanssa sekä uuden julkisen puolueen luominen lakkautetun SSTP:n seuraajaksi.
Myöhemmin 1930-luvulla Kivilahti toimi asioitsijana Helsingissä. Hän kuului muun muassa Elannon edustajistoon sekä Helsingin Työväen Säästöpankin isännistöön. Jatkosodan jälkeen Kivilahti oli perustamassa SKDL:n jäsenjärjestöä Helsingin Demokraattista Yhdistystä ja oli kustannusosakeyhtiö Yhteistyön hallituksen jäsen.
Lähteet
Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1880 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet